Lulu, Lea ja Lotta

Poikkeuksetta ideat kissojen kanssa kirjoituksiin tulee ihan arjesta ja usein vielä blogimaailmasta. Silloin jokin seuraamamme blogi kirjoittaa sellaisen jutun jonka ne muutamat vielä tästä helteestä hengissä selviytyneet aivosoluni nappaavat.

Tällä kertaa idea tuli mutkan kautta omasta blogista kun Kissakuvahaasteessa on aiheena kuuma. Aiheeseen taas osallistuivat Säde ja Inka emo-tytär kuvallaan jossa kissat nukkuivat selät vastakkain. Emon ja pennun kontakti on tärkeä vaikka lämpötila olisikin +30°C.

Samaan syssyyn sitten itse muistelin aikaa jolloin Lulu oli pentu. Asuin 28,5 m² asunnossa joka oli kuuma kuin pätsi kesähelteillä. Ja siltikin Lulu halusi nukkua vieressäni ja koska kainalossa nukkuminen ei tullut kuuloonkaan asetteli pentu itsensä siten, että edes tassu kosketti ihoani nukkumaan mennessä. Ihan mikä tahansa kohta kelpasi kunhan kosketus oli olemassa.

Vielä nykyäänkin Lulu on ehdottomasti se joka haluaa nukkua ihan kirjaimellisesti kainalossa ja helteiden aikana suostuu ainoastaan siihen, että saa nukkuu vieressäni, rapsutusetäisyydellä kuitenkin. Lulu saattaa myös nukkua jaloissani,  ja nauttii siitä että ihoni koskettaa siihen. Ja talvisin Lulu onkin luotettava unikaveri ihan kainalossa saakka.

Lea tulee rapsuteltavaksi mahani päälle, mutta hetken kuluttua hyppää siitä pois ja menee nukkumaan johonkin lähelleni. Ei välttämättä kuitenkaan kosketusetäisyydelle,  sillä Lea ahdistuu jos yritän ottaa sen kainalooni, mutta tykkää jos rapsuttelen sitä kauempaa.

Lotta nauttii myös läheisyydestä päivällä ja omaa herttaisen tavan tuhauttaa nenäänsä rapsutusteni tahtiin. Lotta kuitenkin nukkuu kesällä harvoin vieressäni vaikka talvisin lämmin kylkipaikka tai peiton alle kaivautuminen olivatkin hyviä nukkumavaihtoehtoja. Olettaisin että kevään ja kesän boikotti johtuvat ihan siitä, että olen allergian ja helteen vuoksi todella levoton nukkuja.

Lotan pentuaikoina se tunki viereen nukkumaan niin Lululle kuin Leallekin ja vähän hämmentyneinä isot tytöt antoivat sen nukkua vieressään. Nyt aikuisina kissat kuitenkin pitävät etäisyyttä toisiinsa. Aina silloin tällöin Lulu ja Lea nukkuvat selät vastakkain, mutta ei mitenkään säännöllisesti tai edes usein. Lottakaan ei enää pyri isommille viereen vaan nukkuu yksikseen.

Kuinka monelle kissat tulevat viereen nukkumaan ja tahtovat lähelle? En nyt tarkoita pelkästään näitä helle-ilmoja vaan ihan vuodenajasta riippumatonta aikaa. Entä jos kissoja on useita hakevatko ne toisistaan kontaktia nukkuessaan?

Unikaveri 24/7/52/365

Kissaihmisen tuntomerkkejä tiivistetysti:

