Kesä tulee kohisten, pyykkikone pyykkää juuri toppatakkia kesäkuntoon. Vielä ihanaisempi kesän merkki kissoille on, että käytin niitä ulkona ensimmäistä kertaa kesäkaudella 2012 .

Lulu söi oikein asiantuntevasti pihaheinää ja Lottakin tuijotteli innostuneena ympärilleen. Naapurin pikkupoika pyöräilykypärä päässä oli vielä sen verran pelottava ilmestys, että silitys etäisyydelle niin epäilyttävän näköistä tyyppiä Lotta ei halunnut päästää.

Lea ei uskaltautunut ulos vielä tällä kertaa ollenkaan. Oma kotipiha on siis korkattu valjastelumielessä ja aivan kelvolliselta siihen hommaan vaikutti jos Lululta tai Lotalta kysytään. Tokihan tarkkaavaisuutta vaatii se fakta, että molemmilla naapureilla on varsin haukkuherkkä koira.

Onneksi kesä on vasta alussa ja voimme opetella parhaimmat mahdolliset ulkoiluajat ja tavat jokaiselle erikseen. Voitte varmasti kuvitella millaiset kesäisen ulkoilulaulun Lulu nyt aloittaakaan. Jos Lea ei rohkene ulkoilemaan jatkossakaan, jätetään se suosiolla kokonaan pois kesäohjelmistosta Lean kohdalla. Edellisessä asunnossahan se viihtyi mainiosti lasitetulla parvekkeella, mutta tässä kodissa meillä ei ole omaa parveketta vaan terassi. Terassa joka on molemmilta puolilta aidattu naapurikoirien temmellyskentäksi.

Tässä Lulu nousi takatassuilleen ja nojaa selällään minua vasten. Oikeassa alareunassa näkyy hiukan paitani kulmaa. Hauska kuva minusta, vaikka varsinaisesta kohteesta ei kauhean yksityiskohtaista kuvaa olekaan.

Merkinnän otsikkona on komento, sillä tällä kertaa Lulu innostui vaatimaan omistajaltaan kaikenlaista aina kameraan katsoessaan… Vielä ainakin 5 min.

Eilen leikatut kynnet pitää toki teroittaa uudestaan kunnon sapeleiksi.

Ai miten niin?! Nytkö mukan jo mennään?

Laitetaas söpöilyvaihde silmään

Näin…

Tässä oli viimeksi polku, ei mitään ruusunmarja viidakkoa.

Otetuista kuvista jäi vielä lisäämättä kiipeilijä Lulun otokset, mutta teen niistä oman merkinnän. Kuvia nimittäin kertyi, enkä malta poistaa yhtään…

No tänään oli poutapäivä ja lähdin kissan ja kameran kanssa ulkoilemaan. Olin jo asennoitunut, että reissuun mene tovi sillä monen päivän pihaterveiset ovat haistelematta.

Lasten hiekkalaatikko on ehdottomasti kielletty paikka kissoilta. Lulu ja Lotta ovat joskus ehtineet kävelemään reunan päälle, mutta hiekkakakkuja ne eivät saa väsäillä.

Tämän kuvan jälkeen henkeen ja vereen innokas ulkoilija otti suunnaksi alaoven ja oli mäykäisi vaahtivasti kun en tajunnut heti rappuun johtavaa ovea avata. Naapurin iäkkäällä rouvalla on mustavalkoinen kissa joka välillä oleilee pihalla. Epäilen, että kissa oli tänään jossakin piilosilla ja tarkkaili meitä.

Yllättynyt olen kuitenkin siitä että Lulu halusi ehdottomasti pois pihalta, ja oli lähinnä helpottunut kun avasin alaoven ja päästin sen sisälle rappuun. Portaissa vielä kysyin (juu, ohikulkijat olisivat olleet ihmeissään) “haluatko varmasti jo kotiin?” ja vastauksena oli vaativa määkäisy.

Meidän pikaulkoilu kesti noin 5 minuuttia mukaan lukien matkat kotiovelta pihalle ja takaisin kotiin. Mitään pensastiikeriä/pantteria tai puumaa ei omistaja nähnyt, mutta koska ulkoilua rakastava kissa halusi ehdottomasti sisälle en epäile lainkaan että jonkinlainen pihapeto puskissa piileskeli.

Sainkin lueskeltua kotikoivun varjossa jonkinaikaa ja kaikessa hiljaisuudessa otin kuviakin Lulun makoilusta. Olin salaa todella iloinen sillä tuntui että viimein sain hienoja kuvia Lulusta jopa niin että se katsoi kameran suuntaan.

