Lulu, Lea ja Lotta

Muutto tehtiin lauantaina. Nyt sunnuntaina ollaan jo ihan kotosalla.

Tunnetko tyypin?

Voin jo melkein nyt luvata, että kuvia tulee jatkossa otettua enemmän kun asunto on valoisampi kuin edellinen. Eri juttu toki on päätyvätkö kuvat blogiin saakka.

Pitkästä aikaa tyttöjen blogi on vähän aktiivisemmalla otteella mukana.

Tässä päivän piristyseksi pari videota Leasta ja Lotasta.

Lea on edelleen hiukan hitaasti syttyvä leikkijä, mutta sitten innostuessaan on varsinainen ruutitynnyri. Ei uskois kun katsoo Lellun viatonta naamaa.

Lotta, on taas aina vauhtipäällä ja huiskaleikeissä vauhti vain nousee toiseen potenssiin. Harmi, että kuva on aika läheltä. Näkee kuitenkin mitä Lotalle kuuluu ja että silmissä on edelleen häivähdys vihreää.

Lotta on pikku hiljaa siirtymässä tätiaikaan :). Siskolikka Kawaii E-pentueesta, Egao eli Hilma  on käynyt treffeillä ja tuloksena on mitä ilmeisemmin pikku tassujen tepsutusta.

Pienokaisten arvioitu syntymäaika on helmikuun alussa 2010. Lotan siskojen blogin löydät meidän linkkilistastakin Heta ja Hilma nimen alta. Hilma on siis riistan värinen abyneiti ja sulhasena Hilmalla on sininen Tuhka herra. Lisää pentue tietoja Kawaii kissalan sivulla.

Me toivotaan Hilmalle onnea odotukseen

Viime lauantaina kävimme Lulun ja Lotan kanssa eläinlääkärin luona kylässä. Oma flunssa sai aikaan sen, että kävin hakemassa kuljetuskopat varastosta vasta lauantai aamuna juuri ennen lähtöä. Luonnollisesti eteisessä kolisevat kuljetuskopat saivat koko tyttöjengin harvinaisen epäluuloiseksi. Lea piiloutui sillä sekunnilla kun tulin eteisestä takaisin sisälle ja Lulukin kurkisteli epäilevästi sängyn alta valmiina pikasyöksy piiloon. Ainoastaan Lotta tuli iloissaan minua vastaan ja jaksoi kehrätä lakkaamatta kun silittelin tyttöä.

Olin sopinut eläinlääkärin kanssa, että en ruoki kissoja ennen reissua joten se, että en aamulla anna ruokaa sai Lulun vieläkin epäluuloisemmaksi. Ja viimeinen niitti luonnollisti siinä, että tarjoan herkkuraksuja sängyn alla piilottevalle tiikerille…

Jouduin harhauttamaan piilottelevaa tiikeriä käynnistämällä tietokoneen, laittamalla takin takaisin naulakkoon ja istumalla tietokoneen ääreen, vaikka eläinlääkärin luo oli jo kiire.

Kun Lulu viimein suostui tulemaan olohuoneeseen, jäi oma aamiainen väliin kun nappasin moukuvan kissan syliin ja vein sen eteiseen ja pakkasin kuljetuskoppaan. Lea piilotteli edelleen ja Lotta palloili vieressäni vähän hämmentyneen näköisenä. Sain Lotan napattua myös mukaan ja viimein kissat lastattua autoon. Olin aikataulusta myöhässä noin 10 minuuttia joten kurvailin eläinlääkärin luoksi vauhdikkaasti (ja en aivan nopeusrajoituksia noudattaen).

Lulun boksista nostaminen eläinlääkärin vastaanotolla ei ole koskaan helppoa ja neiti ei kerta kaikkiaan anna eläinlääkärin koskea itseensä. Siksipä jouduimme tälläkin kertaa rauhoittamaan tytön 5 minuutin verinäytteenottamista varten. Todella kurjaa, sillä rauhoituksen jälkeen Lululta menee koko päivä toipumiseen, tiikeri ei kuitenkaan anna periksi asian suhteen, vaan ell ei saa koskea ei edes sitä 5 minuuttia että verinäyte saataisiin otettua.

Odotellessa Lulun rauhoitusaineen vaikutusta napattiin Lotta tyttönen näytille joka tällä kertaa kävi ensimmäistä kertaa meidän oma eläinlääkärillä. Varoittelin jo valmiiksi, että neiti Lotta on varsin vauhdikas tapaus, mutt tyttö pysyi hienosti tutkinta pöydällä. Kehräten ja puskien se antoi tarkistaa itsensä ja sydämen kuunteleminenkin oli haasteellista lähinnä kehräyksen ja ylettömän puskemisen vuoksi. Lotalle tuikattiin Fel-O-Vax rokote joten ensi kevään näyttelyt ovat taas luvallisia rokotusten puolesta.

