Lulu, Lea ja Lotta

Muutosta on nyt viikko. Tässä muutama kuva niin viikolta kuin tältä päivältäkin. Kotiuduttu ollaan mainiosti ja tytöillä on tilaa myllätä

Alumiinitikkaat olivat suuri apu persjalkaiselle emännälle, mutta osaa se Leakin niistä nauttia.

Lotta porhaltaa ympäriinsä vallan mahdotonta vauhtia. Joskus tuntuu, että Lotta on monistunut.

Lulu tykkää olohuoneen sohvapöydästä kun sinne paistaa ilta-auriko.

Tosin ei Leakaan aurinkoa piiloon mene

Uusi kiipeilypuun paikka on tytöille mieluinen.

Siinä voi söpöillä ohikulkijalle

Höpöillä

Ja sitä voi käyttää apuvälineenä ylös ja alas.

Kysyisinkin Hämeen seudulla asuvilta ihan yleisesti seuraavaa. Kiinnostaisiko pieni kokoontuminen nyyttäri periaatteella?

Nyt lopetataan kaukosäätimen halailu

laiskat päiväunet

ja haukottelu.

Edessä on muutto! Pian, ihan kohta, takuuvuokra meni jo.

Kuinka riemuissaan otetaankin vastaan muuttolaatikko sählinkiä, laukku ja pussipiilosta ja isompi asunto!

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille blogimme lukijoille.

Lea ja Lotta mahtuivat pitkästä aikaa samaan kuvaan. Lotta yrittää välillä vähän pomottaa Leaa, mutta Lellukka voittaa painimatsit 6-0. Siinä missä Lotalla on nopeutta on Lealla silkan elopainon tuomaa etua.

Kevät on tuonut mukanaan myös karvan lähdön. Lea pörrikälle tämä tarkoittaa isoja ja pieniä karvanakki oksennuksia päivittäin. Kurjaahan pikku raukalla on, mutta voi kuinka toivoisinkaan, että neiti mustavalkoinen ei oksentaisi sohvalla.

Lulu ei tykkää yhtään Lotan pikapaineista joissa se hyppää nurkan takaa reppuselkään. Siksipä Lulu nauttii siitä kun saa olla Sohvan Kuningatar.

Bonuksena vielä Lotan Catwalk kuva. Säärystimestä on paljon hyötyä kylmänä talvipäivänä. Vähän närkästynyt ilme ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että kivasti säärystin mahaa lämmitti.

Tässä on pieni video iltapäivästä.

Tässä on pari videota laserlelu leikistä.

Tässä yksittäisiä kuvia ulkoilusta joka ajoittui syyskuun loppupuolelle kauniiseen syyspäivään.

Ensiksi kuvissa luonnollisesti Lulun ulkoilut.

Kaunis ilma ja kaunis kissa

Lea ei jaksa aina olla ihan niin kuvauksellinen.

Mutta mieliksi voi näyttää joskus nättiäkin naamaa

Lotta on  ulkoilusta välillä niin innoissaan, että suorastaan näkyy kuinka toinen on riemupiukeana.

Kuitenkin innnostuksesta huolimatta pupu pujahtaa pöksyyn.

Lopuksi vielä pätkä Lulun ulkoilusta. Tehtävänä oli hypätä ojan yli läheiselle pellolle.

Meidän taloudessa asuu kolme kaunista kastraattineitosta. Sen vuoksi aina silloin tällöin pidetään pienoinen painontarkkailu hetki jossa mitataan ihan numeromääreet tyttöjen painolle.

Punnitus itsessään ei näille tytöille ole ongelma, vaikka monet kissa kuin ihmistytötkin vaakaa kammoksuvat. Meillä avuksi riittää tavallinen, näissä kuvissa erittäin pölyinen pesuvati ja perinteinen keittiövaaka.

Tällä kertaa aloittajana oli Lotta, ikää 1 v 1 kk

Numerot värähtää aika tarkkaan 3,6 kg kohdalle

Punnitus on myös sosiaalinen tapahtuma

Vaihto on alkamassa.