Kun viimein tyhjensin kamerasta kuvia en voinut muuta kuin nauraa. Oma ihana Luluni onnistui miltei jokaisessa näyttämään erittäin taulapäiseltä, melkeinpä tyhmältä, mutta erinomaisen hellyttävällä tavalla.

Ehkä ne upeat ulkoilukuvat on vielä ottamatta…

Noh, pääasia on että ulkona oli  kivaa.

Tässä on kuitenkin muutama yritys ja ihan oikeasti muutama kasvokuvakin.

Jep, Lulullakin on innokas antennihäntä, joskaan ei niin tyylipuhdas kuin Lotalla.

Tokihan pihalla pitää kellotella

Tämä kuvapari tuo mieleen elävästi erään toisen ajoittain nyrpeän kissarouvan Ulkoilun suhteen näillä matriarkoilla on mitä ilmeisemmin paljon yhteistä vaikka toinen on omanarvon tunteva maatiainen ja toinen  riistarouva.

Arvatakin saattaa, että maatuska rouva ei todellakaan olisi halunnut tulla kutsuttaessa…

Jo aikaisemmin julkaistu vaanintavideo on jatkoa tähän kuvaan. Västäräkki pääsi valitettavasti karkuun, syyllinen oli toki hidasteleva emäntä ei ammattimainen vaanija

Tässä on muuten kesän 2011 virallinen juhannuskuva.

Synttärisankaritar kävi luonnollisesti ulkoilemassa. Lulun tapauksessa kuvien ottaminen on todella haasteellista, sillä se haluaa haistella rauhassa ruohotupsut ja nauttia sen jälkeen hiukan vihreää salaattia. Lulun kanssa käytiin varsin pitkä lenkki joka kiersi osittain paikallista koirien ulkoilutusreittiä.

Kuvissa Lulu on usein häntä matalana ja jotenkin pelokkaan näköisenä, mutta believe me, asennetta ulkoiluun löytyy niin iloisen maukunan kuin tyytymättömän sähähtelynkin säestämänä.

Lea on ulkoilun suhteen laittanut jarrut päälle. Se viihtyy mainiosti parvekkeella, mutta jos ehdotan valjaiden pukemista painuu neiti sängyn alle piiloon. Olenkin ottanut vinkistä vaarin. Lea saa hengailla sisällä ja tehdään siellä jotain kivaa ulkoilun asemasta. Tällä kertaa heiluttelin kiipeilypuussa huiskaa.

Kiipeilypuu kuvia on paljon enemmän kuin nämä tässä. Lisään ne joku toinen päivä näkyviin galleriana.

Lotta on Lulun tapaan hurahtanut ulkoiluun. Kun lähden ulos Lulun kanssa jää kotioven taakse ulvomaan. Joskus hiukan nolottaa kun rappu raikaa Lotan malttamattomuuden vuoksi…

Koska ulkoilu on Lotalle todella mieluista, mutta neiti on äärimmäisen nopea liikkeissään olen päätynyt pitämään ulkoiluhetket ajallisesti lyhyinä ja toivoen hartaasti ettei pihalle satu mitään yllättävää samaan aikaan. Osittain sen vuoksi olenkin kiikuttanut Lotan sisälle kun hetki on ollut vielä rauhallinen. Lotta ottaa upeasti kontaktia valjastellessa ja kuvaus on mukavaa ja aika helppoa sillä jos jätän pitkästi talutinta “löysälle” ja kyykistyn kuvaamaan lähtee neiti tassuttelemaan kohti minua tiiviisti kameraan tuijottaen. Viime päivien ulkoilukuvissa olenkin saanut kuvattua innostuneen antennihännän .

Ulkoilua testasivat Lotta ja Lulu. Tässä on mielestäni varsin upea satsi Lotan ulkoilukuvia.

Lotta osallistuu samalla myös Kissakuvahaasteeseen jonka aiheena tällä kertaa on ulkoilu.

Lotan kanssa ulkoillessa kuvaaminen on vaikeaa sillä aina kun kyykistyy kuvatakseen lähtee tyttö juoksemaan kohti kovaa vauhtia. Siksi ulkokuvat ovat usein valikoima kuvia josta näkyy pikkuisen Lotan päätä ja omat varpaani.

Nyt kuitenkin kiritin ja kuvasin.

Siinä missä Lulu sähähtelee tyytymättömyyttään joutuessaan syliin. On Lotta lähinnä helpottunut.

Vaikka Lotta tykkää kovasti ulkoilusta periaatteessa se helpottuu aina kun alaovi napsahtaa kiinni. Sen jälkeen voi vielä kurkistella epäluuloisesti ympärilleen.