Tänä aamuna, eläinlääkärireissun aamuna varastin sitten närkästyneeltä ja erittäin yllättyneeltä Lululta aamupissan ja pakkasin sen valmiiksi iltapäivän vetsku-treffejä varten. Normaali ruoka-annos kissojen nenujen alle ja vauhdilla töihin.

Kotiin tullessa nappasin syksyisen iltapäivän aurinkoläikässä sohvalla makoilevan Lulun kuljetuskoppaan ja innokkaasti säntäilevän Lotan toiseen. Lea piiloutui varmuuden vuoksi sängyn alle Automatka eläinlääkärille oli lyhyt ja saavuimme sinne hyvissä ajoin Lotan aarian saattelemana.

Vetskulla Lotta sai tällä kertaa Purevax-rokotteen sillä Fel-o-vax-rokote on viime vuosina väsyttänyt sitä kovasti. Pieni ikävämpi episodi Lotan mielestä elettiin siinä kun eläinlääkäri tarkisti anaalirauhasten tilanteen ja päätyi tyhjentämään ne. Onneksi ongelmia ei mokomista ehtinyt vielä muodostua, sillä rauhaset olivat kuulemma varsin täynnä. Lotan tapauksessa pieni epämukavuus ei ollut kuitenkaan kummepi juttu sillä se sai kuitenkin esiintyä, loistaa,  ja keikistellä lääkärille mielinmäärin ja vilkuilla pientä (10 vkoa) töpöhäntäistä Pekka-koiraa.

Lulun aamuinen pissavarkaus tasoitti sen tietä melkoisesti. Pissanäytteessä oli kaikki ns. kohdallaan. Ei verta, ei kiteitä, pH normaali, pieni määrä tulehdussoluja jotka löytyivät oli selitettävissä ihan näytteen iällä, sillä puoli seitsemältä otettu näyte oli analysoinnissa iltapäivällä klo 16.30. Karistin kuljetuskopasta luimistelevan ja tutusti sähähtelevän tiikerin.

Koska sain otettua pissanäyteen otettua etukäteen ei eläinlääkärin mielestä ollut mitään syytä lähteä rauhoittamaan Lulua verikoetta varten, sillä ulkoisesti Lulu on perustervekissa. Omistajana en ole nähnyt mitään erikoisempaa käyttäytymistä sitten viime kevään “ihmeparantumisen”. Päädyttiin sitten tuuppaamaan koko ajan varoittavasti luimistelleen Lulu takaisin kuljetuskoppaan. Lululle tuli kuitenkin kyytipojaksi antibioottiresepti jonka käyn hakemassa apteekista jos pissavaivat näyttävät edelleen jatkuvan ja hutipissoja tulee enemmänkin. Tässä vaiheessa kuitenkaan antibiootti-lääkintään ei ole syytä ryhtyä, mutta jatkan Cystaid-tablettien antamista.

Kotona Lea ilmestyi kuin tyhjästä kun avasin Lulun ja Lotan kuljetuskoppien ovet ja laitoin keittiössä ruoat esille. Lotta on porhaltanut tututtuun tapaan joten näyttää että rokotus ei tällä kertaa väsytä sitä eikä vaikuta lainkaan jaksamiseen. Lulu on edelleen tarkkailussa pissakäyttäytymisensä vuoksi, mutta se nyt on jo tuttua näin syksyn “kunniaksi”.

Siniset neidit Isompi ja Pienempi selviytyivät eläinlääkärireissusta varsin hyvin arvosanoin.

Koska Lulusta ja Leasta ei verikokeita ole otettu hetkeen kysyin alunperin mitä maksaisi kyseisessä paikassa verikokeidenotto. Sen jälkeen keskustelu polveili edellisiin näytteidenottoihin ja niiden tuloksiin. Hoitajan mukaan verikoe tulokset eivät varsinaisesti parane tai muutu normaaleiksi vaan ruokinta toimii lähinnä tukena ja helpottaa munuaisten toimivan osan taakkaa. Munuaisvaivasta ei voi siis parantua. Lulun ja Lean verikokeet ovat kuitenkin tehneet juuri sen.Keskustelun edetessä sain yllättävän tiedon.

