Muutto tehtiin lauantaina. Nyt sunnuntaina ollaan jo ihan kotosalla.
Tunnetko tyypin?
Voin jo melkein nyt luvata, että kuvia tulee jatkossa otettua enemmän kun asunto on valoisampi kuin edellinen. Eri juttu toki on päätyvätkö kuvat blogiin saakka.
Muutto edistyy oikein mukavasti. Sain uuden kodin avaimet käteen viime perjantaina ja sen jälkeen olenkin siivonnut, pakannut ja purkanut vuorotellen. Virallinen muuttopäivä on ensi lauantaina maaliskuun 6.päivä. Tytöille kivaa on kuitenkin riittänyt jo ennen sitä.
Vanha koti on lainehtinut kaapeista purettua tavaraa ja uudet laatikot kutsuneet tutkimaan kaappien kätköistä löytyneitä aarteita. Vuokratut muuttolaatikot on tarkastettu kolmeen kertaan ja pakkauskesken oleva laatikko on usein sisältänyt tarkastajan.
Tyttöjen tutut tavarat ovat pikkuhiljaa piiloutuneet kuitenkin laatikoihin ja kadonneet sitten mystisesti. Jäljellä on oikeastaan enää loppurutistus huonekalujen ja välttämättömimpien tavaroiden kanssa sisällä + ulkovaraston aarteet.
Uudessa kodissa kuitenkin odottaa 15,5 neliötä lisätilaa, Lululle lasitettu parveke, Lealle ihanaa kaappitilaa tutkittavaksi ja Lotalle korkeita kaappien päällystöjä. Asunto on minulle varsinainen unelma ja varmasti ei ole tytöilläkään vastaanpanemista. Kunhan vain saadaan koti siirrettyä.
Netti meillä on tällä hetkellä vain uudessa asunnossa ja koska punkka on vielä vanhassa asunnossa on meillä loppu viikko vielä hiljaista aikaa. Sitten alkaakin uudelleen tyttöjen mielijutut. Uuden kodin järjestely ja tarkka tutkiminen.
Palataan asiaan myöhemmin…
Nyt lopetataan kaukosäätimen halailu
laiskat päiväunet
ja haukottelu.
Edessä on muutto! Pian, ihan kohta, takuuvuokra meni jo.
Kuinka riemuissaan otetaankin vastaan muuttolaatikko sählinkiä, laukku ja pussipiilosta ja isompi asunto!
Kuvakansiosta löytyi hiljattain muutama kuva ajankohtaisesta tapahtumasta. Kaappien kätköistä löytyi laatikko joka sisälsi vuodenajan asusteita: villasukkia, pipoja, tumppuja ja kaulahuiveja. Lea halusi välittömästi kaivautua lämmitykseen erikoistuneiseen kasaan.
Varsinkin tämä kauhaluivi on Lean mielestä ihanan värinen ja pehmoinen.
Villasukat kuuluvat ainakin meillä syksyn vakiokoti varustukseen. Mukavasti lämmittää kuitenkin myös kainaloon nukkuvaan käpertyvä kissa.
Mulla oli pitkään dvd-hyllyni päällä kolme kukkaa sievästi rivissä. Sitten Lotta päätti, että hyllytason päälle mahtuu myös yksi sutjakka kissa. Kukat jotka kyseisellä tasolla majailivat ovat mulle erityisen tärkeitä; amatsoninlilja joka on suoraan alenevassa polvessa edesmenneen Mummini kasvatti, pullukka jonka ostin itselle valmistujaislajaksi pitkällisen kukkakirjasta ihailun päätteksi. En halunnut, että kummallekaan kasville käy pahasti niiden pudotessa reilun metrin alas. Erittäin epäterveellistä kiintyä kukkiin silloin kun asunnossa (37 neliötä) asuu kolme kissaa!! Siksi päädyin siirtämään kukkien paikkaa.
Tämä jätti uuden pienen maapläntin kissoille vallattavaksi:
Paikasta on tullut erityisesti Lean suosikki, sen vuoksi että siinä saa köllötellä rauhassa.
… Ja syödä rauuhassa. Lotalla on paha tapa tupata toisten kissojen kupille kun on ensiksi syönyt muutaman palan omalta kupiltaan. Ihmeekseni olen todennut, että ruokaa rakastava Lea ei osaa pitää puoliaan ruokarosvoa vastaan vaikka muuten leikeissä mätkiikin Lottaa välillä jos tiitiäinen tulee liian lähelle. Tähänkin tilanteeseen Lotta yritti hypätä mukaan, mutta ei onnistunut.
