Lulu, Lea ja Lotta

Lealle matkat ovat aina vähän kuluttavia ja stressaavia ja sen vuoksi olenkin päätynyt siihen, että jos olen kissojen kanssa reissuun lähdössä olen sitten vähän pidemmän aikaa. Lea nimittäin tarvitsee rentoutumisajan ennen kuin se on tutustunut uudelleen tuttuunkin paikkaan

Lea on katoamistemppujen mestari. Kotona Hämeessä mulla on usein jonkinlainen käsitys siitä, mihin Lea piiloutuu, mutta pohjoisessa sekin pieni ymmärrys on usein osoittautunut harhaksi. Piilot ovat vaihdelleet moneen kertaan ja muutaman kerran olen ollut jo ihan varma että Lea on päässyt ulos. Jostain neulan silmästä se kuitenkin aina putkahtaa näkyville juuri kun olin kuvitellut, ettei sillä ole mitään paikkaa missä voisi enää piilotella.

Koska Lea on muutenkin luonteeltaan paljon arempi kuin Lulu on sille jossain määrin helpotus, että talo on jaettu kissojen suhteen kahtia. Lea ei pelkää muita kissoja, mutta enhän toki halua altistaa sitä tappeluillekaan (se on ainoa joka ei ole sattunut paikalle silloin kun kissat ovat olleet keskenään epäsopuisia). Lean suosikkipaikka päivisin on vintissä, huoneessa jossa kuvasin kalastusvideot. Siinä muuten ikkunattomaan huoneeseen tulee kattoikkunoista ja päivän aikana huoneissa käydään todella harvoin. Lea voi siis kaikessa rauhassa nukkua sohvalla ja pestä tarvittaessa päivän liat naamaltaan.

Ruoka-aikaan päivällä Lea ilmestyy alakertaan, syö ruokansa kuten hienon neidin kuuluu, käy laatikolla ja palaa takaisin vinttiin pesupuuhiin ja nukkumaan. Siinä missä Lulu on energinen ja vaatii sosiaalisena kissana huomiota on Lea vetäytyvä ja kaipaa omaa rauhaa.

Illan tullen Lea sitten laskeutuu alas vintistä ja vaatii kehräten ruokaa ja huomiota. Iltaisin se tykkää maata ihan tietokoneen vieressä olevan lomakelaatikoiden päällä ja saada rapsutuksia minulta. Iltaan ajoittuu myös energianpurkaukset sillä ihan niin kuin kaikilla kissoilla päivänaikana kertynyt vauhti tulee purkaa vähintään kerran päivässä. Illalla Lea saattaakin siis jyystää pahvilaatikoita hamsterin innolla, hyppiä laukkujen ja kassien päälle ja kaivautua vaatekaappiin hypätäkseen sieltä ohjuksena toiseen suuntaan. Tanner tömisee kun Lea laittaa tuulemaan, mutta vasta illalla. Päivällä ei touhuta, silloin nukutaan ja ollaan hiljaa.

Toisin kuin Lulu, Lea ei kelpuuta ketä tahansa rapsuttelijaksi. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut Lea on äitini suosikkikissa rauhallisen ja harkitsevan luonteenlaatunsa vuoksi. Äiti on myös hurmaantunut Lean sipsuttelevasti liikkumisesta ja todella hiljaisesta kehräyksestä. Lean mielestä kaikkien kissojen ei tarvitse kehrätä niin kovaa, että kaikki huoneessa kuulevat. Joskus hiljainen kehräys on enemmänkin merkki sielujen sympatiasta ja harmoniasta joka saadaan vain luottamuksen kautta. Äiti rapsutteleekin Leaa usein jos vain malttaa olla ihan vain vieressä ja olla ottamatta Leaa syliin. Minulle Lean hellyydet osoitetaan myös kuolaamalla vettä säästämättä ja vaativasti puskemalla, mutta taidan ollakin ainoa joka saa kuolapusuja.