Veren ureapitoisuuden yläraja-arvo joka mittaa munuaisten toimintaa on n. 15.

Lululla luku on korkeimmillaan ollut 12,8 ja Lealla 14,1.

Luin itsekin arvon oikein mustanavalkoisella kirjasta jossa määriteltiin raja-arvoja verikoetuloksista.

Jätin renal-ruokapussin ostamatta. Syötän olemassa olevat ruoat ja palaan tilanteeseen uudelleen syksyllä kun Lotta tarvitsee rokotukset ja Lulu mahdollisesti hammaskiven poiston.

Jos tilanne radikaalisti muuttuu niin verikokeet otetaan aikaiseimmin. Nyt tilanne on kuitenkin se että Lulu ja Lea ovat aktivisia, iloisia ja energisiä keski-ikäisiä kissarouvia. Eivät enää mitään nuoria aikuisia, mutta eivät mitään senioreitakaan vielä.

Yllärinä tosin on se, että periaatteessa Lulu ja Lea ovat myös terveitä kissoja. Tämä päivä ei ollut yhtään hullumpi.

Lulun terveyspillerit, Cystaid-tabletit on tarkasti määritelty, vaikka niiden annostelu tapahtuukin illalla.

Arvaatko kellä on nälkä?

Ruokarauha on pyhä asia.

Tosin Lotalla on tapana syödä osa ruoasta, käydä porhaltamassa asunto päästä päähän muutamaan kertaan välissä ja palata hetken päästä uudelleen jatkamaan ruokailua.

Hyvää oli raksukeitto tänäkin aamuna. (nämä kuvat saa suuremmiksi)

Ei kurni nälkä suonissa.

Nyt vois antaa jo kunnon halaukset kun kaikkien kipot on putsattu…

Oikein hyvää huomenta kaikille ♥

Eilen illalla otin ensimmäisen Histec-kapselin oman allergian vuoksi.  Viime yönä näin unta että Lea katosi ulkoillessa ja sitä sitten etsittiin pimenevässä illassa. Koska allergiakausi ei ole vielä edes kunnolla alkanut joudun hakemaan jonkun toisen antihistamiinivalmisteen. En kestä kissapainajaisia seuraavaa paria kuukautta. Onko vinkkejä?

1. Lulu kävi haistamassa ruoan
2. Suostui nuolaisemaan ruoan pintaa
3. Näykkäsi muutaman kerran
4. Söi vähän
5. Söi vähän enemmän
6. Söi niin että nälkä oikeasti lähti

Takaisin raksuruokintaan siirryttiin hieman vajaa vuosi sitten kun myös Lealla todettiin munuaisten vajaatoiminnasta kielivä verikoetulos. Raksut ovat Lulun ruokarakkaus siitä ei vain pääse mihinkään. Ei auta vaikka olisi terveellisempää syödä lihaa tai lihaista purkkiruokaa.

Annoin eilen kissoille pitkästä aikaa possun sydäntä. Tämä aikaisempi herkku tarjoillaan nyt Lululle ja Lealle Renalzin tahnan kanssa. Koska Lulu ei suostu syömään “marinoituja” lihapaloja olen joutunut antamaan tahnan ruiskulla suoraan suuhun. Lulun mielestä se ei ole lainkaan kivaa.

Eilinen ilta- tarjoilu meni vähän kehnosti, sillä ruiskutuikkauksesta sydämistynyt Lulu söi tosi huonosti. En piitannut siitä sillä Lulun kanssa asuessa siihen on vain totuttava. Myöhemmin illalla annoin Lululle myös Cystaid-kapselin joka sisältää virtsarakon toimintaa suojelivia aineita.

Koska valvoin myöhään oli yöllä sitten esitys josta huolestuin. Huonosti syönyt Lulu näkyi olevan tosi huonovointinen. Vähän ilmeisesti oksetti ja kissa näytti varsin kurjalta.  Muistin, että aikaisemmin Lulu oli tosiaan saanut niin Renalzin tahnan kuin Cystaid-tabletinkin, tosin tuntien päässä toisistaan.

Otin kissan kainaloon vein keittiöön ja tarjosin tuttuja raksuja lisävesi-kastikkeella. Tiikeri söi hetken tuuminnan jälkeeen hyvällä ruokahalulla.

