Lotan kanssa ulkoillessa kuvaaminen on vaikeaa sillä aina kun kyykistyy kuvatakseen lähtee tyttö juoksemaan kohti kovaa vauhtia. Siksi ulkokuvat ovat usein valikoima kuvia josta näkyy pikkuisen Lotan päätä ja omat varpaani.

Nyt kuitenkin kiritin ja kuvasin.

Siinä missä Lulu sähähtelee tyytymättömyyttään joutuessaan syliin. On Lotta lähinnä helpottunut.

Vaikka Lotta tykkää kovasti ulkoilusta periaatteessa se helpottuu aina kun alaovi napsahtaa kiinni. Sen jälkeen voi vielä kurkistella epäluuloisesti ympärilleen.

Ensimmäiseksi Lulu pyörähti onnen kuperkeikkaan ihan siitä riemusta että pääsi ulos.

Toisekseen piti toki poseerata peruskyllästyneenä pihapöydällä

Ja katsella epäluuloisesti ympärilleen jos pihalla tallustelee joku muukin, ja vielä roskapussin kanssa.

Perussetti poseerausta että kuvaaja pysyy tyytyväisenä.

Esitellä parvekkeelta Lulua katsovalle naapurustolle sutjakoita linjoja ja kissamaista liikkuvuuden runoutta

Tuijottaa herkeämättä koivua kansoittavia muurahaisia

Vaikka aurinkoinen päivä saa suorastaan läähättämään, älä missään nimessä lähde suosiolla alaovelle päin.

Kannoin pihan puskaeläimen alaovelle josta se sitten suostui viimein taapertamaan omin tassuin sisälle. Koko loppu matka tosin sähähdeltiin tyytymättömästi.  Kameran kuvien aikaleimojen mukaan ulkoiltiin reipas puoli tuntia ja se oli Lulun mielestä ihan liian vähän.

Jotta emme kuitenkaan ihan epätoivoiseen toivottomuuteen vajoaisi tuli hiljaiseen iltapäivään vähän vauhtia. Ainakin Lulu oli sitä mieltä.

Jee. Pihalle! Nyt jätettiin ihan suosiolla pois se pakollinen kivilaatta kuva. Uskokaa vain sekin tuli otettua…

Mutta tässä veret sitten lähti liikkeelle.

Ja tätä kytättiin pitkään ja hartaasti. Kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Pieni västäräkki maastoutui kuvaan uskomattoman tehokkaasti mutta tiikerin katse oli todella tarkka. Lulu kävi niin kierroksilla jälkeenkin päin, että sisäänmeno hepulit olivat tavallistakin suuremmat. Tipi ei ollut missään vaiheessa hengenvaarassa, mutta Luluun kohtaaminen toi niin paljon virtaa, että se meinasi ratketa liitoksistaan kun nappasin sen syliin sisälle menoa varten.

Perinteinen jee-olen taas ulkona makoilu. Ei haittaa, vaikka pihaa ei ole asfaltoitu ja turkkiin menee hiekkaa.

Laiduntava puskaeläin

Puskaeläimen tassujumuri kun vielä ei ole sopiva aika jatkaa matkaa

Kokonaisvaltainen Ei-vielä!! jumuri.

Hötkyilevää ulkoiluttajaa ei huomioida.

Kaikessa rauhassa haistelua ja laidunnusta.

Vähän ympärilleen katselmuksia.

Ja sisälle, närkästyneen näköisenä.

Oman huonovointisuuteni vuoksi tämä kuvapari oli miltei ainoa terävähkö kuva, muut olivat tärähtäneitä tai Neiti katseli muualle.

Päivällä sisäkuvaus oli helpompaa.

Muutoin synttärit menivät varsin rauhallisesti. Lulu oli lievästi närkästynyt kun joutui olemaan kuljetus kopassa parin tunnin matkan, mutta oma paperinaru kotona kummasti tasoitti tunteita. Renalraksut+raikas vesi ovat myös edelleen niin herkullisia yhdessä, että suurempia festiaterioita ei tarvittu.

Sitten tulee maaginen alaovi ja kun ovi napsahtaa kiinni, ollaan ulkona.

Sitten seisoskellaan alaovella.

Makoillaan alaovella

Makoillaan ja kurkistellaan alaovella

Ja istuskellaan alaovella

Kunnes avataan alaovi ja mennään rapun kautta kotiin.