Pirtissä käynti ei ole Lealle kamalan tärkeää, mutta kyllä se siellä käy jos tilaisuus tulee ja on tarpeeksi rauhallista. Silloin käydään haistelemassa muurin takana ja liataan tassut nokeen. Muurinkorvalta voi kurkistella pirtin tapahtumia, mutta jos ovi käy tai jossain paukahtaa ihan viattomastikin katoaa Lea näkösältä mustavalkoisena salamana.  Pitkällisen reissailun jälkeen Lea on jo niin varma, että uskaltautuu makoilemaan keskellä pirtin lattiaa, mutta selvästi parhaiten neiti viihtyy vintissä omassa rauhassaan.

Isosikkoni luona Lea tutkii kaikki paikat aina yhtä perusteellisesti ja etsii sen suosikkinukkumapaikkansa (telkkarin päältä hyppäämällä korkean kaapin päälle). Lea ei pelkää koiria (Hippu tai Taika), mutta suhtautuu niihin vähän epäillen. Ainoastaan kotona ollessaan jolloin Taika on vierailija voi Lea ilkikurisesti läpsäyttää koiraa tassullaan. Lealle siis varmuus omasta on ensiarvoisen tärkeää eikä sitä oikein saavuteta muualla kuin kotona. Vaikka neiti sopeutuukin reissulla oleviin tilanteisiin ja muutoksiin.

Kummityttööni Lea suhtautuu varovaisesti, se antaa koskea, jos tyttö vain malttaa olla rauhassa. Usein kuitenkin huulilta karkaavat riemunkiljahdukset saavat Lean liukumaan paikalta hyvinkin nopeasti tai ainakin tekemään kunnolla väliä. Lea ei missään vaiheessa saa ajaa takaa, sillä se aiheuttaa välittömän pelko ja pakorefleksin.

Lea on kylästelijä joka arvostaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Löytyykö teiltä sitä?

Epäilevä reissaaja.

Tässä nyt sitten muutama kuva päivän Kyläluudasta:

Siitä saakka kun Lulu on täyttänyt 5 kk, ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti reissattu. Ensin matkat taitettiin junalla ja nyt viimeiset pari vuotta autoillen kun kissakavereita on kertynyt Lean ja Lotan muodossa. Koska kissani ovat kuitenkin luonteiltaan hyvin erilaiset ajattelin naputella muutaman sanan otsikolla Kyläluuta, joka siis ainakin meillä päin tarkoittaa vähän positiivista kuin negatiivistakin vierailijaa joka on paljon poissa kotoa. Kylästelemässä

Koska olen monesti kirjoitellut matkakuvauksia en kerro niistä nyt lainkaan. Olemme siis jo perillä määränpäässä ennen kuin aloitetaan . Yleisimmät määränpäät meillä ovat pohjoisessa oleva lapsuudenkotini jossa siis asuu äiti ja isä, kultainennoutaja nimeltään Hippu, musta maatiaiskissa nimeltään Jerry ja navetassa 15 lehmää ja nuorikarja. Lisäksi pohjoisessa voi olla myös nuoremman sikkoni A:n kaksi maatiaiskissaa punatiikeri Neko ja mustavalkoinen Milli

Toinen reissupaikka on isosikkoni J:n luona Espoossa jossa on sikkoni lisäksi myös musta labradorinnoutaja Taika. Kerran ollaan myös kyläilty nuoremman sikkoni kotona, silloin kun Neko ja Milli olivat pohjoisessa vanhempieni luona. Maantieteellisesti nuorempi sikkoni asuu Etelä-Pohjanmaalla.

Ja kuten nokkimajärjestys meidän taloudessa menee. Lulu aloittaa.

