Lulu, Lea ja Lotta

Lululle valjastelu on kesän ykkösjuttuja. Ja koska kyseessä on rakas harrastus ei sisäkissan perusluonne muutu juurikaan ulkoillessa.

Perinteinen jee-olen taas ulkona makoilu. Ei haittaa, vaikka pihaa ei ole asfaltoitu ja turkkiin menee hiekkaa.

Laiduntava puskaeläin

Puskaeläimen tassujumuri kun vielä ei ole sopiva aika jatkaa matkaa

Kokonaisvaltainen Ei-vielä!! jumuri.

Hötkyilevää ulkoiluttajaa ei huomioida.

Kaikessa rauhassa haistelua ja laidunnusta.

Vähän ympärilleen katselmuksia.

Ja sisälle, närkästyneen näköisenä.

Tässä olisi pari kuvaa Lulun synttäriulkoilusta joka ajoittui iltaan auringonlaskun jälkeen. Itse kärsin järkyttävästä migreenistä ja tuntui, että näen kameran läpi useammankin kissan. Yritin tähdätä ja kuvata sitä keskimmäistä.

Oman huonovointisuuteni vuoksi tämä kuvapari oli miltei ainoa terävähkö kuva, muut olivat tärähtäneitä tai Neiti katseli muualle.

Päivällä sisäkuvaus oli helpompaa.

Muutoin synttärit menivät varsin rauhallisesti. Lulu oli lievästi närkästynyt kun joutui olemaan kuljetus kopassa parin tunnin matkan, mutta oma paperinaru kotona kummasti tasoitti tunteita. Renalraksut+raikas vesi ovat myös edelleen niin herkullisia yhdessä, että suurempia festiaterioita ei tarvittu.

Lotasta löytyi ihan uusi rotu pimenevässä illassa. ManxLotta hukkasi häntänsä

Lotta on veikeä ulkoilija. Tyttö on tuhannen innoissaan nähdessään ulkoiluajan olevan käsillä, että änkeää jokaisiin valjaisiin jotka mulla on käsissä. Lulu on tästä tietysti äärimmäisen närkästynyt (varsinkin kun Lulun vuoro on ollut perinteisesti ensimmäisenä).  Lotta siis sujahtaa omiin valjaisiinsa innoissaan, polkee tassulla vauhtia jos en ole ulko-ovella tarpeeksi nopeasti ja kiitää rapussakin häntä innokkaasti pystyssä.

Sitten tulee maaginen alaovi ja kun ovi napsahtaa kiinni, ollaan ulkona.

Sitten seisoskellaan alaovella.

Makoillaan alaovella

Makoillaan ja kurkistellaan alaovella

Ja istuskellaan alaovella

Kunnes avataan alaovi ja mennään rapun kautta kotiin.

Lotan puolustukseksi voin kertoa, että pihalla oli kaikenlaista aktiviteettia koko ajan mm. ihmisiä lappoi niin kävellen kuin pyörällä ympäri pihaa. Tällä kertaa Lotta ei kuitenkaan halunnut ottaa askeltakaan pois betonirapulta. Otin sen syliin ja vein keskemmäksi pihaa, mutta neiti alkoi täristä siihen malliin että sisälle lähtö oli ajankohtaista.

Lotalle ulkoilu on siis iloinen, mutta toisaalta hirveän jännä asia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun innosta ymmyrkäinen Lotta sitten jäätyy kun viimein pääsee kauhean intoilun päätteeksi ulos. Uskoisin kuitenkin että Lottakin ulkoiluun tottuessa rohkaistuu ja pääsee taas vauhtiin. Tämä oli muuten vasta toinen kerta kun käydään uuden kodin pihalla. Edellisessä asunnossa ulkoilu oli ensimmäisinä kertoina samanlaista jojoilua.

Lean ulkoilusta vielä sen verran että ensimmäisellä kerralla, (silloin minulla ei ollut kameraa mukana) Lea pelkäsi hirveästi kaikuvaa rappua vaikka kannoin sen sylissäni alaovelle saakka. Alaoven laatoituksella Lea pyörähti muutaman kerran akselinsa ympäri, mutta muutoin huusi melkein koko ajan.

Toiselle ulkoilureissulle jolta siis Lulun ja Lotan kuvat ovat Lea ei halunnut lähteä ollenkaan. Koska ulkoilun kuitenkin pitää olla kissoille kiva harrastus, en lähtenyt Leaa metsästämään valjaisiin sängyn alta jonne se oli luikkinut kun Lulun kanssa tultiin ulkoa. Heilutellessani Lean valjaita sängyn vierellä jotta tyttö näkee mistä on kysymys oli Lotta innokkaana tunkemassa päätään Vänttisten valjainen kaulasilmukasta sisään (vähän meinasi valjaat hölskyä Lotan päällä…), Lotta oli pettynyt kun en antanutkaan sen jäädä Lean valjaisiin. Innoistui kuitenkin kovasti kun hain näkösälle sen omat valjaat. Siitä siis lähti Lotan ulkoiluvuoro. Katsotaan nyt siis miten Lean ulkoilut tästä eteenpäin jatkuvat. En aio sitä ulos pakottaa jos neiti ei tahdo tulla, mutta käytän jos se suostuu valjaat päälleen pukemaan.