Lotan rokotuksen jälkeen Lululta sitten otettiin verikoe ja laitettiin tiikeri tutimaan kuljetuskoppaan. Vielä tarvittavat kuittaukset, Lululle Renalzin-tahna ja laskun maksu ja päästiin kotimatkalle.

Tänään soitin Lulun verikokeen tulokset. Kahden kuukauden Renalzin kuuri on vaikuttanut siten, että urea arvo joka oli alkaessa 12,8 on tällä hetkellä 12,3. Jatkamme siis tahnalla lääkintää1 ml x 2 krt /vuorokausi. Seuraava kontrolli on noin 6 kk kuluttua.

Olen seuraillut Lotan vointia viime päivät rokotteen sivuvaikutusten poissulkemiseksi. Tällä kertaa rokotus meni kuitenkin Lotan suhteen onnekkaasti sillä touhukas tyttö on syönyt hyvällä ruokahalulla vaikka lauantai iltana vähän normaalia enemmän väsyttikin. Ainakaan vielä ei kuitenkaan isoja ongelmia ole rokotuksen jälkeen ollut joten pääsimme sen kanssa aika vähällä. Tokihan kuitenkin seuraan tytön vointia koko ajan.

Rokotusten suhteen Lulu ja Lea viettävät välivuotta joten seuraavan kerran on isommat tytöt rokotetaan vuoden 2010 syksyllä.

Tassuttelut jatkuvat L-landiassa hurjalla vauhdilla. Sängyn alta ongittu superpallo sai nimensä mukaista kyytiä kun Lotta löysi sen pitkän tauon jälkeen. Voi vauhdin hurjaa ja vaarallisten tilanteiden määrää.

On se todellakin totta, että aby tyttönen on nopea käänteissään.

Tästä sitä lähdetään.

Huomaa tassun asento.

Oikealla tassutekniikalla pallo on koko ajan hallussa ja mikä parasta, varmasti turvassa muilta pelaajilta.

Siellä etutassun alla se on usko vain!

Ja varmuuden vuoksi lisään vielä videon joka todistaa erehtymättömän hyvän tassutekniikan ja riemun jolla palloleikkiä harrastetaan.

Lotta neitinen ja 25 asiaa

1. Tarkkailen olohuoneen seinäkelloa. Sekuntiviisarin pyöriminen ympäriympäri on niin hypnoottista että sitä pitää aina vähän tassulla koettaa. Samalla kun kokeilen kellotaulua taiteilen myös lätty-tv:n päällä, tästä akrobatiasta emäntä ei ole lainkaan ilahtunut.
2. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että emäntä tarvitsee tiskatessaan apuani eikä siihen riitä vain vieressä istuskelu. Olkapäälle pitää päästä.
3. Märkien pyykkien kuivaamaan ripustaminen on jotain vaarallista. Menen silloin emännälle avuksi ja huudan  varoituksia. Hermostun kun emäntä taputtaa silloin vain päälakea. Silloin täytyy ehdottomasti hypätä taas olkapäälle emännän turvaksi kun se ei itse tajua mitään.
4. Pidän talouden korkeita tasoja vain pieninä verryttelyhaasteina. Liesituuletin ja keittiön yläkaappien ylätasot, kaikki on jo kartoitettua maastoa, samoin kuin vaatehuoneen oven päällinen. Hattuhylly on vain laiskojen Lulun ja Lean suosiossa. Itse kaipaan enemmän haastetta.
5. Ulkoilu on tosi kivaa ja koska vuoroni on talouden nuorimmaisena viimeisenä odotan sitä aina malttamattomasti. Pujahdan Lean vuorolla jo kokeilemaan josko pääsisin ulos. Vaikka tiedän kyllä että vuorot menevät Lulu, Lea ja Lotta. Vielä en ole onnistunut nopeuttamaan ulospääsyä pujahdustekniikalla vaikka kovasti yritän.
6. Valjaiden pukeminen on hurrjan kivaa, sillä silloin tiedän että nyt on viimeinkin minun ulkoiluaikani, kehrään silloin kovaa. Valjaani ovat fuksian väriset ja ne on tehty mittatilaustyönä juuri minulle.
7. Kaikki talouden lelut ovat minun lelujani.
8. Olen pahainen ruokarosvo, ja tilaisuuden salliessa menen Lulu tai Lean kupille määrätietoisesti. Ja jos tilanne on otollinen ei emännänkään ruoat ole turvassa.
9. Kuljetuskopan näkeminen ei saa minua pelästymään ja piiloutumaan. Enemmänkin olen huolissani jos en pääse mukaan.
10. Matkustan pitkillä matkoilla Lean kanssa samassa kuljetuskopassa. Yhdessä rauhoitamme toisiamme ja Lulu saa reissata yksin kun tarvitsee enemmän tilaa jo on tottunut olemaan kuljetuskopassa yksinkin.
11. Näyttelyreissuissakin olen ollut mukana jo muutaman kerran. Minulle haasteellisinta on olla yksin kuljetuskopassa ja pidänkin kovaa mekkalaa näyttelyreissujen matkalla. Näyttelyhäkissä rauhoitun sitten aika pian.
12. Kauneuttani on arvioitu pentuluokassa, nuortenluokassa ja kastraateissa. Kastraattina minulla on mahdollisuus Premior-titteliin.
13. Se että emäntä kääntää unissaan kylkeään oli aluksi minusta merkki siitä että on aika herätä. Nykyään olen vähän malttavaisempi ja odotan, että hän raottaa edes pikkuisen silmiään.
14. Se että tykkään kovasti silityksistä on jatkuva ihmettelyn aihe emännälle. Silittelyn kanssa synkonoitu nenän tuhauttelu on näemmä todella tehokas hurmaus kikka.
15. Olen mielelläni sylissä, kunhat et laita minua selälleni.
16. Villiinnyn välillä niin hurjiin leikkeihin, että Lulu ja Lea kiljaisevat oikein kovasti. Vasta silloin hoksaan, että nyt tuli liikaa painetta painiin.
17. Vaikka olin pienin, olen uskomattoman nopea ja siitä on arvaamatonta hyötyä painileikeissä.
18. Syön nopeasti ja usein ruokakuppini on tyhjä ennen kuin Lulu tai Lea ovat kunnolla edes aloittaneet ruokailuaan.
19. Minusta kauheinta on olla väärässä huoneessa. Tarkoitan tällä sitä, että en ole samassa huoneessa kuin Lulu tai Lea, tai mikä pahinta, emäntä.
20. En osaa avata talouden ovia, mutta olen vakuuttunut että tarpeeksi harjoittelemalla mahdun oven alta. Tassu sinne menee jo helposti!
21. Ilman aamupusua emännälle päivä ei voi alkaa ollenkaan.
22. Inhoan emännän torkkuherätystä. Heti pitäisi nousta ylös pussailemaan ja rapsuttelemaa kun kello soi. Hmph!
23. Myönnän, että hyppyni voisivat joskus olla vähän tarkemmin mitoitettuja. Vesi lattialla kuivuu kuitenkin nopeasti ja uusia ruokakuppia saa aina lisää, vai mitä?
24. Miksi tiskipöydällä on kaikkea kivaa tutkittavaa jos sinne ei saa mennä?
25. Saunan löylyfunktio on vielä hämärän peitossa, mutta jälkilöylyt on kova sana. Me likes!