Lulu on aina matkan jälkeen, varsinkin jos ollaan ajettu pohjoiseen erittäin närkästynyt minuun. Siksi olenkin sille pelkkää ilmaa ensimmäisen illan. Pohjoisessa Lulu on kuitenkin heti tilanteen tasalla, Isältä vaaditaan rapsutuksia ja koko talo on tutkittava! Viimeiset kerrat Jerry (sekä Neko ja Milli jos ovat paikalla) kissat on jouduttu pitämään erillään ja se aiheuttaa omat hankaluutensa.

Lulu on erittäin sosiaalinen kissa ja sitä närkästyttää leppymättömästi se, että se kuulee ihmisten juttelevan ja nauravan lähellä, mutta ei näe heitä.  Lululle on myös tärkeää, että sitä rapsutellaan ja hellitellään ihan ohimennenkin on sille suljetun oven toisella puolella oleminen sille vähän kuluttavaa. Onneksi vanha talo on sen verran liikkunut ja elänyt, ettei Lulu yrityksistään huolimatta ole ainakaan vielä saanut väliovea auki. Tällä hetkellä oven omatoimisen avauksen saldo kun valitettavasti olisi kissatappelu.

Isän mukaan Lulu on ainoa vierailevista kissoista (Lulu, Lea ja Lotta sekä Neko & Milli) joka ottaa häneen kontaktia kohdatessaan ja silloin hän jää talouteen ainoaksi ihmiseksi. Lulu siis tykkää kovasti isästäni ja ja on varmaankin sen suosikkikissa. Todettakoon, että Lulu taitaa olla myös ainoa Jerryn lisäksi jota se kutsuu oikealla nimellä. Neko on Rusko ja Milli on Musta, Lotta on Hörökorva. Lean nimeä isä ei tunnu tarvitsevan kun näkee sitä niin harvoin

Pirttivuoron saatuaan Lulu tutkii myös talon ne osat joihin ei ole aikaisemmin päässyt ja tietenkin seurustelee ihmisten kanssa. Se makoilee mielelään keskellä lattiaa selällään ja vaatii rapsutuksia kovaäänisesti maukuen. Lulun hännänliikkeet ovat myös jatkuvan tarkkailun alaisena sillä sen mielialan voi usein jollain tavalla ennustaa villinä liikkuvasta hännästä.  Valitettavasti Lulu ei myöskään kaihda pöydille hyppimistä, ja siitä käydäänkin aina tiukkaa vääntöä ja kiellot ovat runsaslukuisia. Pöydän alla olevista tuoleista se tutkailee mieluusti ympäristöään ja hyppää kärppänä ovelle katsomaan kuka tulee jos kuulee oven käyvän.

“Omalla puolella” asustellessa Lulun suosikki nukkumapaikka on kirjoituspöydän (joka on sallittu paikka) päällä oleva pyyhe. Tämä pyyhe on ainaisesti kissakarvoissa. Närkästys oli valtava, kun äiti muutama päivä sitten pesi sen ja pyyhe ei ollutkaan omalla paikallaan Nukkumapaikka on lähellä tietokonetta, jossa siis blogisti emäntäkin viihtyy usein. Paikka on myös sopiva rapsutteluun joten jokainen tietokoneenkäyttäjä niin surffailija kuin pasianssin pelaajakin on potentiaalinen rapsuttelija.

Pohjoisessa Lulu mukautuu talon rauhalliseen tahtiin jossa olen välillä poissa pitkiäkin aikoja “näkösältä”, mutta palaan kuitenkin ruokkimaan kissat ja hellittelemään päivän aikana. Päiväunien suhteen valinnanvaraa löytyy myös vintin rauhasta, mutta yöunet otetaan tavallisesti ja tutusti minun vieressä tai ainakin lähimaastossa.

Hippu on rauhallinen koira jota Lulu ei todellakaan pelkää. Se saattaa puskea Hippua ohi kulkiessaan ja onpa kehitellyt itselleen myös “fetissin” Hipun tassuhien haistelusta.  Hippu on tästä nuuhkinnasta lähinnä nolostunut.

