Lulu, Lea ja Lotta

Tätä päivätroppia Lulu voi suositella kissamaisella viisaudella.

• 2 multicat tablettia (makuaineena lohi njam!!)

• 30 tippaa Eforion öljyä

Murskaa tabletit kahden lusikan välissä. Lisää murskan joukkon öljy, sekoita tasaiseksi ja nauti omasta kupista.

Nyt tämän tropin avulla turkin kunto on parantunut. Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi se ei vieläkään ole entisellään, mutta vähän parempi kuitenkin.

Tässä on muutama tuore kuva minusta. Olen edellelleenkin hiukan laihan puoleinen (4,2 kg), mutta elämässä ollaan kiinni tiukasti ja vauhdikkaasti.

Viime lauantaina kävimme Lulun ja Lotan kanssa eläinlääkärin luona kylässä. Oma flunssa sai aikaan sen, että kävin hakemassa kuljetuskopat varastosta vasta lauantai aamuna juuri ennen lähtöä. Luonnollisesti eteisessä kolisevat kuljetuskopat saivat koko tyttöjengin harvinaisen epäluuloiseksi. Lea piiloutui sillä sekunnilla kun tulin eteisestä takaisin sisälle ja Lulukin kurkisteli epäilevästi sängyn alta valmiina pikasyöksy piiloon. Ainoastaan Lotta tuli iloissaan minua vastaan ja jaksoi kehrätä lakkaamatta kun silittelin tyttöä.

Olin sopinut eläinlääkärin kanssa, että en ruoki kissoja ennen reissua joten se, että en aamulla anna ruokaa sai Lulun vieläkin epäluuloisemmaksi. Ja viimeinen niitti luonnollisti siinä, että tarjoan herkkuraksuja sängyn alla piilottevalle tiikerille…

Jouduin harhauttamaan piilottelevaa tiikeriä käynnistämällä tietokoneen, laittamalla takin takaisin naulakkoon ja istumalla tietokoneen ääreen, vaikka eläinlääkärin luo oli jo kiire.

Kun Lulu viimein suostui tulemaan olohuoneeseen, jäi oma aamiainen väliin kun nappasin moukuvan kissan syliin ja vein sen eteiseen ja pakkasin kuljetuskoppaan. Lea piilotteli edelleen ja Lotta palloili vieressäni vähän hämmentyneen näköisenä. Sain Lotan napattua myös mukaan ja viimein kissat lastattua autoon. Olin aikataulusta myöhässä noin 10 minuuttia joten kurvailin eläinlääkärin luoksi vauhdikkaasti (ja en aivan nopeusrajoituksia noudattaen).

Lulun boksista nostaminen eläinlääkärin vastaanotolla ei ole koskaan helppoa ja neiti ei kerta kaikkiaan anna eläinlääkärin koskea itseensä. Siksipä jouduimme tälläkin kertaa rauhoittamaan tytön 5 minuutin verinäytteenottamista varten. Todella kurjaa, sillä rauhoituksen jälkeen Lululta menee koko päivä toipumiseen, tiikeri ei kuitenkaan anna periksi asian suhteen, vaan ell ei saa koskea ei edes sitä 5 minuuttia että verinäyte saataisiin otettua.

Odotellessa Lulun rauhoitusaineen vaikutusta napattiin Lotta tyttönen näytille joka tällä kertaa kävi ensimmäistä kertaa meidän oma eläinlääkärillä. Varoittelin jo valmiiksi, että neiti Lotta on varsin vauhdikas tapaus, mutt tyttö pysyi hienosti tutkinta pöydällä. Kehräten ja puskien se antoi tarkistaa itsensä ja sydämen kuunteleminenkin oli haasteellista lähinnä kehräyksen ja ylettömän puskemisen vuoksi. Lotalle tuikattiin Fel-O-Vax rokote joten ensi kevään näyttelyt ovat taas luvallisia rokotusten puolesta.

Lotan rokotuksen jälkeen Lululta sitten otettiin verikoe ja laitettiin tiikeri tutimaan kuljetuskoppaan. Vielä tarvittavat kuittaukset, Lululle Renalzin-tahna ja laskun maksu ja päästiin kotimatkalle.

