Kiinnostus tuntuu olevan jaksottaista. Kun joku talouden neidoista muistaa kuinka kiva paikka pesä on, pyrkivät kaikki sinne sitten yhtä aikaa. Ja närkästyneitä kissannaamoja on vähintään kaksi. Välillä pesä taas saa olla rauhassa monta viikkoakin yhtä kyytiä.

Arjen arkkitehdin alku viettää rauhallista vapaa hetkeään.

Taiteellisen erehtymätön silmä on aloittanut toimintansa laatikon toimituksesta 13.3 alkaen. Koska arkkitehtiä ei haluta ajaa burnoutin partaalle on laatikko yöaikaan eteisessä, jotta taiteilijasielu saa levätä.

Tosin aina välillä työ hiipii toimintaan mm. pakkausmateriaalien muodossa.

Pikku hiljaa lukeminen jäi ja nappasin käteeni sattumalta lähellä olevan kameran. Kuvauksen jälkeen nukahdin. Lulu äärimmäisen tehokas nukuttaja. Kehräys ei ole kuuluvinta jonka tiedän, mutta se että kehrääjä on juuri minun Lulu on avainasemassa

Työt ovat alkaneet varsin mukavasti joten pientä suunnitelman tynkää on jo ilmassa kohentuvan taloustilanteen myötä. Unna-neiti on hajanaisten nettitiirailujemme aikana saanut hienon uuden kiipeilypuun. Koska L-kansa ei kuitenkaan ole luonteeltaan kateellista vaan enemmänkin perimältään Etelä-Pohjalaista sen vastaus tähän on: meile tuloo isompi tai ainakin samanmääräinen

En ole vielä tilauksia laittanut vetämään, mutta kovasti suunnitelmissa on hommata Catmax-puu kissojen kiipeilyvimman talttumiseen. Erinomaisesti palvellut kiipeilytolppa tarvitsisi myös pikaista ensiapua sillä talouden ykköstolpan vastuu on vaativa. Nyt pienet palkeenkielet ovat jo miltei kanjonin kokoisia ja kattavat tolpan pinnasta melkein puolet.  Kuvassa Lulun lisäksi olevat joulukaktus ja kumipuu ovat myös kokeneet kasvupyrähdyksen näiden kuvien ottamisen jälkeen.

Kissat voivat myös kaanonissa valittaa Pohjois-Pohjanmaan hitaasti lämpiävistä pikkulinnuista. Yhtäkään vierailijaa lintulaudalla ei ole bongattu vaikka optimaalista paikkaa etsitään jo kolmannesta kohteesta.

Taannoin ratkaisin myös naapuria ihmettyttäneen mysteerin. Seinänaapurin terassilla ulkoileva koira näkee meidän keittiössä oleilevien tyttöjen söpöt nenät ja vihreät silmät eikä siksi voi kuunnella omaa emäntäänsä ja tulla sisälle tai yleensäkään kääntää katsetta toisaalle. Meidän tytöille ne muutamat haukahduksetkin on osoitettu.

Tunnustusta tulisi jakaa vielä eteenpäin, mutta sen osan tehtävästä taidamme jättää väliin.

Minni mainitsi, myös aivan aiheellisesti että olemme pian muuttamassa. Juu, niin ollaan. Tässä on muutama kuva todiste siitä.

Kaappien ylähyllyille on tullut kissanmentävää tilaa.

Laatikoita on pinottain.

Eräät ystävät voivat nähdä myös tuttuja juttuja Nim. tallessa on ainakin 3 erittäin hyvässä kunnossa olevaa laatikkoa.