Lulun syönnin päälle en saanut heti unta sillä pieni huoli painoi edelleen. Samalla valvoessa tuumin että voin seurailla mihin suuntaan Lulun vointi etenee.  Ajattelin leikittää kissoja aikani kuluksi. Lulu intoutui niin laser-lelusta, narupallosta kuin yhteisestä hippaleikista Lean ja Lotan kanssa. Katsoessani pirteästi pomppivan Lulun hyppyjä epäilin että olen tullut jymäytetyksi. Ei sillä tainnut huono-olo olla. Sillä oli vain nälkä. Tilanne on taas 0-1 Lulun hyväksi…

Lean perusposeeraus.

Njam, hyvää

Tokihan myös Lulun ja Lotan karva vaihtuu, mutta Lea on kissoistani ainoa jolla on näin selkeä karvanlähtö aika. Lean turkissa on runsas ja pehmeä pohjavilla joka ei onneksi takkuunnu, mutta vaatii vähän apua vaihtuessaan.

Yritän auttaa karvanlähtöä parhaani mukaan harjaamalla ja antamalla kissanmallasta, jotta suolisto pystyisi kuljettamaan ylimääräiset karvat eteenpäin. Siltikin karvanakki-oksennus tulee vähintään joka toinen päivä ja harmittavasti juuri syönnin jälkeen.  Herkkuruoka päivinä Lea on tästä erityisen harmissaan.

Huomaa kuvassa näkyvät hienot korvatupsut

Lea keskittyy pesemään itseään miltei maanisella tarkkuudella ja hartaudella. Näissä videoissa notkean pesuasennon lisäksi kannattaa huomioida ihana sydän-kuvio jalassa.

Videossa näkyy myös hienosti Lean upean pitkät viikset. Tämän videon loppupuolella ei tarvitse ihmetellä vähän pomppivaa kuvaa. Minua nauratti nimittäin aivan hillittömästi kun kuvasin sitä hartautta jolla korvapesu tehtiin.

Video päättyy pieneen pesutaukoon, jonka jälkeen korvaa pestiin vielä hyvä tovi yhtä asiantuntevasti ja tarkasti.

Nyt oli itsekin enemmän herällä ja annoin herkkukalan parissa eri annoksessa pitäen välillä reippaan puolentunnin sulattelutauon. Tarjolla oli siis keitettyä seitiä ja Lululle ja Lealle Renalzin tahnaa. Renalzinin annan nykyään aina ruiskussa ja tässäkin tapauksessa kahdessa annoksessa.

Itseäni huvitti sotavarustelu:

kaksi 5 ml muoviruiskua, ladattuna sisällään 2 ml tahnaa sijoitettuna tiskipöydän kulmalle. Ruokalautaselle muussattu keitetty kala ja vettä, sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan kissojen villisti kieppuessa jaloissa vielä hetkeksi jäähtymään jääkaappin.

Viimein kalan ollessa jäähtynyt sopivan lämpöiseksi ja odottavat kissat kuumenneet ihanista kalatuoksuista, annostelu kippoihin. Tasan kaksi ruokalusikallista joka kippoon, päälle vielä vähän vettä. Kipot rivissä tiskipöydällä.

Tahnan annostelu kissalle, tuikkaus 1ml Lean suuhun ja 1 ml Lulun suuhun ja ruokakipot samantien Lulun, Lean ja Lotan nenän alle. Seuraavat 5 minuuttia täydellistä hiljaisuutta, mitä nyt siis kissat maiskuttavat ja viuhtovat häntäänsä hyväksyvästi.

Nyt on ensimmäinen kattaus ohi. Menen katsomaan illan elokuvaa ja palaan keittiöön uudelleen toisella mainoskatkolla ja toisella kattauksella. Kristillinen tasajako, kaksi ruokalusikallista muussattua keitettyä kalaa ruokakippoihin. Lululle ja Lealla tuikkaus 1 ml tahnaa suuhuun ja koko porukalle kuppi nenän eteen.