Tänään soitin Lulun verikokeen tulokset. Kahden kuukauden Renalzin kuuri on vaikuttanut siten, että urea arvo joka oli alkaessa 12,8 on tällä hetkellä 12,3. Jatkamme siis tahnalla lääkintää1 ml x 2 krt /vuorokausi. Seuraava kontrolli on noin 6 kk kuluttua.

Olen seuraillut Lotan vointia viime päivät rokotteen sivuvaikutusten poissulkemiseksi. Tällä kertaa rokotus meni kuitenkin Lotan suhteen onnekkaasti sillä touhukas tyttö on syönyt hyvällä ruokahalulla vaikka lauantai iltana vähän normaalia enemmän väsyttikin. Ainakaan vielä ei kuitenkaan isoja ongelmia ole rokotuksen jälkeen ollut joten pääsimme sen kanssa aika vähällä. Tokihan kuitenkin seuraan tytön vointia koko ajan.

Rokotusten suhteen Lulu ja Lea viettävät välivuotta joten seuraavan kerran on isommat tytöt rokotetaan vuoden 2010 syksyllä.

Lululla todettiin syyskuun lopulla munuaisten vajaatoimintaan liittyä veren ureapitoisuuden kohonnut arvo. Siitä saakka se on ollut kroonisten munuaissairaiden kissojen ruokalisällä. Tämä ruokalisä helpottaa munuaisten kuormittumista poistamalla ruokavalion fosfaattia erittämällä sitä virtsaan ja siten helpottamalla munuaisten taakkaa.

Nyt on toinen pumppupullollinen valmistetta käytössä ja sen jälkeen vien Lulun uudelleen verikokeeseen. Toivottavaa tietysti on, että ureapitoisuus veressä on pienentynyt. Uusi verikoe on kuitenkin välttämätön, että nähdään mihin suuntaan lääkitys on tilannetta vienyt.

Teoriassa kyseinen ruokalisä jota on käytetty kahdesti päivässä ennen ruokintaa tulisi mennä ruoan yhteydessä, mutta Lulun nirson luonteenlaadun tietäen olen päätynyt antamaan lääkkeen ruiskulla ja ruokkinut Lulun sen jälkeen.

Notkea likka tyttö tämä meidän Lulu

Antibioottikuuri auttoi pissatulehdukseen ja sen jälkeen ei pissavaivoja ole ollut. Tokihan tilanne on kuitenkin jatkuvan tarkkailun alla ja pissavaivat ovat todennäköisesti sellaisia joiden kanssa Lulun kanssa painitaan jatkossakin.  Ulkoilu on tällä hetkellä jäänyt kokonaan ja se osaltaan varmaankin pitää pissaongelmat poissa. Kun Lulu ei istuskele kylmällä maalla ei pääse pöpötkään hyökkämään ja palelluttamaan peppua.

Muuten Lulun kuulumiset ovat varsin perinteisiä. Tilasin hiljattain zooplussalta pussi ja purkkiruokia ison satsin. Mukaan sain tällä kertaa etuasiakkaana ilmaisen hiiren muotoisen laser-osoittimen.  Tämä perinteinen kissojen lelu on osoittaunut varsinaiseksi suosikiksi. Jopa omalla persoonallaan tärkeilevä Lulu innostuu hurjiin loikkiin ja metsästää katonrajassa olevaa punaista täplää tai hyppii seinille. Olen kuitenkin pyrkinyt tarkasti pitämään huolta siitä, ettei fiksu tylleröinen huomaa mistä tuo maagisesti hyppivä piste oikein tulee. Jos neiti nimittäin sen hoksaa on kyseisen lelun hohto menetetty pysyvästi.

Lulun vaatimattomana toiveena tuntuu olevan että joulu ostosten myötä paperikassien narut lisääntyisivät tässä taloudessa. Kaikki narut on jo uitettu useampaan kertaan vesikipossa ja teurastettu moneen kertaan.

Lulun kanssa käytiin eilen eläinlääkärin juttusilla kun pissat ovat lirahtaneet muuallekin kuin hiekkalaatikkoon. Aamuksi joilloin eläinlääkäri aika oli varattu yhytin neidin hiekkalaatikolta aamupissalta. Onneksi asiaan suunniteltu soppakauha oli lähellä ja pääsin tuikkaamaan sen pyllyn alle ja sain pissanäytteen otettua.

