Lulu, Lea ja Lotta

Oikein hyvää uutta vuotta 2010 kaikille meidän blogin lukijoille !

Me ehdittiin jo kotiutua pohjoisen reissulta. Matka kotiin meni upeassa talvisäässä kipakassa pakkasessa. Tytöt matkustivat oikein rauhallisesti satunnaisia naukuja lukuunottamatta.

Tässä kuitenkin muutama kuva joululomalta pohjoisesta.

Lotta yritti jo ensimmäisenä iltana hypätä huoneessani olevan vaatekaapin päälle, mutta mittavirhe sai tytön putoamaan lattialle. Myöhemmin näin tälläisen taiteilijan.

Sen jälkeen kun Lotta pudotti kaapin päällä olevan marmorikuula pelin ja säikytti Lulun oikein perusteellisesti pudotessaan sen päälle. Se että marmorikuulapeli putosi kolahtaen lattialle niin että kuulat lensivät ympäriinsä kuin ilmapommitus  yöllä puoli kolmen aikaan oli toki myös hiukan säikäyttävä minullekin. Totesin, että neito tarvitsee hiukan apua ja on ehkä  helpompi nostaa tyttö tutkimaan uutta kiinnostavaa paikkaa..

Tämän pienen tutkimusmatkan jälkeen kaapin päällystä sai olla rauhassa. Vaikka Lotta hyppäsikin oven päälle useampaan kertaan mittailemaan mahdollista hyppyä. Oven päälle Lotta muuten hyppäsi astiakaapin päältä ja stunttiin kuului kääntyminen oven päällä.

Tässä alkupäräinen hyppyasento

Siinä missä Lotta halusi urheilla Lea tyytyi chillailmaan kirjoituspöydän päällä.

Ja söpöilemään Lulun kanssa.

Tänä vuonna päästiin joulun viettoon ilman että auto hajosi välille. Ikävä keli oli tosin osan matkaa, mutta matka sujui mukavasti sillä en ollut yksin liikkeellä. Saatoin siis istahtaa välillä kuskin viereen ja ottaa torkut peiton alla ja auto kulki edelleen pohjoista kohti Kissojen kannalta matka oli tälläkin kertaa, kuten aina pitkä. Urheasti Tytöt kuitenkin matkasivat ja perille päästyä vauhtirallit ja nuuskuttelut olivat tarmokkaita.

Viime vuonna joulutunnelmat olivat hiukan tiessään kun Lulu sairasteli joulunpyhät. Tänä vuonna kissat ovat terveinä, mutta vähän eri osoitteissa. Viime lokakuun pohjoisen reissulla meni tassut ja sukset ristiin minun ja siskoni kissoilla. Vieläkin ollaan epäsopuisia. Siskoni kissat Neko ja Milli sekä vanhempieni kissa Jerry ovat yksissä tuumin liittoutuneet Tyttöjä vastaan. Tappelu tulee heti jos kissat laittaa samaan tilaan yhdessä.

Onneksi maalaistalo on suuri, että jokaiselle kissalle on varmasti tilaa erotettuinakin, mutta pieni tarkkaavaisuus on jatkuvaa sillä väliovi täytyy sulkea ihan joka välissä. Eilen kokeiltiin kissaporukoiden yhdistämistä, mutta tulokset olivat laihat ja epäsopuisat. Lulu sai ikävän sakkihivutuksen ihan viattomalla tarkkailumatkalla. Siispä minun kissani asuttavat makuuhuoneita ja vinttiä ja siskon kissat keittiötä ja pirttiä.

Lulu, Lea ja Lotta ovat ajoittain pitkähköjä aikoja keskenäänkin, mutta tuntuvat viihtyvän kuitenkin mainiosti. Nyt on aattoyön kolmikantaralli menossa Käyn tyttöjä välillä jututtamassa ja leikittämässä, portaat vintille ovat kuitenkin edelleen viihdearvoltaan mainiot ja muutenkin pitkä käytävä on varsin hauska kiihdytyskaista ainakin Lotalle.

Oikein hyvää joulua kaikille.

Tänään uutisissa on mainostettu hurjia ruuhkahuippuja. Onneksi meidän ei tarvitse niistä kärsiä. Lähdetiin nimittäin kotimatkalle jo eilen puolen päivän aikaan. Ajeltiin kaikessa rauhassa (ja ajoittain kissan maukunalla säestettäessä) nelostien kautta kotiin.  Ilma oli pohjoisesta lähdettä aurinkoinen ja kuulas ja Jyväskylän seudulla vesisade sai meidät kiinni.