Lotan puolustukseksi voin kertoa, että pihalla oli kaikenlaista aktiviteettia koko ajan mm. ihmisiä lappoi niin kävellen kuin pyörällä ympäri pihaa. Tällä kertaa Lotta ei kuitenkaan halunnut ottaa askeltakaan pois betonirapulta. Otin sen syliin ja vein keskemmäksi pihaa, mutta neiti alkoi täristä siihen malliin että sisälle lähtö oli ajankohtaista.

Lotalle ulkoilu on siis iloinen, mutta toisaalta hirveän jännä asia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun innosta ymmyrkäinen Lotta sitten jäätyy kun viimein pääsee kauhean intoilun päätteeksi ulos. Uskoisin kuitenkin että Lottakin ulkoiluun tottuessa rohkaistuu ja pääsee taas vauhtiin. Tämä oli muuten vasta toinen kerta kun käydään uuden kodin pihalla. Edellisessä asunnossa ulkoilu oli ensimmäisinä kertoina samanlaista jojoilua.

Lean ulkoilusta vielä sen verran että ensimmäisellä kerralla, (silloin minulla ei ollut kameraa mukana) Lea pelkäsi hirveästi kaikuvaa rappua vaikka kannoin sen sylissäni alaovelle saakka. Alaoven laatoituksella Lea pyörähti muutaman kerran akselinsa ympäri, mutta muutoin huusi melkein koko ajan.

Toiselle ulkoilureissulle jolta siis Lulun ja Lotan kuvat ovat Lea ei halunnut lähteä ollenkaan. Koska ulkoilun kuitenkin pitää olla kissoille kiva harrastus, en lähtenyt Leaa metsästämään valjaisiin sängyn alta jonne se oli luikkinut kun Lulun kanssa tultiin ulkoa. Heilutellessani Lean valjaita sängyn vierellä jotta tyttö näkee mistä on kysymys oli Lotta innokkaana tunkemassa päätään Vänttisten valjainen kaulasilmukasta sisään (vähän meinasi valjaat hölskyä Lotan päällä…), Lotta oli pettynyt kun en antanutkaan sen jäädä Lean valjaisiin. Innoistui kuitenkin kovasti kun hain näkösälle sen omat valjaat. Siitä siis lähti Lotan ulkoiluvuoro. Katsotaan nyt siis miten Lean ulkoilut tästä eteenpäin jatkuvat. En aio sitä ulos pakottaa jos neiti ei tahdo tulla, mutta käytän jos se suostuu valjaat päälleen pukemaan.

Omalla parvekkeella Lea kuitenkin osaa nauttia kesäpäivistä.

Neitokainen ei tällä kertaa ollut kauhean kuvauksellinen, mutta jotenkin se osaa olla hellyttävä ollessaan niin ärsynyt kuvauksesta.

Rappukiveyksen kallistus on tietysti ensimmäinen juttu mikä täytyy tehdä. Heti ulko-oven jälkeen pötkölleen, muut voivat odottaa jos oven takana sattuu joku olemaan.

Lulu kuuluu niihin kissoihin jotka voivat haistella häiriintymättä samaa heinää 5 minuuttia putkeen.

Pientä ärsyyntymistä aiheuttaa vain se, että kuvaaja haluaisi nähdä muitakin aktiviteettejä kuin heinän haistelua.

Jotta ulkoilut varmasti jatkuvat täytyy kuvaajalle mieliksi katsoa kameraankin välillä. Näin kuvaaja kokee saneensa ulkoilu reissulle “katetta” ja lähtee toisellakin kertaa.

Ylimääräiset ohjelmanumerot ja kuivausrekille poseerauskuvien toivossa nostot ovat sitten jo push it too much osastoa!

Nyt kun kuvaajallakin on pelinhenki selvillä voi taas kaikessa rauhassa haistella välillä ruohoa.

Ensiksi kuvissa luonnollisesti Lulun ulkoilut.

Kaunis ilma ja kaunis kissa

Lea ei jaksa aina olla ihan niin kuvauksellinen.

Mutta mieliksi voi näyttää joskus nättiäkin naamaa

Lotta on  ulkoilusta välillä niin innoissaan, että suorastaan näkyy kuinka toinen on riemupiukeana.

Kuitenkin innnostuksesta huolimatta pupu pujahtaa pöksyyn.

Lopuksi vielä pätkä Lulun ulkoilusta. Tehtävänä oli hypätä ojan yli läheiselle pellolle.

Sisällä myös Lulu ja Lea olivat kiinnostuneita uutuudesta, mutta typykkä murisi kun tytöt tulivat lähemmäksi. “Mun aarre!“