Isosikkoni luona Espoossa Lulu kylästelee myöskin tuttavallisesti. Taika on liikkeissään paljon nopeampi ja sen innostus on välillä vähän yliampuvaakin. Kerran huomasimme Lulun välttelevän Taikaa harkitusti ja syyksi paljastui se, että Taika halusi osoittaa ihastustaan nuolemalla Lulun naaman puhtaaksi aina ohi kulkiessaan. Lulu oli närkästynyt tästä vulgaarista tavasta Lululta ja Taikalta puuttuu valitettavasti yhteinen kieli, sillä siinä missä Taika olisi valmis leikkiin on Lulu äärimmäisen epäluuloinen Taikan tarkoitusperistä ja lähtee epäilleen pois.

Lulu pitää kuitenkin isosikkoni kotiakin ihan kivana paikkana ja viihtyy siellä ihan hyvin. Tokihan viihtyvyyteen vaikuttaa myös se, että rivitalosta pääsee näppärästi terassille valjastelemaan ja pikkuisella pihalla on aina jotakin nähtävää. Jos ei muuta niin ötököitä ja oravia.

Pikkusikkoni luona ollaan käyty vain kerran ja silloin kiinnostuksen vei taloudessa oleva akvaario ja terraario jossa oli viljakäärme. Tokihan oman vauhtisäväyksen vierailuun toi myös sikkoni tytär, oma kummityttöni <3 Lulu kuitenkin osoitti hämmästyttävää sopeutuvuutta heittäytymällä kummityttöni jalkoihin samalla tavalla kuin sikkollekin. Kummityttöni taas meinasi lähinnä kompastella jalkoihinsa lakoavaan kissaan, vaikka oli toki myös ihastuksissaan ja aulis silittelemään.

Tässä siis huomioita Lulun kylästely ominaisuuksista takana on matkailua reippaat 5 vuotta ja kirjoitus kattaa koko tämän ajanjakson reissaukset.

Otattaisitteko vierailijan vastaan?

Olen moneen otteeseen kertonut siitä, että Lulu tykkää rajummasta rapsutuksesta. Tässä olisi nyt pieni videonpätkä esimerkiksi. Tämä rapsutusmuoto on sallittu vain siskolleni A:lle ja isälleni, Lulun mielestä minä en osaa rapsuttaa oikealla tavalla. Tämän vuoksi rapsutustyyppi on valitettavasti harvemmin saatavissa ja siksi siitä nautitaankin monta kertaa päivässä silloin kun siskoni on kylässä tai olen lapsuudenkodissani.

Sanottakoon vielä, että minun rapsutuksetkin kelpaavat mainiosti ja ovat usein tervetulleita.En vain saa rapsuttaa tällä tavalla

Lulu vaatii rapsutuksia kaatumalla asianosaisen jalkoihin ja maukumalla vaativasti. Usein kuuluu lisäksi äänekäs kopsahdus kun kissanpää kolahtaa lattiaan. Laittamalla äänet kuulee myös yllyttävän mäykynän joka liittyy tähän mukaan.

Siskoni mukaan rapsuttava käsi väsyy nopeasti ja sitä pitää välillä vaihtaa, Lulun mielestä vaihto olisi suotuisinta toteuttaa samaan aikaan kun se kääntää kylkeä

Olen kasvanut maalla veden äärellä. Siksi lapsuuteni kesiin kuului olennaisesti myös mato-onginta. Itse en koskaan ole opetellut kaloja perkaamaan, mutta innokas onkija olen ollut aina. Tänään tuli ongittua pitkästä,  pitkästä aikaa nuoremman siskoni kanssa. Saavutuksena oli 22 kalaa, särkiä 20 ja ahvenia 2.