Muuten matka meni mukavasti vaikka Lea ja Lotta olivatkin hiukan tyytymättömiä kaksionsa sisustukseen.  Lulu hengaili rauhallisesti omassa yksiössään, välillä kuitenkin maukaisi olevansa edelleen mukana. Emäntä juoruili pitkiä aikoja puhelimessa (hands free’ssa tottakai).  Tällä kertaa Lulu oli suopeana ja antoi minun juoruilla sillä usein Lulu alkaa puhelun aikana maukua tyytymättömästi, laulaa sen sijaan saan niin lujaa kuin keuhkoista lähtee ja niin nuotinvierestä kuin vain tuntuu. Kotosalla ääneen laulaminen on muuten kielletty Silloin Lulussa herää musiikkikriitikko.

Oltiin kotona noin puoli yhdeksän aikaan illalla joten matkaa taitettiin reipas 8 h, menomatkaan meni 7,5 h mutta näin juhannuksen kunniaksi me välillä vähän löysäiltiin ja ajettiin kiltisti asuntovaunujen takana (kun emäntä puheli puhelmissa)…. Oli mukava ajella kun joka puolella on vihreää ja juhannuksen bonuksena Suomen liput olivat monella talolla komeasti salossa. Mollaan suomalaisia, totisesti

Kotosalla satoi kovasti vettä, mutta pikkusade ei juurikaan haittaa. Lea maukui kun päästiin kotiin ja laskin sen ja Lotan boksin hetkeksi maahan vesisateeseen. Sisälle päästyämme ja ensijumpat otettuaan Lea oli kuitenkin valmis lähtemään ulos valjastelemaan. Vesisade ei sitä aktiviteettia olisi haitannut lainkaan

Nyt ollaan nukuttu porukalla omassa sängyssä (pohjoisessa oleva 80 cm sänky tuntui oleva kovin kapea kun kolme kissaa nukkuu siinä poikittain…) kunnon “ravitsevat” yöunet ja arki kotosalla voi taas alkaa.

Tässä kuitenkin kuva vielä pohjoisesta  Leasta ja Lotasta, tytöt nukkuivat vierekkäin ja odottivat koska minäkin laitan nukkumaan

Tässä vielä kuva siitä kun Lotta haluaa nopeuttaa nukkumaan menoa. Ja kuten kuvasta näkyy tähän aikaan vuodesta pohjoisessa on valoisaa

Siivous vanhan maalaistalon komerossa jatkuu. Viimein pääsimme peräseinälle ja sieltä löytönä oli mm. vuoden 1965 lehtiä. Toinen kissoille paljon mieluisampi löytö oli paperipussissa. Meillä oli vielä 80-luvun puoli välissä kettuja. Hiukan kauempaa oli kuitenkin turkispalat ketun nahkasta josta oli aikaisemmin tehty hattu. Nyt tämä löytö, jossa oli mm. kaksi ketun käpälää riemastuttaa tyttöjä.

Itse muistan kettuajasta vain välähdyksiä, mutta minulla oli oma nimikko nimeltään Ketu Kettu Tämä kettu oli niin kiltti, että se antoi rapsuttaa ja tervehti aina minua kettumaisella määkimisellä kun menin sitä katsomaan. Ketu kuoli nukkuessaan koirahäkin takana olleessa häkissään. Se haudattiin samoille paikoille minne meidän perheen edesmenneet koiratkin ovat haudattu.

Tässä kuitenkin muutama kuva kissoista ja ketun käpälästä. Myöhemmin lisään videon jossa Lotta leikki todella touhukkaasti.

Lulu haisteli aluksi korvat epäluuloisesti luimussa, mutta intoitui myöhemmin leikkimään.

Lea tutkaili ja haisteli tarkasti

Lottakin malttoi sekunnin tuijottaa kameraan kun heiluttelin nenän edess ko. käpälää.

Pohjoisessa ilmat jatkuvat edelleenkin sateisina ja koleina. Siksi kissat ovatkin osallistuneet päivän viihdytykseen parhaimmilla mahdollisillä konsteillaan. Ihan taattua Lulu, Lea ja Lotta laatua.

