Lueskelin kaikessa rauhassa sängyllä kirjaa kun sain siihen kaverin.
Suosittelen laittamaan myös äänet päälle niin saatte kuulla tyytyväistä kehräystä <3
Rapsuttelujen päälle otettiin tuhdit 3,5 h päikkärit ja Lulu nukkui uskollisesti veressä koko ajan. Oli hyvät unet ja haukotellen noustiin ylös.
Tässä olisi sitten muutama video ihan peruspäivästä. Ensiksi edellisistä kirjoituksista melkein kokonaan unohtunut Lea neiti.
Seuraavaksi videoita jatkavat Lulu ja Lotta. Näissä videoissa näkyy myös nykyinen ongelma. Kuinka leikittää isompia tyttöjä niin, että Lotta ei änkeä mukaan. Tokihan Lotankin kanssa pitää leikkiä, mutta likka on niin dominoiva tapaus että kukaan muu ei pääse mukaan.
Tässäki käy lopulta tutusti.
Edellisessä merkinnässä laitoin yhden kuvan Lulun kiipeilypuu leikistä.
Jatketaanpas samalla linjalla. Tästä siis aloitettiin.
Kyllä se Lulu rouva innostuu myös leikkimään. Jahdattava oli siis höyhenkeppi 
Muutosta on nyt viikko. Tässä muutama kuva niin viikolta kuin tältä päivältäkin. Kotiuduttu ollaan mainiosti ja tytöillä on tilaa myllätä 
Alumiinitikkaat olivat suuri apu persjalkaiselle emännälle, mutta osaa se Leakin niistä nauttia.
Lotta porhaltaa ympäriinsä vallan mahdotonta vauhtia. Joskus tuntuu, että Lotta on monistunut.
Lulu tykkää olohuoneen sohvapöydästä kun sinne paistaa ilta-auriko.
Tosin ei Leakaan aurinkoa piiloon mene
Uusi kiipeilypuun paikka on tytöille mieluinen.
Siinä voi söpöillä ohikulkijalle
Höpöillä
Ja sitä voi käyttää apuvälineenä ylös ja alas.
Kysyisinkin Hämeen seudulla asuvilta ihan yleisesti seuraavaa. Kiinnostaisiko pieni kokoontuminen nyyttäri periaatteella?
Muutto tehtiin lauantaina. Nyt sunnuntaina ollaan jo ihan kotosalla.
Tunnetko tyypin?
Voin jo melkein nyt luvata, että kuvia tulee jatkossa otettua enemmän kun asunto on valoisampi kuin edellinen. Eri juttu toki on päätyvätkö kuvat blogiin saakka.
Tätä päivätroppia Lulu voi suositella kissamaisella viisaudella.
Murskaa tabletit kahden lusikan välissä. Lisää murskan joukkon öljy, sekoita tasaiseksi ja nauti omasta kupista.
Nyt tämän tropin avulla turkin kunto on parantunut. Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi se ei vieläkään ole entisellään, mutta vähän parempi kuitenkin.
Tässä on muutama tuore kuva minusta. Olen edellelleenkin hiukan laihan puoleinen (4,2 kg), mutta elämässä ollaan kiinni tiukasti ja vauhdikkaasti.
Oikein hyvää uutta vuotta 2010 kaikille meidän blogin lukijoille !
Me ehdittiin jo kotiutua pohjoisen reissulta. Matka kotiin meni upeassa talvisäässä kipakassa pakkasessa. Tytöt matkustivat oikein rauhallisesti satunnaisia naukuja lukuunottamatta.
Tässä kuitenkin muutama kuva joululomalta pohjoisesta.
Lotta yritti jo ensimmäisenä iltana hypätä huoneessani olevan vaatekaapin päälle, mutta mittavirhe sai tytön putoamaan lattialle. Myöhemmin näin tälläisen taiteilijan.
Sen jälkeen kun Lotta pudotti kaapin päällä olevan marmorikuula pelin ja säikytti Lulun oikein perusteellisesti pudotessaan sen päälle. Se että marmorikuulapeli putosi kolahtaen lattialle niin että kuulat lensivät ympäriinsä kuin ilmapommitus yöllä puoli kolmen aikaan oli toki myös hiukan säikäyttävä minullekin. Totesin, että neito tarvitsee hiukan apua ja on ehkä helpompi nostaa tyttö tutkimaan uutta kiinnostavaa paikkaa..