Lulu rassun ilme oli tosin näkemisen arvoinen kun se kääntyi katsomaan omaa “hiekkapaakku teostaan”. Purin huultani etten olisi nauranut neidin kerrassaan hölmistyneelle ilmeelle. Mihin mun pisut oikein katosivat?!

No me päästiin sitten eläinlääkärille “uunituore” pissanäyte mukana. Siellä tutkittiin vähän Lulun vointia yleensä ja kurkattiin mikroskooppiin pissanäytteen sielunelämää katsomaan. Samoin kun sentrifugoitiin osa näytteestä.

Tuloksena löytyi ylläri ylläri jylläävä pissatulehdus. Siihen saatiin antibiootit ja antibioottipistos. Pissan pH oli myös normaali eikä se sisältänyt kiteitä tai mitään sinne suuntaan viittavaa. Piikillä laitettiin myös virtsarakkoa suojaava ruiske. Antibioottien lisäksi saatiin myös virtsarakon toimintaa suojaavia kapseleita 10 pv kuuri.

Ilmoitin jo aikaisemmin eläinlääkärille että voitaisiin Lululta ottaa rauhoituksen yhteydessä verikoe. Ajattelin aikaa varatessani että Lulu täytyy ehdottomasti rauhoittaa, sähikäiseltä kun ei herällä ollessaan pissanäytettä saa. No aamuisen pissavarkaus episodin aikana sain kuitenkin näytteen. Päädyttiin kuitenkin ottamaan se verikoe ja siinäkin pienen testauksen jälkeen todettiin että otetaan se rauhoituksessa. Verikokeen jälkeen kurkisteltiin ultralla  hiukan miltä virtsarakko näyttää, mutta sieltä ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Lulu pääsi tunnin toimenpiteiden jälkeen unisena kotiin sillä eläinlääkäri ei suositellut herätyspiikin laittamista. Kotosalla Lulu sitten nukkui koko aamupäivän ja kuuleman mukaan pitkälle iltaa. Itse jouduin lähtemään töihin, mutta naapuri kävi katsomassa toipilasta ja antoi sille ensimmäisen kerran ruokaa siinä vaiheessa kun ruusunen oli kunnolla herännyt.

Kun tulin illalla kotiin oli vastassa jo pirtsakka tiikeri jolla oli iso nälkä.

Tänään sitten soitin eläinlääkärille verikokeiden tuloksesta. Yllätys oli melkoinen kun löydettiin ureapitoisuuden kohonnut arvo. Urea on se joka kertoo munuaisten toiminnasta. Normaaliyläraja arvolle on 10,7 ja Lululla ko. arvo oli 12,8.  Lulun pissaoireilut voivat siis ainakin osittain johtua myös alkavien munuaisvaivojen oireilulta.

Tarkoituksena on nyt aloittaa Renalzin nimisen valmisteen käyttö Lulun ruokavaliossa. Tämä valmiste keventää munuaisten taakkaa fosforipitoisen ruokavalion sitojana. Luluhan syö paljon lihaa joka sisältää fosforia. Toinen vaihtoehto olisi siirtyä munuiassairaan ylläpitoruokinnalle kuivaruoat ja märkäruoat, mutta vaarana siinä olisi virtsakiteiden muodostuminen sillä ruoat nostavat pissan pH:ta ja  Lululla on selvästi taipumusta myös pissavaivoihin.

Jatkossa Lulun elämään kuuluu myös verinäyte kontrollit jotta nähdään jatkossakin mitä munuaisille kuuluu. Fakta kun valitettavasti on, että jo tulleita vaurioita ei voida parantaa vaan voidaan vain helpottaa toimivien munuaisten taakkaa.

Tästä tuli nyt aika vakava postaus, mutta vakava on asiakin. Lulu on 5-vuotias maatiaiskissa ja oireissa ei ollut mitään viittaavaa siihen että sen munuaisten toiminta olisi heikentynyt. Kannattaa siis miettiä olisiko aiheellista viedä oma (ikääntyvä ei välttämättä vanha) lemmikki verikokeeseen tai ottaa se esim. rokotusten yhteydessä.