Lea tekee edelleenkin tunteja kestäviä katoamistemppuja. Esimerkiksi tänään mulla oli koko ajan käsitys että se oli pirtissä olevan leivinuunin eli muurin takana. Kas kummaa likka kuitenkin putkahti minun huoneesta näkösälle Olin ihan ihmeissäni sillä oli kääntänyt pikkuruisen huoneeni useamman kerran ympäri etsiessäni täti mustavalkoista. Viimein olin diagnosoin piilopaikan olevan muurin takana… Ei se siellä ollutkaan. Nyt kuitenkin tiedän mistä etsin jos Lea likka katoaa selittämättömästi.

Lotta kävi hakemassa nokikolari-lookin samaisen muurin takaa eilen. Silittelin typykkää koneella ollessani ja menin sitten hetken päästä pois koneen ääreltä. Peiliin vilkaistessa ihmettelin miksi mulla on nokea naamassa ja käsissä ja jaloissa, tarkemmalla vilkaisulla myös tietokoneen ja pöydän välissä oli mustia tassun jälkiä… Hetken aikaa meni “syyllisen varmistuksessa sillä myös Lea oli käynyt paijattavana äskettäin. Noh, yllättävän hyvin noki tosiaan Lotan turkkiin maastoutuu sillä oikein tarkkaan katsoessaankin ei kokeilematta voinut sanoa kumpi oli nokikolarin apulaisena toiminut.

Lulu on hengaillut kaikessa rauhassa koko ajan. Se tutkailee taloa kuin emäntä ainakin ja on ollut varsin tyytymätön että tänä päivänä talosta ollut käytössä vain puolet. Olemme äidin kanssa siivonneet komeroa joka olisi suorastaan kutsunut Lulua pitkällisille tutkimusmatkoille. Siksi Lulu suljettiinkin hyvissä ajoin oven toiselle puolelle.

Jerry on minuun ehkä hiukan närkästynyt nyt sillä olen aloittanut sille Axilur-kuurin ja olemme edenneet toiseen päivään. Vom Feinsten kana-kinkku pussi kuitenkin tasoitti suurimmat äksyily särmät, varsinkin kun ruoat sai nauttia tyttöjen kanssa ihan luvan kanssa. Nyt Jerryä “ahdistellaan”  leikkiin useamman tytön voimin.

Mustaan pukeutunut tyylikäs isäntä.

Eilen oli uuvuttama rupeama koko L³+² porukalle. Lastasin nimittäin arjen autoon ja matkattiin pohjoiseen kesäloman viettoon. Matkaa kertyi 700 km ja ajotunteja ilman taukoja 7½ h, täysi työpäivä siis. Matkalaiset olivat taas tutusti bokseihin jaettuina: Lulu yksiössä ja Lea & Lotta omassa kaksiossaan.

Annoin poikkeuksellisesti hiukan ruokaa ennen lähtöä n. klo 8:00 tienpäälle lähdettiin klo 9.30. Pysähdyin ensimmäisen kerran Pihtiputaalla Kultakeramiikan tehtaanmyymälässä (kissoille ostin ruokakupit 2 € kpl…). Samalla vilkaisin tyttöjen kuulumiset ihan nenätysten.

Yllätys olikin melkoinen kun Lulun boksista löytyi tuoksahtava läjä ja todella nolo tiikeri. Kurvasin samantien läheiselle huoltoasemalle putsaus puuhiin. Lulu pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa eläessään huoltoaseman naistenvessaan.  Mamma Tiikeri mutisi tyytymättömästi mutta antoi putsata peppunsa ja boksinsa. Bonuksena boksin perältä löytyi vielä oksutkin. Joten ehdottomasti tulevaisuudessa jatketaan ei ruokaa ennen matkaa-linjaa. Mitä ihmettä oikein ajattelinkaan ruokkiessani kissat ennen matkaa…?

Siivoustauon jälkeen matka jatkui kaikessa rauhassa perille saakka. Perillä Lulu jatkoi perinnettä myös mulle möksöttämisestä. Lulu tykkää olla vanhempieni luona, mutta murjottaa mulle aina ensimmäisenä iltana. Silloin siihen ei saa koskea ilman sähinää ja olen kuin ilmaa jos yritän Lulua puhutella. Muut se kyllä käy tervehtimässä ja oikein suopealle tuulelle osuessaan myös rapsuteltavana. Toisena päivänä päästään sitten normaaliin vierailurytmiin, jossa minäkin olen olemassa.