Saalis tuotiin sisälle, jossa siskoni siisti kalat keittämistä varten. Ennen sitä elettiin kuitenkin pieni väliepisodi, jossa kaupunkilais kissat tutustuivat ensimmäistä kertaa eläissään sätkivän tuoreeseen kalaan

Toinen pätkä

Seuraavalla pirttivuorolla olikin ilmestynyt muutamia muutoksia ilmastoon.

Keittiössä näki jo jonkinlaista uutuutta johon tokihan pitää suhtautua vähän epäluuloisesti..

Lea ja Lotta  miettivät jo kääntyäkö takaisin.

Kaikenlaista tilpehööriä lattialta löytyy myös…

Lulu on niin varma itsestään, että voi loikoilla epäluuloistaan huolimatta.

Urhea Lea uskaltautui kuitenkin tutustumaan siihen joka muutti pirttiä, ei kuitenkaan liian läheltä…

Kyseessä on siis siskoni tytär S ikää 1 v 3 kk.

Milli ja Neko siirrettiin saunanpuolelle ensin syömään ja sitten hengailemaan. Tämä siirto koski tämän näköisiä ötökkäbongareita.

Tämän jälkeen tytöt pääsivät kurkistelemaan mitä oven taakse oikein kuuluu.

Siellä on vanhan ajan pirtti leveine lautalattioineen ja räsymattoineen

Muuri jota lämmitetään edelleen talvella, mutta joka kesällä lomailee.

Lea käy muurin takana joka reissulla ja sotkee valkoiset tassunsa nokeen. Täältä mie kurkistelen…

Tassut harmaina sitten tullaan muurinkorvalle esiintymään.

Keittiön läpi pääsee pirttiin, mutta siellä tehdään muutakin kivaa.

Äiti leikkaa lihaa, joten on parasta olla tarkkana.

(pahoittelen huonoa kuvaa)

Nopeasti paikalle niin voi jopa saada maistiaisia…

Tokihan oven takaa löytyy myös toinen suljettu ovi.

Pienestä liha välipalasta huolimatta ruoka palataan syömään ihan “omalle puolelle”

Rauhallinen juhannus on sopivasti puolivälissä joten tässä kuulumisia viikon varrelta.

Lähdimme liikkeelle pakatun arsenaalin voimin viime sunnuntaina. Henkilökohtaisesti minulla meinasi otsasuoni pullahtaa paikaltaan sinä vaiheessa kun Lotta oli määkinyt noin 600 km matkasta joka on yhteensä pihasta pihaan 695  km (muuton jälkeen täytyi tarkka matka tarkistaa ) Lotta on siis matkustaja joka istuu kuljetuskopassa kirjaimellisesti perseellään seinään nojaten ja määkii. Ihan vain siitä riemusta että voi määkiä.

Kuunneltuani sitä about 550 km meni hermo niin, että hain tyhmimmän cd-levyni auton levyjemmasta,  syötin sen soittimen ja aina kun takapenkiltä kuului ääntä lisäsin volaa. Voin sanoa, että lopulta äänenvoimakkuutta oli paljon, mutta takapenkki otti vinkistä vaarin ja hiljeni. Hetkeksi. Tiedän, todella tyhmää, mutta ärtyneenä todella terapeuttista.

Perillä kissat ovat asettuneet taloksi ja suuriakaan ongelmia ei ole kohdattu. Onhan toki raskasta, ettei kaikkia kissoja voi yhdistää samaan tilaan. Tämän vuoksi olenkin kehittänyt “ovikuulon” jolla kuulen toisesta päästä taloa suljettiinko väliovi kunnolla ja yksi jos toinenkin on hiukan ärsyyntynyt minuun kun rääkäisen aina välillä että “ovi ei mennyt kiinni!!” (totuuden nimessä, ovikuulo on välillä vähän epäkunnossa, on se ovi kiinni sittenkin…)

Olen leiponut useana päivänä (raparperi on sesongin raaka-aine) ja näitä leipomuksia on sitten mussutettu kahvipöydässä. Tästä Lulu tuntuu olevan kovin närkästynyt sillä keittiö on juuri oven toisella puolella. Eli siellä jonne Lulu kuuluu (minun ääneni) mutta ei näe. Lea ja Lotta eivät juurikaan pidä meteliä oven takana, mutta Lulu valittaa välillä, että sekin haluaisi olla kahvipöydän ihasteltavana.