Omalla parvekkeella Lea kuitenkin osaa nauttia kesäpäivistä.

Sain sitten otettua kamerankin mukaan ulkoilu reissulle. Lulun kanssa pihalenkki on hyvin samanlainen joka kerta; päämäärätöntä palloilua ympäriinsä ja jos kissaa käyntiä yrittää nopeuttaa se sähähtää tyytymättömästi. Lulu pelkää jatkuvasti että rajoitan sen ulkonaliikkumiskieltoa pitämällä sitä sylissä

Neitokainen ei tällä kertaa ollut kauhean kuvauksellinen, mutta jotenkin se osaa olla hellyttävä ollessaan niin ärsynyt kuvauksesta.

Rappukiveyksen kallistus on tietysti ensimmäinen juttu mikä täytyy tehdä. Heti ulko-oven jälkeen pötkölleen, muut voivat odottaa jos oven takana sattuu joku olemaan.

Lulu kuuluu niihin kissoihin jotka voivat haistella häiriintymättä samaa heinää 5 minuuttia putkeen.

Pientä ärsyyntymistä aiheuttaa vain se, että kuvaaja haluaisi nähdä muitakin aktiviteettejä kuin heinän haistelua.

Jotta ulkoilut varmasti jatkuvat täytyy kuvaajalle mieliksi katsoa kameraankin välillä. Näin kuvaaja kokee saneensa ulkoilu reissulle “katetta” ja lähtee toisellakin kertaa.

Ylimääräiset ohjelmanumerot ja kuivausrekille poseerauskuvien toivossa nostot ovat sitten jo push it too much osastoa!

Nyt kun kuvaajallakin on pelinhenki selvillä voi taas kaikessa rauhassa haistella välillä ruohoa.

Tässä yksittäisiä kuvia ulkoilusta joka ajoittui syyskuun loppupuolelle kauniiseen syyspäivään.

Ensiksi kuvissa luonnollisesti Lulun ulkoilut.

Kaunis ilma ja kaunis kissa

Lea ei jaksa aina olla ihan niin kuvauksellinen.

Mutta mieliksi voi näyttää joskus nättiäkin naamaa

Lotta on  ulkoilusta välillä niin innoissaan, että suorastaan näkyy kuinka toinen on riemupiukeana.

Kuitenkin innnostuksesta huolimatta pupu pujahtaa pöksyyn.

Lopuksi vielä pätkä Lulun ulkoilusta. Tehtävänä oli hypätä ojan yli läheiselle pellolle.

Oltiin tänään taas koko porukan kanssa ulkona. Lotta-niminen terhakka tyttö löysi maasta oman aarteen jonka se kantoi määrätietoisesti koko matkan kotiin. Uusi aarre oli niin tärkeä että neiti juoksi sisään kauheata vauhtia sen perässä vaikka olisi halunnut olla ulkona leikkimässä. Lotta on myös ensimmäinen kissoista joka otti maasta jotain suuhunsa ja kantoi sitä häntä ylväästi pystyssä.

Sisällä myös Lulu ja Lea olivat kiinnostuneita uutuudesta, mutta typykkä murisi kun tytöt tulivat lähemmäksi. “Mun aarre!“

Olin kissojen kanssa ulkona tänä iltana töiden jälkeen. Koska ulkoilu niiden kanssa on kuitenkin emännälle vähän tylsänpuoleista otin mukaan mp3-soittimen johon olin hiljattain ladannut musiikkia.

Lulun kanssa ulkoillessa musiikiksi valikoitui sattumanvaraisella pyörityksellä Pinkin Cuz I can:

So I’ll cash my checks and place my bets
And hope I’ll always win
Even if I don’t I’m fucked because
I live a life of sin
But it’s alright
I don’t give a damn
I don’t play your rules I make my own
Tonight
I’ll do what I want
Cuz I can
Yeah

Siinä on Lulun ulkoilu asenne pähkinänkuoressa. Ylpeästi, välillä emäntää ärsyttäen; spurtit, hidastukset ja kaikenmaailman nuuhkimiset. Cuz I Can

Lean kohdalla vataavasti pyörähti Christina Aguileran Fighter:

Makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
Makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter

Lea opetteli ulkoilun nollasta viime kesänä kun säikytin sen oman hölmöilyni vuoksi pahasti ulkoilureissulla. Nyt Lea ulkoilee taas nätisti, mutta suhtautuu varauksella kaikkeen uuteen mitä tapahtuu. Se säikähti tänään ulkoillessa autoa ja meinasi rimpuilla sylistäni pois. Hetken päästä kun neiti oli rauhoittunut ulkoilu jatkui taas rauhallisin mielin.