Nyt olemme pohjoisessa ainoina vierailevina tähtinä joten talouden kissaluku on tällä hetkellä kolme maatiaista ja yksi kuikelo

Lotta on porhaltanut koko eilisen illan ja tämän päivän touhukkaasti koko talon mitalla. Se innostaa välillä Lulunkin juoksukilpailuun niin että pirtin parret vain rapisee. Lea on perusrauhallinen itsensä joka zoomailee pihalla lentäviä pääskysiä ja nukkuu kaikessa rauhassa päikkäreitään. Tänään olikin varsinaiset yhteispäikkärit; Lulu nukkui mulla kainalossa, Lea kyljen päällä ja Lotta jaloissa. Oli turvallista ja lämmintä täytyy sanoa, yhtään ei haitannut vähän kolea ilma ja vesisade.

Huomiseksi tähän maan kolkkaan on luvattu kuuroista vesisadetta. Ajattelin pyöräyttää bravuuri raparperimarjapiirakkani päiväpuhteina. Tytöt varmaankin jatkavat omia perusvierailu kuvioitaan. Runsaasti ulostuijottelua, juoksuharjoituksia ja rauhallisia päikkäreitä.

“Tänään ei olla valokuvauksellisia, mollaan lomalla”

Meillä oli blogin suhteen vähän hiljainen vappu. Syy tähän hiljaisuuteen oli se, että lähdimme vappureissuun torstaina ja palasimme kotiin pari tuntia sitten.

Reissu tällä kertaa oli etelän suuntaan, Espooseen sikkoni luokse. Torstaina lähdettiin iltapäivällä töiden jälkeen Espoota kohti ja parin tunnin matkanteon oltiinkin jo perillä. Matkan aluksi Lotta vähän availi ääntänsä, mutta tyytyi pian Lean  seuraan kuljetuskopassa. Lulu taas oli varsin hiljaa omassa yksiössään.

Sikkoni luokse Lotta matkusti ensimmäistä kertaa, Lululle ja Lealle matka ja paikka oli jo varsin tuttu. Lulu marssi asunnossa samantien omistajan elkein, Lea vähän häntä matalana, mutta kuitenkin tuttuna paikkana. Lotta osoitti taas reippaan luonteenlaatunsa tutustuen uuteen paikkaan häntä pystyssä haistellen. Oikeasti en voi kuin ihailla Lotan rohkeaa tapaa suhtautua uusiin tilanteisiin. Verrokkina; Lea on käynyt asunnossa monta kertaa ja haisteli sen häntä matalalla läpi, Lotta tuli asuntoon ensimmäistä kertaa ja tutki häntä pystyssä koko talouden ja totesi, että täällä on joululta tuttu koirakin

Lotan kohdalta joulun sähinät olivat kokonaan unohdetut ja se suhtautui Taikaan (sikkon labbis) hyvin rauhallisesti. Makoili pitkin pituutta samalla matolla ja meni uteliaasti jopa ruokakupin viereen katsomaan mitä Taikan ruokakuppiin oli laitettu (vähän turhankin uteliasta ja Lotta komennettiin antamaan ruokarauha koiralle). Lotan olohuoneeseen tuoma lihapala taas löytyi myös Taikan mahasta kun pikku typykkä käänsi selkänsä hetkeksi.

Toisena aamuna siskoni totesi huvittuneena kuinka talouden eläinkunnalla on valitettava yhteisen kielen puute. Taika yritti innostaa kissoja leikkiin peppu pystyssä ja etutassut ojossa häntä vimmatusti heiluen ja Lulu katsoi lähinnä silmät sirrillä epäluuloisesti “mitä tuo oikein haluaa?”

Yhteiselo sujui hyvinkin sopuisasti joskin yöt rauhoitettiin niin, että Taika nukkui eri huoneessa. Silloin alkoi hurja kissaralli jota allekirjoittanut sai kuunnella pitkälle yölle ja aikaisin aamulla uudelleen. Yhteiselon saumattomuudesta kertoo myös se, että Taika halusi ehdottomasti pitää tyttöjen ruokakuppien puhtaudesta tarkastamalla ne säännöllisesti ruokailun jälkeen. Se että näytti kuppien olevan tyhjät ei riittänyt sillä Taikan mielestä puhtaus on puoli ruokaa tässäkin tilanteessa.