Seuraavaksi oli punnitus vuorossa Lea neiti. Ikää 4 v ja 5 kk

Lea on siinä suhteessa perinteinen tyttö ettei halua katsoa vaakan lukemia. Lottakin on taka-alalla solidaarinen eikä kurkistele.

Pikkuisen voi kuitenkin punnituspaikalta toisenkiin suuntaan kurkistaa.

Lean paino 5 kg

Ja punnituksen jälkeen voi ihan rentoillakin mukavassa pesuvadissa.

Lulu tietää myös, että mukava asento on punnituksen onnistumisen ehdoton edellytys.

Joskin sitä kauhistuttaa ajatus että suikalelihat ovat päässeet pyöristämään kylkeä…Lea mokoma vielä kurkistelee lukuja…

“En kai mää oo lihonut?!”

Lulu on kuitenkin talon kissakuningatar 5 v ja 2 kk  ja silloin täytyy katsoa myös totuutta silmiin. Vaikka vaakan viisari vähän sahaileekin.

Lulu paino  4 kg

Punnitukset suoritetaan pääosin samalla metodilla äärimmäisen epäsäännöllisesti. Tällä hetkellä pikadiagnoosi lukujen jälkeen on; Lotalla pikkuisen ylimääräistä, Lealla juuri sopivasti ja Lulu saisi syödä enemmän suikalelihaa.

Tyttöjen painonvartijailta on päättynyt.

Olin kissojen kanssa ulkona tänä iltana töiden jälkeen. Koska ulkoilu niiden kanssa on kuitenkin emännälle vähän tylsänpuoleista otin mukaan mp3-soittimen johon olin hiljattain ladannut musiikkia.

Lulun kanssa ulkoillessa musiikiksi valikoitui sattumanvaraisella pyörityksellä Pinkin Cuz I can:

So I’ll cash my checks and place my bets
And hope I’ll always win
Even if I don’t I’m fucked because
I live a life of sin
But it’s alright
I don’t give a damn
I don’t play your rules I make my own
Tonight
I’ll do what I want
Cuz I can
Yeah

Siinä on Lulun ulkoilu asenne pähkinänkuoressa. Ylpeästi, välillä emäntää ärsyttäen; spurtit, hidastukset ja kaikenmaailman nuuhkimiset. Cuz I Can

Lean kohdalla vataavasti pyörähti Christina Aguileran Fighter:

Makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
Makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter

Lea opetteli ulkoilun nollasta viime kesänä kun säikytin sen oman hölmöilyni vuoksi pahasti ulkoilureissulla. Nyt Lea ulkoilee taas nätisti, mutta suhtautuu varauksella kaikkeen uuteen mitä tapahtuu. Se säikähti tänään ulkoillessa autoa ja meinasi rimpuilla sylistäni pois. Hetken päästä kun neiti oli rauhoittunut ulkoilu jatkui taas rauhallisin mielin.

Lotan kohdalla soittimessa soi Katy Perryn Waking Up In Vegas:

Don’t be a baby
Remember what you told me
Shut up and put your money where your mouth is
That’s what you get for waking up in Vegas
Get up and shake the glitter off your clothes, now
That’s what you get for waking up in Vegas

Lotta on utelias ulkoilija joka tuijottaa ihan kaikkea ympärillään. Se kulkee häntä huvittavasti tikkusuorana ja ottaa ylättäviä loikkia sivuille. Sille maailma on suuri seikkailu josta pitää joka kerralla haukata suurempi pala. Ja se nauttii suunnattomasti kaikesta uusista paikoista ja testaa kaiken tutun uudelleen. Jos uudet asiat  vähän pelottaa,  silloin tullaan minun viereen ja pusketaan  yhdessä läpi.