Säätämisen tuloksena oli vähän ihmeissään olevat kissat, sillä meillä ei tavallisesti harrasteta ruokakattauksia kolmen vartin välein. Käytännössä koen kokeen kuitenkin onnistuneeksi. Lea ei syönyt yhtään sen hitaammin, mutta pienempi ruokamäärä ja hetken sulattelu välissä saivat aikaan sen etten joutunut siivoamaan oksennusta lattialta.

Kala jytää

Kyseinen kuva ei liity millään tavalla illan tapahtumiin.

Pieni muisto hammaskivenpoistosta kuitenkin jäi meidän täydelliseen ja täyteläiseen prinsessaan. Komplikaatioiden varalta sovittiin eläinlääkärin kanssa, tassun katetroinnista. Tämä operaation aikana katetrista nesteytettiin Lottaa ja ongelmien sattuessa apu olisi saatu heti suoraan verenkiertoon. Ongelmia ei onneksi ollut ja tuhti nesteytys sai Lotan tekemään varsinaiset mahtipissat heräilyn aikana (vähän mulle syliin, paljon puoliunessa hiekkalaatikkoon).

Näyttelytauolla ollaan tovi, sillä tassukarvastossa on lovi.

Paljon etukäteen pelkäämäni reissu on nyt tehty. Lotan hampaat ovat säihkyvän puhtaat. Käytin Lottaa siis hammaskiven poistossa. Abessinialaisillahan havaittu lääkeherkkyyttä muutamiin rauhoitus/nukutusaineisiin. Tämän vuoksi juttelinkin Lotan hammaskiven poistosta useaan kertaan meidän Vetsku-Villen kanssa. Päädyttiin sitten käyttämään mahdollisimman kevyttä rauhoitusta ja katetroimaan Lotan tassu. Toimenpitaan aikana Lotta siis sai  nestettä ja mahdollisten komplikaatioiden varalta olisi hyvät resurssit nopeaan toimintaan.

Hammaskiven poisto itsessään meni nopeasti ja kun tein päätöksen, ettei herätepistosta laiteta on Lotta nukkunut miltei koko päivän. Tokihan tyttö on jo syönyt useamman kerran, mutta olen tarkoituksella pitänyt ruoka-annokset hyvin pieninä ja tarjonnut niitä useasti. Kevytkin rauhoitus pitää vain nukkua nyt pois kehosta joten olen antanut tytön olla rauhassa. Mitä nyt pussaillut ahkerasti ja silitellyt hellästi.

Ruusunen. Kuljetuskopassa Lotta nukkui noin pari tuntia.

Lea halusi pitää huolta, että Lotalla on kaikki hyvin. Lotan heräillessa se vaihtoi useasti paikkaa ja katollisessa kissanpesässä nukkuessaan olisi Lea halunnut kiivetä kissanpesän päälle vahtiin.

Samalle reissulle otin myös Lulun mukaan sillä se pissailee edelleenkin satunnaisesti ohi laatikosta. Varoittavasta urinasta huolimatta Lulu antoi eläinlääkärin kuitenkin koetella ja kouria. Vetskun tunnustellessa hän totesi, ettei virtsarakko vaikuta ärtyneeltä tai reagoi muutenkaan mitenkään poikkeuksellisesti. Näiden “vaeltavien” käsien myötä päädyttiin sitten siihen, että ei yritetä ottaa näytettä lainkaan, sillä Lulu oli ehtinyt jo aamupisut toimittaa. Lulu pääsikin siten ihan herällä takaisin kuljetuskoppaan.

Tarkoituksena on kuitenkin aloittaa virtsan pH:n tasapainottaminen esim. C-vitamiinivalmisteella, sillä eilen toimittamani pissanäytteen pH on kohonnut. Näytteessä ei ole vielä kiteitä tai sakkaa, mutta haluan saada pH:n tasapainoon sillä nykyinen renal ruokintakohottaa pH:ta.

Odottaessamma Lotan toimenpiteen loppua ehti Lulu rauhoittua ja kotiin lähtikin tällä kertaa kuolaamaton ja kirkassilmäinen tiikeri. Jälkeenpäin ajatellen oli todella hyvä juttu, että otin Lulun matkaan vaikka sille ei mitään tehtykään. Lulun on hyvä huomata, että kaikki vetsku reissut eivät pääty piikitykseen tai tajut kankaalle.

Herälle vielä vetskun jälkeenkin!!!