0-1

Lulu on koko ikänsä ollut ruokailun suhteen raksu-tyttö. Barffatessa kaikki uudet ruoat kävivät läpi testimankelin jossa karkeasti ajatellen oli useampi osa. Jokainen kohta kuvaa siis yhtä ruoan tarjoilukertaa.

  1. Lulu kävi haistamassa ruoan
  2. Suostui nuolaisemaan ruoan pintaa
  3. Näykkäsi muutaman kerran
  4. Söi vähän
  5. Söi vähän enemmän
  6. Söi niin että nälkä oikeasti lähti

Takaisin raksuruokintaan siirryttiin hieman vajaa vuosi sitten kun myös Lealla todettiin munuaisten vajaatoiminnasta kielivä verikoetulos. Raksut ovat Lulun ruokarakkaus siitä ei vain pääse mihinkään. Ei auta vaikka olisi terveellisempää syödä lihaa tai lihaista purkkiruokaa.

Annoin eilen kissoille pitkästä aikaa possun sydäntä. Tämä aikaisempi herkku tarjoillaan nyt Lululle ja Lealle Renalzin tahnan kanssa. Koska Lulu ei suostu syömään “marinoituja” lihapaloja olen joutunut antamaan tahnan ruiskulla suoraan suuhun. Lulun mielestä se ei ole lainkaan kivaa.

Eilinen ilta- tarjoilu meni vähän kehnosti, sillä ruiskutuikkauksesta sydämistynyt Lulu söi tosi huonosti. En piitannut siitä sillä Lulun kanssa asuessa siihen on vain totuttava. Myöhemmin illalla annoin Lululle myös Cystaid-kapselin joka sisältää virtsarakon toimintaa suojelivia aineita.

Koska valvoin myöhään oli yöllä sitten esitys josta huolestuin. Huonosti syönyt Lulu näkyi olevan tosi huonovointinen. Vähän ilmeisesti oksetti ja kissa näytti varsin kurjalta.  Muistin, että aikaisemmin Lulu oli tosiaan saanut niin Renalzin tahnan kuin Cystaid-tabletinkin, tosin tuntien päässä toisistaan.

Otin kissan kainaloon vein keittiöön ja tarjosin tuttuja raksuja lisävesi-kastikkeella. Tiikeri söi hetken tuuminnan jälkeeen hyvällä ruokahalulla.

Lulun syönnin päälle en saanut heti unta sillä pieni huoli painoi edelleen. Samalla valvoessa tuumin että voin seurailla mihin suuntaan Lulun vointi etenee.  Ajattelin leikittää kissoja aikani kuluksi. Lulu intoutui niin laser-lelusta, narupallosta kuin yhteisestä hippaleikista Lean ja Lotan kanssa. Katsoessani pirteästi pomppivan Lulun hyppyjä epäilin että olen tullut jymäytetyksi. Ei sillä tainnut huono-olo olla. Sillä oli vain nälkä. Tilanne on taas 0-1 Lulun hyväksi…

Kissanmallas

Lea on perinteisesti kieltäytynyt syömästä kaikkea mistä sille olisi potentiaalisesti hyötyä. Esim. kissanvitamiinit pitää syöttää Lealle raksuhuijauksen varjolla. Onnekseni muutamat valmisteet ovat Lean mielestä hyvänmakuisia. Tähän vuodenaikaan kissanmallas on kova sana.

Lean perusposeeraus.

Njam, hyvää

Puhtaus on puoli ruokaa

Helmikuu on perinteisesti Lealle karvanlähtöaikaa. Neiti ei kieltäydy missään olosuhteissa harjauksesta tai rapsutteluista. Nämä taas saavat irtokarvat leviämään vieläkin vinhempaa vauhtia asunnossa ja rapsuttelijan vaatteet hetkessä harmaiksi.

Tokihan myös Lulun ja Lotan karva vaihtuu, mutta Lea on kissoistani ainoa jolla on näin selkeä karvanlähtö aika. Lean turkissa on runsas ja pehmeä pohjavilla joka ei onneksi takkuunnu, mutta vaatii vähän apua vaihtuessaan.