• Kissanihmisen mielestä kissan karkea kieli nuolemassa kasvoja on söpöä, kun taas koiran kieli on liian sileä.
• Kissaihminen on tiedostanut jo hävinneensä sodan kissankarvojen kanssa. Tehtävä on lähinnä joukkojen hallintaa.
• Kissojen päähänpinttymät ja tavat ovat vain söpöjä eivät outoja
• Helteillä kissaihminen tyytyy ottamaan hellyyttä vaativan kissan syliinsä, vaikka saakin hikinihkeän ihon lisäksi kissankarva marinoinnin.
• Kissaihminen ei välttämättä varsinaisesti pelkää kesän ötököitä, vaan sitä, mitä sisustukselle tapahtuu sen jälkeen kun kissat huomaavat kamikazeöttiäisen.
• Kissanhiekka kostealla lattialla vain lisää pitoa tai vastaavasti on lauantaitanssien paras luisto-avustaja kuivana.
• Kissojen vesikippojen kaato on urheilulaji niin omistajille (ei huomaa kipon läheisyyttä) kuin kissoille (kippojen kaataminen on kivaa)
• Tyytyväinen kehräys on kuuluu Top 3-ääniin.
• Kissaihmisen kodissa rytyssä olevat matot ovat sisustuselementtejä.
• Selällään nukkuva kissa on iästään ja sukupuolestaan riippumatta aina söpö. Usein kissaihminen tahtoo myös kuvata nämä murustensa unihetket.
• Edellä mainitun syyn vuoksi, kissaihmisen valokuvaus kansiossa on paljon kuvia nukkuvista kissoista tai ihan muuten vain kissoja koska ne on miltei aina söpöjä.
• Edelleen jatkoa kuvauksesta, kissaihminen kuvaa myös pahanteossa olevaa kissaa.
• Kissaihmisen kodin verhot ja muut seinätekstiilit ovat kiinnitetty  “idioottivarmasti” tai ne on poistettu kokonaan koska “idioottivarma” kiinnitys ei ollut idioottivarma.
• Kissaihminen saa harrastuksiinsa usein miten enemmän apua kun aidosti tarvitsee.  Vaikka apulaisia on usein liikaa, varsinkin jos taloudessa on useita kissoja, ei kissaihminen voi kieltää apulaistensa seuraa vaan tyytyy siihen että apua on enemmän kuin tarpeeksi. Kissaa ei kuitenkaan voi sulkea toiseen huoneeseen, sillä se osaa avata välioven.
• Kissaihminen on oppinut pitämään silmällä aamiaispöydässä olevaa kinkkuvoileipää, sillä ilman sitä aamiainen on vain voileipä.
• Kissaihmisen kodissa kauniit esineet ja perintövaasit ovat lasivitriineissä tai piilossa kaapeissa. Lasivitriinit ovat pirun kalliita sen vuoksi, että huonekalukauppiaat ovat huomanneet kissaihmisen epätoivon.
• Kissaihminen kerää mielellään, sillä siten se on samalla hamsteri ja kissojen mielestä hamsterit ovat usein kiinnostavia. Varsinkin silloin kun ne päästävät kissan tutkimaan keräilyvimman kohteita.
• Huonekasveista pitävä kissaihminen on usein vähän epätoivoinen kissaihminen. Valinta tulee väistämättä ja poikkeuksetta häviäjä on kissaihminen ja kasvi ei kissa.
• Kissaihminen on valmis kompromisseihin ja neuvotteluun silloin kun kyse on kissan hyvinvoinnista.
• Tietokoneella olevan kissaihmisen tunnistaa kuikuilevasta kaulasta, sillä kissaihminen on tottunut kurkistelemaan tietokoneen näyttöä kissan selän yli tai oikealta tai vasemmalta puolelta kurkistellen.

Koska tätä blogia lukee oletettavasti kissaihminen, jätä merkkisi kommentteihin ja kerro kuinka sinä tunnistat kissaihmisen.

Lukijoiden tunnistusvinkit:

• Kissaihminen arvostaa kissoja ja pitää niitä persoonina, eikä minään aivottomina elukoina. (Seeds)
• Kissaihmisellä pitää olla hyvä itsetunto ettei ota nokkiin kissan välinpitämättömyydestä sinua, ostamaasi lelua tai tarjoamaasi ruokaa kohtaan. (Sea)
• Pitkä pinna on myös aika tarpeellinen, kissa kun todella tekee mitä tahtoo eikä se aina ole omistajan mieleen. (Sea)
• Kissaihminen jättää mieluummin omat unet väliin kuin työntää kissan pois sängystä, jos yöllä iskee kissalle hellyyspuuska ja tämä tahtoo paljon huomiota! (Viivi)
• Kun kissaihminen tulee kylään, se tervehtii ovelta ensin kissoja. (Zepa ja Karvamöllit)
• Joustavauus, ääretön joustavuus. (Netkissa)
• Kissaihmisen voisi tunnistaa myös siitä, että se höpöttelee koko ajan “yksikseen”. Jos joku istuu bussissa pieni boksi tai kassi sylissä juttelemassa kassiin, se on kissaihminen Eikä edes jaksa miettiä miksi muut tuijottavat niin kummallisesti. (Luolaleijona)
• Kissaihmisen voi tunnistaa myös siitä, että mikäli uloslähtijä-kissa ei ole varma tuleeko ulos vai ei (yleensä talvisin), oven raossa seistään pitkä ikuisuus, kunnes kissa osaa päättää sen hetkisen mielihalunsa.. (Vilma)
• Kissaihminen tietää oman kissansa jokaisen äänensävyn merkityksen ja osaa “tulkata” vieraille ihmisille kissansa puhetta. (Missmisery)

Melkein 3 vuotta sitten kirjoittelin Lulun ja Lean blogiin Haavemaasta. Sen verran on siitä asiat edistyneet, että kotoani löytyy abessinialainen, väriltään tosin sininen eikä riista tai punainen. Ja kolmen kissan laumaani kuljettaa farmarimallinen peltilehmä.

Nykyisin “kissamakuni” on muuttunut sen verran, että bengalin ja egyptin maun kanssa käytäisiin tiukka kisa. Eläinsuojeluyhdistykseltä otettu  löytökissa mahtuisi edelleen kotiini. Sinibirma taas kävisi puolipitkärkarvaisen kissan kisaa siperiankissaa vastaan. Russin eli venäjänsinisen tahtoisin varmaankin vieläkin, tosin olen niin ihastunut abyynkin, että ei voi tietää. Abyn perusvärejä on neljä, mulla on vasta yksi .

Kyseiseen Haavemaa ketjuun vastasi muutama henkilö. Jos luette vielä blogiani, oletteko edelleen samaa mieltä? Vai onko mieli muuttunut jollain tavalla. Uudemmat lukijat, millaisia haaveita teillä on?

Onko kissaihmistä joka ei haaveilisi tämän näköisestä ihanuudesta?