Pakkaamiset etenevät pikkuhiljaa tässä kodissa. Taululaatikko on jo jonkinaikaa majoittunut olohuoneen lattialla ja astialaatikoita on pakattu jo useita. (Muuttojen aikana aina harmittelen hamsterimaista tapaani koota astioita). Uskomattominta on että vaikka olen pakannut jo kolme isoa muuttolaatikkoa astioita on mulla edelleen arkikäytössä niitä ihan ok määrä, vaikka toki joudun tiskaaman hiukan useammin…

Myös muuttopäivä on varmistunut helmikuun viimeiseen viikonvaihteeseen joten pakkausaikaa minulla on varsin hyvin. Ajatuksena kuitenkin on että samalla pakatessani siivoan asuntoa muuttokuntoon.

Jokainen talouden felineistä on jo muutttanut elämässään ainakin kerran joten mitään valtavan uutta tilanteessa ei oikeastaan ole. Kissat tuntuvat arvostavan kaappien purkamista ja kaikkea sitä kivaa mitä kaapeista löytyykään. Myös uusi laatikkoenduro tuntuu olevan varsin suosittu ajanviete.

Edellisessä merkinnässä ollut reppu löytyi kaapista ja kun yritin sitä sinne uudelleen laittaa, kävi Lea sen hakemassa sieltä. Jouduin yöllä nousemaan ylös ja avamaan repun vetoketjut että Lea pääsee nukkumaan “purilaisena”. Lea kun oli vakaasti päättänyt vaikka itse avata suljetut vetoketjut. Päädyin auttamaan ongelmassa, sillä vetoketjuja maanisesti rapsuttavat kynnet eivät ole mikään tuutulaulu. Sen jälkeen sainkin nukkua rauhassa ja aamulla neiti nukkuikin edelleen ihanan reppunsa päällä.

Höpönassu-Lotta kiihtyy edelleen nollasta sataan nopeasti. Laatikkoesteet tuntuvat olevan vain hauskoja kiihdytysajojen vaikeusasteen nostajia.

Luvut tänään: Sisällä 21,9 ja ulkona -22,6°C. Lulu ja Lotta majoittuvat patteripaikoille, Lea nukkuu reppunsa päällä.

Pienet moitteet voisi kuitenkin antaa siitä että aikaa reissulle tuhraantui miltei 6 tuntia. Näin tärkeät ostokset tulisi toimittaa kotiin heti eikä jäädä patsastelemaan kauppaan.

Kuvassa ruokarosvo on maastoutuneena yllä olevan laatikon alle. Ja alalaatikossa olevassa ruokapussissa näkyy ammottava reikä, mistähän lie siihen tullut…

Empire strikes back sanoo tähän esikunta…

Työpaikalla rönsyihin on muodostunut hyvät juuret ja kotimatkankin ne kestivät varsin esimerkillisesti.

Ongelmat alkoivat kun toin pikkuisen puskan viimein kotiin ja nostin sen kassista tiskipöydälle. Lulun silmät välähtivät riemusta ja suusta pääsi innostunut kiljaisu. Nälkäkin unohtui kuin seinään. Sinä aikana kun hain siivouskomerosta multapussin ja parvekkeelta tyhjän ruukun oli lehtiin jo ilmestynyt hampaan jälkiä.

Se että sain taimet viimein multaan ja lähdin vastaamaan soivaan puhelimeen sai Lulun hyppäämään jo toisen kerran tiskipöydälle ja nykäisemään yhden alun juuri istutetusta mullasta ylös.

Taloudessa ei ole yhtään tasoa tai hyllyä johon kissat eivät halutessaan pääsisi. Katossa ei ole amppelikoukkuja. Enkä edes ylttäisi kattoon mitään ripustamaan. Mitä tekee insinööri?

Sen ainoan vaihtoehdon:

Kaapin alapuolella on loisteputkilamppu. Ja tiskatessa olen itse keittiössä. Odotetaan että kukka edes juurtuu ennen kuin se syödään.

Ratkaisun nähtyään Lulu meni nurkkaan mököttämään sillä sen mielestä hätävarjelun ratkaisu on liioittelua ja KKKKKK-tapaus tai K- 6 tapaus (kiusataan kissaa kasvin kasvattamisella keittiön kuivauskaapissa).