Yritän auttaa karvanlähtöä parhaani mukaan harjaamalla ja antamalla kissanmallasta, jotta suolisto pystyisi kuljettamaan ylimääräiset karvat eteenpäin. Siltikin karvanakki-oksennus tulee vähintään joka toinen päivä ja harmittavasti juuri syönnin jälkeen.  Herkkuruoka päivinä Lea on tästä erityisen harmissaan.

Huomaa kuvassa näkyvät hienot korvatupsut :D

Lea keskittyy pesemään itseään miltei maanisella tarkkuudella ja hartaudella. Näissä videoissa notkean pesuasennon lisäksi kannattaa huomioida ihana sydän-kuvio jalassa.

Videossa näkyy myös hienosti Lean upean pitkät viikset. Tämän videon loppupuolella ei tarvitse ihmetellä vähän pomppivaa kuvaa. Minua nauratti nimittäin aivan hillittömästi kun kuvasin sitä hartautta jolla korvapesu tehtiin.

Video päättyy pieneen pesutaukoon, jonka jälkeen korvaa pestiin vielä hyvä tovi yhtä asiantuntevasti ja tarkasti.

Keitetty kala

Tarjosin pitkästä aikaa kissoille keitettyä seitiä joka on meillä varmaan jokaisen (kissan) herkkuruoka top 3-listalla. Viimeksi ko. tarjoilu sai aikaan sen, että Lea söi ruokansa niin nopeasti, että oksensi hetken päästä. Nolostuneena tyttö joutui siis katsomaan vierestä kun Lulu ja Lotta lopettelivat omaa ruokaansa. Hetken päästä Lea kävi putsaamassa jo puhtaat kupit vielä viimeisistä pikkumuruista.

Nyt oli itsekin enemmän herällä ja annoin herkkukalan parissa eri annoksessa pitäen välillä reippaan puolentunnin sulattelutauon. Tarjolla oli siis keitettyä seitiä ja Lululle ja Lealle Renalzin tahnaa. Renalzinin annan nykyään aina ruiskussa ja tässäkin tapauksessa kahdessa annoksessa.

Itseäni huvitti sotavarustelu:

kaksi 5 ml muoviruiskua, ladattuna sisällään 2 ml tahnaa sijoitettuna tiskipöydän kulmalle. Ruokalautaselle muussattu keitetty kala ja vettä, sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan kissojen villisti kieppuessa jaloissa vielä hetkeksi jäähtymään jääkaappin.

Viimein kalan ollessa jäähtynyt sopivan lämpöiseksi ja odottavat kissat kuumenneet ihanista kalatuoksuista, annostelu kippoihin. Tasan kaksi ruokalusikallista joka kippoon, päälle vielä vähän vettä. Kipot rivissä tiskipöydällä.

Tahnan annostelu kissalle, tuikkaus 1ml Lean suuhun ja 1 ml Lulun suuhun ja ruokakipot samantien Lulun, Lean ja Lotan nenän alle. Seuraavat 5 minuuttia täydellistä hiljaisuutta, mitä nyt siis kissat maiskuttavat ja viuhtovat häntäänsä hyväksyvästi.

Nyt on ensimmäinen kattaus ohi. Menen katsomaan illan elokuvaa ja palaan keittiöön uudelleen toisella mainoskatkolla ja toisella kattauksella. Kristillinen tasajako, kaksi ruokalusikallista muussattua keitettyä kalaa ruokakippoihin. Lululle ja Lealla tuikkaus 1 ml tahnaa suuhuun ja koko porukalle kuppi nenän eteen.

Säätämisen tuloksena oli vähän ihmeissään olevat kissat, sillä meillä ei tavallisesti harrasteta ruokakattauksia kolmen vartin välein. Käytännössä koen kokeen kuitenkin onnistuneeksi. Lea ei syönyt yhtään sen hitaammin, mutta pienempi ruokamäärä ja hetken sulattelu välissä saivat aikaan sen etten joutunut siivoamaan oksennusta lattialta.

Kala jytää :)

Kyseinen kuva ei liity millään tavalla illan tapahtumiin.