Lotan kohdalla soittimessa soi Katy Perryn Waking Up In Vegas:

Don’t be a baby
Remember what you told me
Shut up and put your money where your mouth is
That’s what you get for waking up in Vegas
Get up and shake the glitter off your clothes, now
That’s what you get for waking up in Vegas

Lotta on utelias ulkoilija joka tuijottaa ihan kaikkea ympärillään. Se kulkee häntä huvittavasti tikkusuorana ja ottaa ylättäviä loikkia sivuille. Sille maailma on suuri seikkailu josta pitää joka kerralla haukata suurempi pala. Ja se nauttii suunnattomasti kaikesta uusista paikoista ja testaa kaiken tutun uudelleen. Jos uudet asiat  vähän pelottaa,  silloin tullaan minun viereen ja pusketaan  yhdessä läpi.

Jokaisen sankarittaren kohdalla tuli siis varsin osuvaa musiikkia hienoilta laulajattarilta. Aikakin meni nopeasti vaikka tajusinkin biisivalinnat siinä vaiheessa kun olin jo Lotan kanssa ulkona. Meillähän siis järjestys on että Lulu menee, ensin sen jälkeen raotan ovea ja otan Lean (ja palautan Lotan vielä takaisin asunnon puolelle) ja viimeiseksi on Lotan vuoro ulkolla.

Ulkoilun jälkeen on myös kivaa ottaa kaveripäikkärit.

Edellisessä merkinnässä Lotta vaati jo toimia valjas-asian eteen ja tänään sitten tartuttiin toimeen.

Lotta herätteli minua useaan otteeseen aamupäivällä ja riemastui kun viimein kymmenen aikaan nousin ylös. Hellekelit vetävät tytötkin vähän laiskoiksi, mutta possun suikis maistuu aina! Ruokittuani kissat kävin hakemassa varastosta kuljetuskopan ja kippasin sen sisälle asuntoon. Lotta meni samantien tutkimaan “uutuutta” ja nappasin kuljetuskopan oven kiinni ja pikkupuuman autoon.

Tämä käänne sapetti Lottaa melkoisesti ja se huusi suoraa huutoa koko vartin matkan jonka teimme paikalliseen Mustiin ja Mirriin valjas sovitukseen. Sen viiden minuutin aikana jonka olimme sitten liikkeessä Lotta pussaili minua antaumuksella ja hurmasi samalla myyjän. Miten voi vastustaa tylleröistä joka katsoo rakastuneesti silmiin ja puskee niin riemukkaasti, että testivaljaat suorastaa solahtavat päälle?

Mittailun tuloksena laitettiin S-koon Vänttisen valjaat tilaukseen omalla värivalinnalla ja korkeammalle asetetulla pikalukolla. Sovituksen jälkeen lähdimme samantien kotimatkalle.

Harmitti, sillä lähellä oli kauppa jossa olisi voinut tehdä viikon ruokaostoksetkin, mutta helteellä ei voi jättää lemmikkiä kuumaan autoon hetkeksikään. Siispä ajalen varmaan huomenna uudelleen ruokakauppaan.

Kotimatka sujui muuten vähän rauhallisemmin. Lotta maukui vain puolet vartin matkasta

Myöhemmin saimme liikkeestä puhelun jonka seurauksena valmiiksi maksetut valjaat postitetaan meille kunhan valmistuvat. Kohta pääsee Lottakin pihalle oman näköisissään ja sopivissa valjaissa.

Niitä odotellessa…

Nyt tarvitaan jo topakkaa komennusta, että tapahtuu jotain. Ainakin niin Lotta ajattelee kun katsoo minua näin vaativasti.

Lotalla ei edelleenkään ole omia valjaita vaikka tyttö käy ulkona samalla innolla kuin Lulu ja Leakin. Eilen käytiin yöulkoilulla töiden jälkeen. Lulu ja Lea osasivat tutusti omat vuoronsa ulkoiluun ja juuri kun ajattelin, että Lotan valjaat ovat yhä kaupassa eikä sen kanssa kannata lähteä ulos puikkasi Lotta asiantuntevasti eteiseen ja vaati omaa ulkoiluaikaa. Kengät siis jalkaan, Lean valjaat pienennykseen ja menoksi.

Emännälle on tehty selväksi että ulkoilu on tullut jäädäkseen myös Lotan ohjelmistoon. Josko huomenna lähdetään viimein kauppaan sovittamaan Lotalle jo valjaita ja laitetaan sitten omat valjaat tilaukseen.