Tämän pienen tutkimusmatkan jälkeen kaapin päällystä sai olla rauhassa. Vaikka Lotta hyppäsikin oven päälle useampaan kertaan mittailemaan mahdollista hyppyä. Oven päälle Lotta muuten hyppäsi astiakaapin päältä ja stunttiin kuului kääntyminen oven päällä.
Tässä alkupäräinen hyppyasento
Siinä missä Lotta halusi urheilla Lea tyytyi chillailmaan kirjoituspöydän päällä.
Ja söpöilemään Lulun kanssa.
Viime lauantaina kävimme Lulun ja Lotan kanssa eläinlääkärin luona kylässä. Oma flunssa sai aikaan sen, että kävin hakemassa kuljetuskopat varastosta vasta lauantai aamuna juuri ennen lähtöä. Luonnollisesti eteisessä kolisevat kuljetuskopat saivat koko tyttöjengin harvinaisen epäluuloiseksi. Lea piiloutui sillä sekunnilla kun tulin eteisestä takaisin sisälle ja Lulukin kurkisteli epäilevästi sängyn alta valmiina pikasyöksy piiloon. Ainoastaan Lotta tuli iloissaan minua vastaan ja jaksoi kehrätä lakkaamatta kun silittelin tyttöä.
Olin sopinut eläinlääkärin kanssa, että en ruoki kissoja ennen reissua joten se, että en aamulla anna ruokaa sai Lulun vieläkin epäluuloisemmaksi. Ja viimeinen niitti luonnollisti siinä, että tarjoan herkkuraksuja sängyn alla piilottevalle tiikerille…
Jouduin harhauttamaan piilottelevaa tiikeriä käynnistämällä tietokoneen, laittamalla takin takaisin naulakkoon ja istumalla tietokoneen ääreen, vaikka eläinlääkärin luo oli jo kiire.
Kun Lulu viimein suostui tulemaan olohuoneeseen, jäi oma aamiainen väliin kun nappasin moukuvan kissan syliin ja vein sen eteiseen ja pakkasin kuljetuskoppaan. Lea piilotteli edelleen ja Lotta palloili vieressäni vähän hämmentyneen näköisenä. Sain Lotan napattua myös mukaan ja viimein kissat lastattua autoon. Olin aikataulusta myöhässä noin 10 minuuttia joten kurvailin eläinlääkärin luoksi vauhdikkaasti (ja en aivan nopeusrajoituksia noudattaen).
Lulun boksista nostaminen eläinlääkärin vastaanotolla ei ole koskaan helppoa ja neiti ei kerta kaikkiaan anna eläinlääkärin koskea itseensä. Siksipä jouduimme tälläkin kertaa rauhoittamaan tytön 5 minuutin verinäytteenottamista varten. Todella kurjaa, sillä rauhoituksen jälkeen Lululta menee koko päivä toipumiseen, tiikeri ei kuitenkaan anna periksi asian suhteen, vaan ell ei saa koskea ei edes sitä 5 minuuttia että verinäyte saataisiin otettua.
Odotellessa Lulun rauhoitusaineen vaikutusta napattiin Lotta tyttönen näytille joka tällä kertaa kävi ensimmäistä kertaa meidän oma eläinlääkärillä. Varoittelin jo valmiiksi, että neiti Lotta on varsin vauhdikas tapaus, mutt tyttö pysyi hienosti tutkinta pöydällä. Kehräten ja puskien se antoi tarkistaa itsensä ja sydämen kuunteleminenkin oli haasteellista lähinnä kehräyksen ja ylettömän puskemisen vuoksi. Lotalle tuikattiin Fel-O-Vax rokote joten ensi kevään näyttelyt ovat taas luvallisia rokotusten puolesta.
Lotan rokotuksen jälkeen Lululta sitten otettiin verikoe ja laitettiin tiikeri tutimaan kuljetuskoppaan. Vielä tarvittavat kuittaukset, Lululle Renalzin-tahna ja laskun maksu ja päästiin kotimatkalle.