Terveiset Pirokin näyttelystä. Lotta osallistui lauantaina ja sunnuntaina kastraattinaaraiden luokkaan ensimmäistä kertaa.

Lauantaina Lotalla oli tuomarina Elisabeth Raab-Alvarson ja sunnuntaina Glenn Sjöbom. Lauantaina minun jännitys tarttui myös Lottaan joka käyttäytyi tuomarinpöydällä suorastaan pelokkaasti.  Sunnuntaina Lotalla oli tuttu kasvattaja esittelijänä ja neiti oli huomattavasti reippaampi.

Tässä Lotan saamat arvostelu setelit.

Lauantaina

Sunnuntai

Oltiin tänään taas koko porukan kanssa ulkona. Lotta-niminen terhakka tyttö löysi maasta oman aarteen jonka se kantoi määrätietoisesti koko matkan kotiin. Uusi aarre oli niin tärkeä että neiti juoksi sisään kauheata vauhtia sen perässä vaikka olisi halunnut olla ulkona leikkimässä. Lotta on myös ensimmäinen kissoista joka otti maasta jotain suuhunsa ja kantoi sitä häntä ylväästi pystyssä.

Sisällä myös Lulu ja Lea olivat kiinnostuneita uutuudesta, mutta typykkä murisi kun tytöt tulivat lähemmäksi. “Mun aarre!“

Jatketaan edelleen Lottakuvilla. Tällä kertaa oli vähän parempi tuuri.

Vaikka nyt virallisesti eletäänkin jo maanantain ensimmäistä tuntia otetaan pikkuinen takapakki sunnuntaihin. Otin pitkästä aikaa Lotasta “onnistuneita” kuvia. Ikäähän Lotalla on jo vuosi, mutta vauhtia on edelleen paljon. Tarkkojen kuvien ottaminen on haasteellista kun Lotta ei malta olla paikallaan ja katsoa kameraan.

Dilemmana on, että saadakseni Lotan katsomaan kameraan pitää heiluttaa jotain lelua ensin sen nenän edessä ja sitten kameran lähellä. Valitettavasti neiti nopea on sillä sekunnilla kun lelua heiluttaa lähellä kameraa, kiinni kameran linssissä. Tai pussaamassa minua silmälaseihin

Vallan haasteellinen kuvattava…

Sirrikkä

Tuijotustyttö