Lulu-Lankku

Tässä lupaamani pihaorava joka kiipesi hurjasti kuristen mattojen tuuletukseen ja pesu/kuivatukseen tarkoitetulle puomille. Kuvan puomi on varsin korkea joten jouduin kuvaamaan yläviistoon.

Komento

Käytin pitkästä aikaa Lulua ulkona ja tällä kertaa pysyteltiin ihan pihapiirissä (olisin pystynyt heittämään keittiöni ikkunaan kiven jos siltä olisi tuntunut). Kodin läheisyys ei kuitenkaan vienyt ulkoilun riemua ja pitkästä aikaa Lulu oikein innostui puuhaamaan jotain ruohon haistelun sijaan. Tässä muutamia aktiviteettejä.

Tässä Lulu nousi takatassuilleen ja nojaa selällään minua vasten. Oikeassa alareunassa näkyy hiukan paitani kulmaa. Hauska kuva minusta, vaikka varsinaisesta kohteesta ei kauhean yksityiskohtaista kuvaa olekaan.

Merkinnän otsikkona on komento, sillä tällä kertaa Lulu innostui vaatimaan omistajaltaan kaikenlaista aina kameraan katsoessaan… Vielä ainakin 5 min.

Eilen leikatut kynnet pitää toki teroittaa uudestaan kunnon sapeleiksi.

Ai miten niin?! Nytkö mukan jo mennään?

Laitetaas söpöilyvaihde silmään

Näin…

Tässä oli viimeksi polku, ei mitään ruusunmarja viidakkoa.

Otetuista kuvista jäi vielä lisäämättä kiipeilijä Lulun otokset, mutta teen niistä oman merkinnän. Kuvia nimittäin kertyi, enkä malta poistaa yhtään…

Pihapeto

Lulu on kiukutellut kuin pikkutyttö sisällä jo monta päivää. Se että pesu on suunnilleen kauheinta mitä kissalle voi tapahtua ei vesisade ulkona ole yhtään mitään…

No tänään oli poutapäivä ja lähdin kissan ja kameran kanssa ulkoilemaan. Olin jo asennoitunut, että reissuun mene tovi sillä monen päivän pihaterveiset ovat haistelematta.

Lasten hiekkalaatikko on ehdottomasti kielletty paikka kissoilta. Lulu ja Lotta ovat joskus ehtineet kävelemään reunan päälle, mutta hiekkakakkuja ne eivät saa väsäillä.

Tämän kuvan jälkeen henkeen ja vereen innokas ulkoilija otti suunnaksi alaoven ja oli mäykäisi vaahtivasti kun en tajunnut heti rappuun johtavaa ovea avata. Naapurin iäkkäällä rouvalla on mustavalkoinen kissa joka välillä oleilee pihalla. Epäilen, että kissa oli tänään jossakin piilosilla ja tarkkaili meitä.

Yllättynyt olen kuitenkin siitä että Lulu halusi ehdottomasti pois pihalta, ja oli lähinnä helpottunut kun avasin alaoven ja päästin sen sisälle rappuun. Portaissa vielä kysyin (juu, ohikulkijat olisivat olleet ihmeissään) “haluatko varmasti jo kotiin?” ja vastauksena oli vaativa määkäisy.

Meidän pikaulkoilu kesti noin 5 minuuttia mukaan lukien matkat kotiovelta pihalle ja takaisin kotiin. Mitään pensastiikeriä/pantteria tai puumaa ei omistaja nähnyt, mutta koska ulkoilua rakastava kissa halusi ehdottomasti sisälle en epäile lainkaan että jonkinlainen pihapeto puskissa piileskeli.

Varjon valopää

Koska Lulun kanssa ulkoilu on suurilta osin haistelua valmistauduin tällä kertaa ulkoiluun. Otin mukaan kameran (tottakai) ja itselle tiiliskivenkokoisen romaanin jotta saisin lueskella rauhassa Lulun haistellessa ulkoilman tuoksuja.

Sainkin lueskeltua kotikoivun varjossa jonkinaikaa ja kaikessa hiljaisuudessa otin kuviakin Lulun makoilusta. Olin salaa todella iloinen sillä tuntui että viimein sain hienoja kuvia Lulusta jopa niin että se katsoi kameran suuntaan.

Kun viimein tyhjensin kamerasta kuvia en voinut muuta kuin nauraa. Oma ihana Luluni onnistui miltei jokaisessa näyttämään erittäin taulapäiseltä, melkeinpä tyhmältä, mutta erinomaisen hellyttävällä tavalla.

Ehkä ne upeat ulkoilukuvat on vielä ottamatta…

Noh, pääasia on että ulkona oli  kivaa.