Aamupalaa ja sassiin, kiitos!

Olette nähneetkin jo videoita jossa sikkoni A rapsuttaa Lulua varsin reippaaseen tahtiin. Lisään tänne nyt pari videota jossa näkyy minun “tarjoama” perussetti. Tokihan sikkon kokovartalorapsu on Lulun mielestä parempi, mutta joskus pitää vain tyytyä oppilaiden yrityksiin… Videoissa esitetyt tavat koskevat vain Lulua, sillä Lea ja Lotta eivät ymmärtäisi lainkaan tälläistä leikitystä.

Olen joskus miettinyt, että Lulu tykkää tällläisestä leikityksestä ihmisen kanssa koska se luotttaa siihen, että pääsee halutessaan tilanteesta pois. Lotan kanssa painiessa ei ole läheskään yhtä varmaa, että riman ylittyessä pääsee juuri silloin kun haluaa. Lotta kun on varsin atleettinen ja nopea kissa painikaveriksi ja varmaankin fyysisesti voimakkaampi kuin Lulu.

Puidaan nyrkkiä laiskalle kameralle.

Tämä täysin mutu-tuntumaan tehty diagnoosi näkyy selvästi mm. tässä kuvassa.

Kuvassa ruokarosvo on maastoutuneena yllä olevan laatikon alle. Ja alalaatikossa olevassa ruokapussissa näkyy ammottava reikä, mistähän lie siihen tullut…

Empire strikes back sanoo tähän esikunta…

Maija Myöhäistä kotiintulijaa ei varsinaisesti moitittu, mutta selvät nuhteet olivat ilmassa. Ja vastassa ei ollut näin seesteisesti poseeraavia kissoja vaan vaativia maukujoita joilla oli hirrveä nälkä. Siis tosi kamala!!

Kunnon  sapuskan ja pikavauhtia tulleen toisen kattauksen jälkeen tilanne tasoittui ja myöhemmin illalla kainalossa oli tunkua kun sinne pyrki tiikeri, pantteri ja puuma. Onneksi jokainen oli hyvällä tuulella sillä villieläinten ärsyttäminen ei ole terveellistä, sen on jo Avarasta Luonnostakin oppinut.

Tähän kuitenkin lisään niitä ei-ihan-kymppi-suorituksia. Kissojen kuvauksessa yhtä erinomaista kuvaa kohti otetaan 50 kuvaa ja yhtä hyvää kuvaa kohti 25.

Kissan kierähdysaika ei ole vakio.

heipat vaan sinne.

Kiertoaika on aina nopeampi kuin kuvittelet

Syöksyaikaan vaikuttaa pepunheilutusvakio.

Kuvan keskustaan tähtäys on vakioimaton, se on aina 20 senttiä toiseen suuntaan.

Keskiön löytyminen ei välttämättä takaa yhtään mitään.

Olen kuitenkin miettinyt joskus miten omistajat erottavat “oikeasti” samannäköiset kissat toisistaan.

Tunnustan että minun silmissäni esimerkiksi riistarouvat Viivi ja Säde ovat hyvin samannäköisiä (vaikka Säteellä taitaakin olla pieni lovi toisessa korvassa helpottavana tuntomerkkinä) tai vastaavasti Koratian kruununjalokivet Cisu ja Toto. Myös kissakvintetti, jossa on kolme mustaa pantteria menee herkästi sekaisin kuvia katsellessa. En missään nimessä halua olla loukkaava mainitessani juuri nämä kissat, mutta olen usein miettinyt kuinka omistajat tunnistavat kissat toisistaan.

Itse tunnistan omat kissat äänen perusteella niin autossa tapahtuvassa jodlauksesta kuin kotonakin tapahtuvan puuhailun äänistä. Määkinät, möykynät ja marmatukset kertovat minulle omistajana millaisella tuulella kissani ovat. Lululla on oma ääni paperinaruleikille, Lealla ja Lotalla on omat hepuliäänet jonka aikana juostaan mutkat suoriksi ja vauhtia otetaan läheisestä seinästä ennen kuin hypätään kovalla vauhdilla kiipeilypuun päältä kaapin päällä. Tunnistan myös äänestä hetken jolloin Lealla on manikyyri kesken.

Puuhailun perusteella voin jo sanoa, että keittiön alalaatikon avaaja ja siinä olevan peltisen ruokalaatikon tassuttaja on Lotta, hiekkalaatikolla tarmokkaasti lattiaa peittävä (siisti) neiti on Lea ja ulkolemaan haluava Lulu rapsuttaa kiihtyvällä tahdilla eteisen väliovea. Lotta saattaa näykätä minua varpaasta  tai säärestä jos sen mielestä kissojen ruoka-aika on juuri nyt käsillä, Lea kiipeä päälleni nukkumaan nukuin itse siten kyljelläni, selälläni tai mahallani ja Lulu painautuu tiiviisti jalkoihini nukkumaan kun ilmat viilenevät.

Vaikka tiedänkin peruskuviot voin silti käydä koko L-valikoiman ennen kuin oikean kissan nimi yhdistyy aktiviteettiin. Aina ei ole helpoin mahdollinen nimeämiskäytäntö antaa jokaiselle L-kirjaimella alkava nimi.

Miten muilla?

Nappasin saksen pois yhtään ajattelematta ja totesin, että nyt veri virtaa vuolaasti pitkin päiväpeitettä. No oma tassu haavan päälle ja konkkaamalla talouspaperin hakuun. Kissat olivat puolestani varsin huolissaan ja kipittivät mukanani.

Onnekseni verenvuoto tyrehtyi varsin pian vaikka olikin todella runsasta ensiksi. Nyt olen jo siivonnut lattiat, digikameran esikatseluruudun, pyyhkinyt maton kylmällä vedellä ja laittanut päiväpeiton pesuun sekä pessyt varsin katu-uskottavasti tahraantuneet kynsisakset. Enää ei pyörrytä, eikä ole edes hiki. Huomenna on varmasti kintussa muhkea mustelma.

Huh, varokaa vain kissojen valokuvaus voi olla myös vaarallista! Ja yhtään valokuvaa ei ole todisteeksi.

Onko teille sattunut jotain erikoisia tapaturmia kissojen vuoksi?

Onko teillä apulaisia ruoanlaitossa?

Ensimmäisen kuvan näin pennusta hyvinkin pienenä ja harkitsin vakavasti tiedustelua siitä onko pentu vapaana adoptoitavaksi kunhan kasvaa luovutusikään. Silloin, kesällä 2006 asuin Seinäjoella ja kuljin kaikki matkani joko pyörällä tai junalla. Lulu oli 2-vuotias ja Lea 1-vuotias ja yhtälöön oli vaikeaa tuoda lisää eläimiä.

Siltikin ihastelin pentua usein ja kävin sivuilla katsomassa onko omistaja päivittänyt uusia kuvia. En ole koskaan ollut yhteydessä kissan omistajaan joten en tiedä Minnistä muuta kuin sen että se on kaunis ja syntynyt kesäkuussa 2006, eli tiukasti kissagallerian profiilitiedoilla mennään. Profiilia ei myökään olen päivitetty pitkään aikaan joten nykytilanne on täydellinen mysteeri.

Siltikin tänään surffailin pitkästä aikaa tarkistamaan olisiko uusia kuvia ilmestynyt.

Minni on vain niin ihana ♥

Onko teillä vastaanvanlaista kaukoihastusta?

Kuvissa ikioma lähi-ihastukseni.