Lulu ja Lea pääsivät myös valjaissa ulkoilemaan pikkuisella pihapatiolla ja tämäkin oli oma innostava ohjelmanumero. Lulu toki vahti tämän jälkeen terassin ovea huolellisesti, mutta ajattelin, että pari kolme päivää kestän ovikyttäystä. Kotona on edelleenkin ulkoilukielto, valitettavaa mutta totta. Lotan kanssa odotellaa vielä lämpimämpiä kelejä ja omia valjaita joilla pääsee kuikelokin tylleröinen turvallisesti ulkoilemaan.

Matkalla kotiin kuului takapenkiltä pientä nurinaa, mutta hiljaisuus laskeutui nopeasti kun sen jätti omaan arvoonsa. Nyt kotona on varsin unisia kissoja. Matkailu avartaa, mutta koti on se jossa parhaat unet tulee.

Tällä kertaa matka pohjoiseen sujui paljon rauhallisemmissa merkeissä kuin viimeksi. Lähdettiin tyttöporukalla Hämeestä kiirastorstaina puoli kahdeksan aikaan ja telakoituminen pohjoisessa kotipirttiin oli klo 17:45. Pitkä päivä oli tytöillä autoilua, samoin kuin emännällä yksin ajamista. Seinäjoella kävin juomassa kahvit vanhojen työkavereiden luona ja jatkoin siitä sitten matkaa Toholammin kautta Ylivieskaan, Ouluun ja Kemiin. Kemissä ohitettiin kommelluksitta paikka jossa auto viime jouluna sanoi yhteistyösopimuksensa irti.

Lulu, Lea ja Lotta autoilivat esimerkillisen rauhallisesti, joskaan ei täysin äänettömästi. Jokainen vuorollaan teki kyllä selväksi, että kauhean pitkät automatkat ovat aika syvältä. Mulla oli kuitenkin varsin suoraviivainen lähestymistapa tähän. Otan tyytymättömän marmatuksen ja marinan vastaan, mutta palaan myöhemmin asiaan. Joskus emäntäkin pääsee soveltamaan tätä monelle kissanomistajalle tuttua tapaa kissojen sijasta.

Lapsuuden kodissani oli pikkusiskoni kaksi kissaa jo asettuneet taloksi ja minun kotiutuessa pääsiäistä viettämään nousi talon kissamäärä kuuteen. Oma kolmikkoni, siskon duo ja talon isäntä kissa Jerry etsivät taas hetken sitä omaa kissamaista järjestystään.

Lotta oli tällä kertaa toista kertaa pohjoisessa mukana ja varsin pian siitä sulkeutuikin varsin dominoivat tapaus joka varsin siekailematta hyökkäsi siskon kissojen kimppuun. Mielestäni tämä hyökkäily oli kuitenkin samanlaista kuin kotosalla Lulun ja Lotan painimatsit, joten toivoin että tilanne rauhoittuu alun jälkeen. Lotta uskaltautui myös rennosti nukkumaan ja pötköttelemään selällään keskellä pirtin lattiaa, juttu jonka Lea uskaltautui tekemään ensimmäisenä iltana vasta neljän vuoden ikäisenä, teki Lotta toisella reissullaan pohjoiseen.

Ja parissa päivässä Lotan hyökkäily rauhoittui, kaikki kissat eivät ole mitään parhainpia kavereitä keskenään, mutta tulevat kuitenkin toimeen. Laserlelu ja vauhdikkaat juoksuleikit isolla kissaporukalla ovat jo varsin sopuisia. Neko ja Jerry nukkuvat yöt sauna-eteinen-kuisti tilassa josta varsinkin sauna on Nekon suosikkipaikka.

Lulu, Lea, Lotta ja Milli nukkuvat taas isona tyttöporukkana uudella puolella minun kanssa. Monen kissan kanssa asustellessa hiekkalaatikkoa siivotaan ahkerasti ja kissojenruoat eivät todellakaan ehdi kupissa happanemaan. Siksipä L-daamit ovat joutuneet tottumaan ajatukseen että toisen kattauksen jälkeen ruoat kyllä löytävät tyytyväisen ja täyden kissanmasun kelpasi se niille tai ei.