Jokaisen sankarittaren kohdalla tuli siis varsin osuvaa musiikkia hienoilta laulajattarilta. Aikakin meni nopeasti vaikka tajusinkin biisivalinnat siinä vaiheessa kun olin jo Lotan kanssa ulkona. Meillähän siis järjestys on että Lulu menee, ensin sen jälkeen raotan ovea ja otan Lean (ja palautan Lotan vielä takaisin asunnon puolelle) ja viimeiseksi on Lotan vuoro ulkolla.

Ulkoilun jälkeen on myös kivaa ottaa kaveripäikkärit.

En ole pitkään aikaan saanut kuvia joissa olisi kaikki kissat, mutta tänään onnisti. Ja kuvista voi päätellä, että Lulu ja Lea ovat todellakin tottuneet Lottaan.

Lulu ja Lea makoilivat ensiksi kirjahyllyn päällä.

Seuraavaksi tupsahti mukaan Lotta.

Lotta kun on nopea liikkeissään se mietti jo valmiiksi miten kirjahyllyn päältä pääsee pois…

Mutta päätyi kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Lulu ja Lea eivät eväänsä lotkauta. Ehkä jo hiukan tottuneet erikoisiin ratkaisuihin…

Tänään uutisissa on mainostettu hurjia ruuhkahuippuja. Onneksi meidän ei tarvitse niistä kärsiä. Lähdetiin nimittäin kotimatkalle jo eilen puolen päivän aikaan. Ajeltiin kaikessa rauhassa (ja ajoittain kissan maukunalla säestettäessä) nelostien kautta kotiin.  Ilma oli pohjoisesta lähdettä aurinkoinen ja kuulas ja Jyväskylän seudulla vesisade sai meidät kiinni.

Muuten matka meni mukavasti vaikka Lea ja Lotta olivatkin hiukan tyytymättömiä kaksionsa sisustukseen.  Lulu hengaili rauhallisesti omassa yksiössään, välillä kuitenkin maukaisi olevansa edelleen mukana. Emäntä juoruili pitkiä aikoja puhelimessa (hands free’ssa tottakai).  Tällä kertaa Lulu oli suopeana ja antoi minun juoruilla sillä usein Lulu alkaa puhelun aikana maukua tyytymättömästi, laulaa sen sijaan saan niin lujaa kuin keuhkoista lähtee ja niin nuotinvierestä kuin vain tuntuu. Kotosalla ääneen laulaminen on muuten kielletty Silloin Lulussa herää musiikkikriitikko.

Oltiin kotona noin puoli yhdeksän aikaan illalla joten matkaa taitettiin reipas 8 h, menomatkaan meni 7,5 h mutta näin juhannuksen kunniaksi me välillä vähän löysäiltiin ja ajettiin kiltisti asuntovaunujen takana (kun emäntä puheli puhelmissa)…. Oli mukava ajella kun joka puolella on vihreää ja juhannuksen bonuksena Suomen liput olivat monella talolla komeasti salossa. Mollaan suomalaisia, totisesti

Kotosalla satoi kovasti vettä, mutta pikkusade ei juurikaan haittaa. Lea maukui kun päästiin kotiin ja laskin sen ja Lotan boksin hetkeksi maahan vesisateeseen. Sisälle päästyämme ja ensijumpat otettuaan Lea oli kuitenkin valmis lähtemään ulos valjastelemaan. Vesisade ei sitä aktiviteettia olisi haitannut lainkaan

Nyt ollaan nukuttu porukalla omassa sängyssä (pohjoisessa oleva 80 cm sänky tuntui oleva kovin kapea kun kolme kissaa nukkuu siinä poikittain…) kunnon “ravitsevat” yöunet ja arki kotosalla voi taas alkaa.

Tässä kuitenkin kuva vielä pohjoisesta  Leasta ja Lotasta, tytöt nukkuivat vierekkäin ja odottivat koska minäkin laitan nukkumaan

Tässä vielä kuva siitä kun Lotta haluaa nopeuttaa nukkumaan menoa. Ja kuten kuvasta näkyy tähän aikaan vuodesta pohjoisessa on valoisaa