Tänään soitin Lulun verikokeen tulokset. Kahden kuukauden Renalzin kuuri on vaikuttanut siten, että urea arvo joka oli alkaessa 12,8 on tällä hetkellä 12,3. Jatkamme siis tahnalla lääkintää1 ml x 2 krt /vuorokausi. Seuraava kontrolli on noin 6 kk kuluttua.
Olen seuraillut Lotan vointia viime päivät rokotteen sivuvaikutusten poissulkemiseksi. Tällä kertaa rokotus meni kuitenkin Lotan suhteen onnekkaasti sillä touhukas tyttö on syönyt hyvällä ruokahalulla vaikka lauantai iltana vähän normaalia enemmän väsyttikin. Ainakaan vielä ei kuitenkaan isoja ongelmia ole rokotuksen jälkeen ollut joten pääsimme sen kanssa aika vähällä. Tokihan kuitenkin seuraan tytön vointia koko ajan.
Rokotusten suhteen Lulu ja Lea viettävät välivuotta joten seuraavan kerran on isommat tytöt rokotetaan vuoden 2010 syksyllä.
Tässä on muutama kuva vielä tuosta kotisohvani tiikeristä.
Tassut
Nenu
Silmät ja nenu
Tassu ja häntä
Kuvia tulee nykyään otettua ihan minimaalisen vähän. Myös vanha ja hitaaksi käynyt koneeni aiheuttaa omat ongelmansa.
Lululla todettiin syyskuun lopulla munuaisten vajaatoimintaan liittyä veren ureapitoisuuden kohonnut arvo. Siitä saakka se on ollut kroonisten munuaissairaiden kissojen ruokalisällä. Tämä ruokalisä helpottaa munuaisten kuormittumista poistamalla ruokavalion fosfaattia erittämällä sitä virtsaan ja siten helpottamalla munuaisten taakkaa.
Nyt on toinen pumppupullollinen valmistetta käytössä ja sen jälkeen vien Lulun uudelleen verikokeeseen. Toivottavaa tietysti on, että ureapitoisuus veressä on pienentynyt. Uusi verikoe on kuitenkin välttämätön, että nähdään mihin suuntaan lääkitys on tilannetta vienyt.
Teoriassa kyseinen ruokalisä jota on käytetty kahdesti päivässä ennen ruokintaa tulisi mennä ruoan yhteydessä, mutta Lulun nirson luonteenlaadun tietäen olen päätynyt antamaan lääkkeen ruiskulla ja ruokkinut Lulun sen jälkeen.
Notkea likka tyttö tämä meidän Lulu
Antibioottikuuri auttoi pissatulehdukseen ja sen jälkeen ei pissavaivoja ole ollut. Tokihan tilanne on kuitenkin jatkuvan tarkkailun alla ja pissavaivat ovat todennäköisesti sellaisia joiden kanssa Lulun kanssa painitaan jatkossakin. Ulkoilu on tällä hetkellä jäänyt kokonaan ja se osaltaan varmaankin pitää pissaongelmat poissa. Kun Lulu ei istuskele kylmällä maalla ei pääse pöpötkään hyökkämään ja palelluttamaan peppua.
Muuten Lulun kuulumiset ovat varsin perinteisiä. Tilasin hiljattain zooplussalta pussi ja purkkiruokia ison satsin. Mukaan sain tällä kertaa etuasiakkaana ilmaisen hiiren muotoisen laser-osoittimen. Tämä perinteinen kissojen lelu on osoittaunut varsinaiseksi suosikiksi. Jopa omalla persoonallaan tärkeilevä Lulu innostuu hurjiin loikkiin ja metsästää katonrajassa olevaa punaista täplää tai hyppii seinille. Olen kuitenkin pyrkinyt tarkasti pitämään huolta siitä, ettei fiksu tylleröinen huomaa mistä tuo maagisesti hyppivä piste oikein tulee. Jos neiti nimittäin sen hoksaa on kyseisen lelun hohto menetetty pysyvästi.
Lulun vaatimattomana toiveena tuntuu olevan että joulu ostosten myötä paperikassien narut lisääntyisivät tässä taloudessa. Kaikki narut on jo uitettu useampaan kertaan vesikipossa ja teurastettu moneen kertaan.