Milli on oppinut taktikoimaan ja juoksee varsin vauhdikkaasti aina  huoneeseeni kun kuulee minun kutsuvan L-tyttöjä. Millin masuun onkin siis aina löytynyt vähän syötävää kun ainakin Lululla tuntuu olevan periaate että kaikkea ruokaa ei voi syödä yhdellä kerralla.

Tällä kertaa meidän reissu on ollut varsin mukava, eikä suuria ongelmia ole ainakaan vielä ilmaantunut. Huomenna lähdemme isolla porukalla takaisin etelään kun mukaan lähtee L³ + Neko ja Milli sekä siskoni sekä pieni tyttövauva. Omat kissani ovat tällä reissulla saaneet ensi kosketuksensa pikkuvauvaan ja reaktiot ovat varsin moninaiset.  Pieni vauva hämmentää itkiessään, mutta on samalla varsin mielenkiintoinen. Ja kissoille todellinen kysymys on siinä mitä imetyksen aikana tapahtuu? Ainakin se niiden mielestä näyttää mielenkiintoiselta hommalta.

Kaikki kuvat ovat edelleen kamerassa ja kameran johto kotosalla Hämeessä, joten katsotaan kuvalisäystä myöhemmin.

Ensimmäinen pohjoisen matka on takana myös Lotalla. Matka meni hienosti vaikka autossa oli matkustavaiset Sikkot, kolme kissaa, koira ja porsaan kinkku.

Lähdettiin Tampereen kupeesta lauantai aamuna yhdeksän aikaan ja Oulun korkeudelle oltiin kurvailtu Jyväskylän kautta kello kolmeen mennessä. Autossa vallitsi tämän välin hiljaisuus jossa nukkui neljä tyytyväistä nelijalkaista. Koira takana, ja Lulu omassa yksiössään sekä Lea ja Lotta pikku kaksiossaan auton takapenkillä. Ruokaa autossa oli siis kinkun muodossa ihmisten joulopöydän kunkuksi, ja kylmälaukullinen erilaisia salaatteja ja joululaatikoita lisukkeiksi joulukalaa unohtamatta.

Kissoille mukaan oli varattu noin 2 kg suikalelihoja, nautaa, broileria, kalkkunaa ja possun suikalelihaa sekä sydäntä. Purkkiruokiakin viikon tarpeiksi kuudelle kissalle. Nuoremman Sikkoni kissat kun ovat myös pohjoisessa joulun vietossa samoin kuin Jerry Musta talon kissaisäntä.

Evästä siis oli samoin kuin vaatetta, joulupakettia ja äänikirjaakin.

Kemin tietämillä meiltä meni kuitenkin yllättäen auto alta kun katalysaattori volkkaristani kieltäytyi enää toimimasta. Faktaksi siis jäi että koko tyttöjengimme; kaksi ihmistyttöä, kolme kissa tyttöä ja koiratyttö olimme tienposkessa hätävilkut päällä.

Auto saatiin pienoisten etsintöjen jälkeen (muistutus; osta hinausköysi ja taskulamppu autoon) lähimmälle huoltoasemalla ja kuumalinja Daddylle tavoitti myös vakuutusyhtiön. Vaihto volkkarista taksiin varsin värikkäästi ja matka kotia kohti jatkui. Taksissa Lotta maukui hetkellisesti aivan kuin varmistaakseen että on mukana matkalla ja tämä ohjelmanumero oli ehkä vähän yllättävä ja pelottavakin. Hetken maukumisen jälkeen auto kuitenkin hiljeni uudelleen. Uni vei ja kyyti oli tasaista.

Kuittasin kotona reippaan 140 € taksilaskun ja kissakatraani kera edellä luettelemieni eväiden. Kello 19.00 illalla 10 tunnin matkaamisen jälkeen.

Aaltoilusuhinaa on ilmassa kun kuusi alle 5 vuotiasta kissaa tutustuu toisiinsa myös hetkellisesti kahden koiran asuttamassa maalaistalossa. Neliöitä löytyy, mutta niin löytyy myös kulman takaa kurkistelevia kissoja. Ja pieni Lotta joka ei ole ilmeisesti koskaan ennen tavannut koiraa, saati sitten mustaa ja valkoista yhtä aikaa.

Auto menee korjaukseen ja matka toiseen suuntaan alkaa ensi lauantaina. Kurvailemisiin.