Sain työkaverilta viikkoja sitten rönsyliljan rönsyjä. Olen tähän saakka pitänyt niitä vesilasissa työpaikalla, mutta toin ne tänään kotiin kun työsuhde päättyy huomenna.

Työpaikalla rönsyihin on muodostunut hyvät juuret ja kotimatkankin ne kestivät varsin esimerkillisesti.

Ongelmat alkoivat kun toin pikkuisen puskan viimein kotiin ja nostin sen kassista tiskipöydälle. Lulun silmät välähtivät riemusta ja suusta pääsi innostunut kiljaisu. Nälkäkin unohtui kuin seinään. Sinä aikana kun hain siivouskomerosta multapussin ja parvekkeelta tyhjän ruukun oli lehtiin jo ilmestynyt hampaan jälkiä.

Se että sain taimet viimein multaan ja lähdin vastaamaan soivaan puhelimeen sai Lulun hyppäämään jo toisen kerran tiskipöydälle ja nykäisemään yhden alun juuri istutetusta mullasta ylös.

Taloudessa ei ole yhtään tasoa tai hyllyä johon kissat eivät halutessaan pääsisi. Katossa ei ole amppelikoukkuja. Enkä edes ylttäisi kattoon mitään ripustamaan. Mitä tekee insinööri?

Sen ainoan vaihtoehdon:

Kaapin alapuolella on loisteputkilamppu. Ja tiskatessa olen itse keittiössä. Odotetaan että kukka edes juurtuu ennen kuin se syödään.

Ratkaisun nähtyään Lulu meni nurkkaan mököttämään sillä sen mielestä hätävarjelun ratkaisu on liioittelua ja KKKKKK-tapaus tai K- 6 tapaus (kiusataan kissaa kasvin kasvattamisella keittiön kuivauskaapissa).