Muutto

Olemme kotiutuneet uudelle paikkakunnalle. Omat nettiyhteydet on laitettu jo tilaukseen, mutta toimitusajan ollessa 2-3 viikkoa on blogin puolelle luvassa hiljaisuutta. Tämän kirjoituksen julkaisemme paikallisen kirjaston koneelta.

Muutto meni varsin näppärästi, ja yllättävän yllätyksettömästi :)

Perjantaina, joka samalla oli allekirjoittaneen syntymäpäivä purettiin viimeisetkin kotilaatikot ja jälki oli sen mukaista. Lotta oli kovasti huolistaan viimeisimmästä käänteestä eikä päästänyt minua puolta metriä kauemmaksi. Aina istuessani tuli syliin pieni tyllerö joka vaati huomiota. Aivan kuin olisikin mahdollista että Lotta unohtuu pois kuormasta.

Varsinaisen tavaran kannon aikana kissat olivat isossa kuljetushäkissä ja kylppärissä. Lea maukui surkeasti häkkiin joutuessaan, mutta kun asunto oli viimein saatu tyhjäksi se ei olisi halunnut millään luovuttaa turvapaikkaansa muuttoautoon.

Kun muuttoauto oli saatu lastattua täyteen perjantai-iltana jäi asuntoon vain minä, kissat, kukat, tietokone ja retkipatja petivaatteiden kanssa. Koko asunto kaikui ja ei lainkaan yllättävää että Lea, pelkäsi miltei hysteerisesti. Vasta myöhään illalla se uskaltautui pois saunasta ja olisi mieluusti piiloutunut keittiön allaskaapin sokkeliin. Ymmärrettävästi minä taas estin tämän piilopaikan sillä lauantai aamun muuttoaikataulu olisi mennyt pahasti pieleen jos Lea olisi päättänyt linnoittautua keittiönkaapiston sokkeliin.

Lauantai-aamuna keitin vielä lähtökahvit, söin pikaisesti ja kokosin kissat ja jäljelle jääneen omaisuuden autoon. Avainten luovutus ja (laukkuun unohtuneet muuttokortit postilaatikkoon) olinkin valmis lähtöön. Matkaa kertyi aika tasan 400 km jonka jälkeen telakoiduttiin uuden kotitalon eteen. Kissat saunaan ja muuttoauton purku.

Muuttoauto lähti samantien takaisin kotimatkalle ja minä jäin valtavan muuttokaaoksen kanssa uuteen asuntoon. Siitä voidaankin sitten jatkaa ns. seuraavassa numerossa.

Palaillaan langoille kunhan saadaan netti uuteen kotikorsuun.

Ps. Kissat ovat jo kotiutuneet. Emäntäkin löysi ruokakaupan jo lauantai-iltana. Elämän perusedellytykset ovat siis jo kunnossa :D

Kuulumisia

Pari päivää sitten varmistui varsin oleellinen asia. Uudella paikkakunnallakin on koti johon muuttaa. Tämä rivitalokaksio vetää sinäänsä 47 neliötä, pienen keittiön ja saunan. Kuvista katsellen asunto näyttää varsin mukavalta. Harmi vain, että vaatekaappien päällystät eivät siellä ole kissojen käytössä. Bonusta kuitenkin olohuoneen ikkunalaudasta ja makuuhuoneen ikkunan alla olevasta puusta. Takapihan patio toivon mukaan kutsuu paljon pieniä lintusia kun sinne saadaan lintulauta pystyyn.

Pakkaamiset etenevät pikkuhiljaa tässä kodissa. Taululaatikko on jo jonkinaikaa majoittunut olohuoneen lattialla ja astialaatikoita on pakattu jo useita. (Muuttojen aikana aina harmittelen hamsterimaista tapaani koota astioita). Uskomattominta on että vaikka olen pakannut jo kolme isoa muuttolaatikkoa astioita on mulla edelleen arkikäytössä niitä ihan ok määrä, vaikka toki joudun tiskaaman hiukan useammin…

Myös muuttopäivä on varmistunut helmikuun viimeiseen viikonvaihteeseen joten pakkausaikaa minulla on varsin hyvin. Ajatuksena kuitenkin on että samalla pakatessani siivoan asuntoa muuttokuntoon.

Jokainen talouden felineistä on jo muutttanut elämässään ainakin kerran joten mitään valtavan uutta tilanteessa ei oikeastaan ole. Kissat tuntuvat arvostavan kaappien purkamista ja kaikkea sitä kivaa mitä kaapeista löytyykään. Myös uusi laatikkoenduro tuntuu olevan varsin suosittu ajanviete.

Edellisessä merkinnässä ollut reppu löytyi kaapista ja kun yritin sitä sinne uudelleen laittaa, kävi Lea sen hakemassa sieltä. Jouduin yöllä nousemaan ylös ja avamaan repun vetoketjut että Lea pääsee nukkumaan “purilaisena”. Lea kun oli vakaasti päättänyt vaikka itse avata suljetut vetoketjut. Päädyin auttamaan ongelmassa, sillä vetoketjuja maanisesti rapsuttavat kynnet eivät ole mikään tuutulaulu. Sen jälkeen sainkin nukkua rauhassa ja aamulla neiti nukkuikin edelleen ihanan reppunsa päällä.