Lean karvanlähtö on pikkuhiljaa tasoittunut mutta jotain vieläkin sentään. Tänään harjatessani oikein keskityin “takapöksyjen” harjaukseen kun sinne oli näemmä kertynyt vanhempaakin karvaa. Niin muuten kuin Lea harjauksesta pitääkin sen mielestä pöksyt pitää jättää rauhaan. Tämän vuoksi neljän vuoden yhteiselon jälkeen neiti sähähti mulle erityisen tyytymättömästi! Lulun kanssa nämä sähähdykset on melkein arkipäivää. Lean kanssa ne on lähinnä söpöjä. Mamman pehmeällä tytöllä on myös tuikea puolensa!
Meille tuli maanantai iltana uusi sohva. Vanha sohva vietiin samalla keikalla pois. Vanhan sohvan kätköistä löytyi uskomaton määrä kissojen leluja jotka oli sille kaikessa hiljaisuudessa pelattu. Lean suosikki korkkiruuvi piipunrasseja löytyi ainakin kolme, Lotta innostui niistä luonnollisesti silmittömästi. Lisäksi Lulun hellästi rakastettuja paperinaru pätkiä löytyi useita, niistäkin Lotta innostui. Ja palloista jotka sängyn alta myös löytyi 
Emäntä taas lähinnä nolostui siitä kuinka paljon pölyä sohvan taakse ja alle olikaan päässyt kerääntymään.
Tässä on meidän uusi Foxxy-sohva, joka on ostettu Askosta varsin suolaiseen hintaan. Kriteereitä ostaessani sohvaa tällä kertaa oli jalat, jotta pystyn imuroimaan sohvan alustan, kestävä kangasverhoilu koska taloudessa on tosiaankin kolme kissaa sekä pienempi koko. Edellisen divaanisohvan leveys oli 230, tämän on 170. Kangas on yleisiin tiloihin suunniteltua korkealla kestävyydellä ladattua laatua.
Kissat olivat äärimmäisen närkästyneitä siitä että joutuivat viettämän vanhan sohvan siirron ja uuden kokoamis ajan kylppärissä, mutta heti kun ne pääsivät olohuoneeseen alkoi tarmokas sohvan tutkinta.
Lea ja Lotta totesivat molemmat että uudeltakin sohvalta näkee edelleen ulos. Pienemmän sohvan myötä myös kissojen kiipeilypuun paikka muuttui. Lea myös testasi sohvan alustan ja totesi sen käteväksi. Lähellä olevan ruokakupin sisältöä voi tyhjentää lihapala kerrallaan sohvan alta käsin. Ja mitä parhainta, siellä on uusi piilo jonne mennä jos ollaan lähdössä johonkin reissuun.
Sain kauppahintaan kuuluvana juttuna erikoispakkausen johon kuului sohvan suoja-aine suihke ja tahrasuihke. Suoja-aineen tarkoituksena on tehdä sohvan pinnasta vettä ja likaa hylkivä ja tahra-aine nimensä mukaisesti erilaisten tahrojen poistoon kankaasta.
Tarkoituksenani olikin siis suojata sohvani heti ennen kuin se peittyisi niin varmasti kissankarvoihin kuin kissaperheessä hiekanmuruja löytyy lattialta. Laitoin kissat taas kylppäriin sillä en halunnut levittää suoja-ainetta kissojen juostessa ympärillä.
Olinkin saanut juuri kaikki pinnat suihkutettua kun vilkaisin pullon etikettiä. Tahranpoisto aine! Olin suihkuttanut koko sohvan tahranpoisto aineella. Ja niin hullulta kuin se tuntuihin pyyhin koko sohva kostella liinalla “pestäkseni” pinnat.
Hulvatonta ja varmaankin ensimmäisiä kertoa. Touhukas uusi sohvan omistaja pesee sohvan ennen kuin on ehtinyt siinä edes kunnolla päivätorkkuja ottaa…
Noh, annoin sohvan kuivua pyyhkimisen jälkeen ja suojasin sen seuraavana päivänä. Tällöin kissat olivat taas kylppärissä ja kuten arvata saattaa tyytymättömyys oli äänekästä ja käsin kosketeltävää. Laitoinkin lattialla olevan imurin päälle ja nyt oikean suoja-aineen levityksen jälkeen ikkunan auki tuuletusta varten. Imuroidessani toivon väkevän hajun pikku hiljaa lähtevän. Jätinpä imurin hetkeksi vessan oven eteenkin ihan vain, päälle etteivät kissat pyrkisi vessasta pihalle. Kekseliäät ovat kissanomistajan tiet…
Tässä tänään otettu kuva uudelta tekstiiliaineella suojatusta sohvasta ja kahdesta kissasta.. Jokaisessa kuvassa sohva näyttää vähän eri väriseltä. Sen oikea väri on sellainen luumuun taittuva ruskea.