Höpönassu-Lotta kiihtyy edelleen nollasta sataan nopeasti. Laatikkoesteet tuntuvat olevan vain hauskoja kiihdytysajojen vaikeusasteen nostajia.

Luvut tänään: Sisällä 21,9 ja ulkona -22,6°C. Lulu ja Lotta majoittuvat patteripaikoille, Lea nukkuu reppunsa päällä.

 

Joulukuulumisia

Jouluaatto ja joulupäivä ovat jo turvallisesti takana ja tapaninpäiväkin jo hyvällä mallilla. Kinkkukin on sulanut jo niin paljon että jaksaa kirjoittaa muutaman sanan kuulumisia.

Meidän isäntänä on toiminut edellisvuosien tapaan Jerry. Tässä on perussuomalainen maatiaisäijä joka asettaa haastetta kuvaukselle.

Koska Jerrya ja Tyttöjä ei voi lainkaan pitää samassa tilassa on minun kissat edelleen suurimman osan ajasta toisessa päässä taloa, josta tehdään valvottuja täsmäiskuja pirttiin. Tässä on muutama kuva tapaninpäivän täsmäiskusta.

Lotta tutustuu muurinpäällystään. Edellisellä reissulla Lea sotki valkoiseen kaulaansa kunnon tahran nokea ja siitä reissusta on edelleen todisteet näkyvillä Lean huolellisesta pesusta huolimatta.

Lulu tutustui varsin hillitysti joulukuuseen. Lankatonttua se läimäisi tassulla pari kertaa ja tämän kangassydämen se onnistui pudottamaan. Muutoin säästyttiin suurimmilta vahingoilta. Kuusi ei ole vielä kaatunut kertaakaan. Sanottakoon vielä, että allekirjoittanut oli vastuussa kuusen koristelusta. Alaoksille ei ole siis varattu mielenkiintoisia joulupalloja tai sopivasti rahisevia koristeita.

Lea innostui valtavasti kun tajusi lintulaudan stategisen sijoituspaikan.

Tällä kuvalla Lotta saisi näyttelytuomarilta korkeintaan arvostelun “semi-elegant-body”

Kaikkien pöytäliinan pillottelijoiden sankaritar Lulu esittelee kuinka se tehdään tyylillä.

Ennen joulupyhiä pohjoisessa oli myös kummityttöni S ja sekä vauva J. Lotta esitti yhteisenhyvän ja uteliaisuuden puolesta uhrautujaa sillä se alistui kummityttöni syliin useamman kerran. Tokihan hätä tuli vähän siinä vaiheessa, kun lähden Lottaa pelastamaan kunnon kiristysotteesta ja kummityttö väittää kivenkovaan että Lotta tykkää hänen tiukasta mahapuristuksesta. Mitään vahinkoja ei onneksi sattunut, mutta tilannetta tarkkaillaan. Sillä Lotta on voimakas kissa ja säikähtäessään myös minulla on siitä vaikeaa pitää kiinni. Lulu ja Lea taas ovat hiukan viisaampia ja pitävät innokkaaseen kummityttöön sopivasti etäisyyttä. Kaikki kissat toki antavat kummitytön silittää, mutta se että hiukan alle 3-vuotias tyttö malttaa vain silittää on selkeä kriittinenhallintapiste :)

Syklejä

Meidän muutaman päivän hiljaisuuteen on ihan hyvä syy. Matkasimme torstai-iltana pääkaupunkiseudulle ja perjantaina talouden suikalelihan hankinnasta vastuussa oleva henkilö kävi työhaastattelussa. Nyt vai odotellaan mitä tulevaisuus tuo, jatkuuko kaikki samalla tavalla vai tuleeko isompia muutoksia jo ihan lyhyenkin ajan sisällä. Palailen aiheesta asiaan jos se tulee ajankohtaiseksi.

Kotiuduttiin pääkaupunkiseudulta lauantaina hyvissä ajoin iltapäivällä. Sen jälkeen kun matkakassit oli purettu ja kissat saaneet pari kattausta ruokaa pakkasin uudelleen reissukassin. Tällä kertaa kotiin jäi varsin tyytyväisesti nukkuvia kissoja jotka eivät kotoa lähtijää juurikaan noteeranneet.

Yön poissaolon jälkeen kotiin palatessa oli taas nälkäisiä kissoja ja kaksois-kattaus meni varsin nopealla syklillä. Kattausten välissä oli varsin maittavannäköiset lämmin patteri-lämmin masu-unoset.

Tässä on muutama alkuviikosta otettu kuva varsin itseensä tyytyväisestä kissasta. Ja mikäs siinä on elellessä. Paljon ollaan kotosalla ihan kaikessa rauhassa, välillä käydään reissussa, että elämä pysyy mielenkiintoisena, kun voi haistella jotain vieraampiakin nurkkia ja palataan sitten taas kotosalle.