Katsokaa minua!

Kuten edellä kerroin, Lotta on kunnostautunut sääskien metsästyksessä ja Lulu toimii enemmänkin harrastuspohjalla. Lotta tunnistettaisiin die hard-fanina. Lean mielestä homma on edelleenkin tosi epäkiinnostavaa.

Muutoin juhannus on aloitettu rauhallisesti ja tassut ojennuksessa sillä leikkasin aamulla koko kolmikolta pitkästä aikaa kynnet. Päädyin tähän sillä Lotta on jo useana aamuna leiponut olkapääni pienille verinaarmupisteille ja Lulu ja Lea yrittävät samaa Tällä kertaa kynsien leikkaus oli toimenpide joka sai Lulun närkästymään, mutta ainakaan vielä mikään ei ole voittanut raksujen vetovoimaa. Pieni dramaqueen kierros lattialla ja neiti tulee kerjäämään hellyyttä.

Juhannusruokana olen antanut Lululle ja Leallekin ihan oikeata lihaa ja päädyin vielä siihen, että tätä ruokaa ei tropatakaan millään tavalla. Saavat kaikki kissat syödä yhtenä päivänä ehtaa possun suikalelihaa ja sen jälkeen Lulu ja Lea palaavat takaisin dieettiruoalle.

Yleisestä liikuteltavuudesta voisi sanoa Lea sipsuttelee ympäriinsä kaikessa ylhäisyydessään jos äitiäni on uskominen ja tämä rauhallinen tyyli toimii. Lea on selvästi äidin suosikkikissa jota äiti käy välillä paijailemassa.  Itse en ole koskaan miettinyt Lean liikkumistapaa, mutta äiti totesi, että Lea liikkuu  “rauhallisesti, ylhäisesti ja lyhyin askelin sipsuttamalla“.

Isän mukaan Lulu taas on hänen väärti eli hyvä kaveri. Lulu tykkääkin kovasti nimenomaan isän raisusta tavasta silittää.Lulu saattaakin hypätä ylös kesken päikkäreiden jos kuulee, että isä tulee samaan huoneeseen. Tosin Luluhan on aina tykännyt kovasti matalaäänisistä miehistä

Lotta on oma höpö itsensä joka palloilee päättömästi ja usein miten niin koheltaen, ettei vieraammat oikein tiedä mitä siitä ajatella. Lotan suhteen ei kannata ottaa minusta paineita, ei sekään paljoa ajattele… Neiti on todella söpö, mutta joskus tuntuu, että sanonta herneenkokoiset aivot on Lotan kohdalla jo liian paljon Toisaalta joskus taas tuntuu, että neiti soittaa varsinaista sooloviulua säätäessään tilanteita oman makunsa mukaan.

Iloista juhannusta kaikille blogimme lukijoille.

Toivottavat L-L sekä Lulu, Lea ja Lotta

Kesä ja vapaa-aika on vienyt meidät pohjoiseen. Kissat ovat majoittuneet taas talon toiseen päähän ja ovat paljon ajasta keskenään.

Sinä aikana kun olen poissa luoja yksin tietää, mitä tytöt aikansa kuluksi keksivät. Todennäköisesti katsovat jonkin kivan paikan johon aurinko paistaa,  ei kuitenkaan liian kuumasti ja laittavat nukkumaan. Illan tullen kissatkin aktivoituvat.

Sääsket, nuo inisevät pikku otukset kansoittavat peltoja joilla kävelen päivät äidin apuna sähköaidan pystytyksessä, ovat löytäneet myös pihaan ja sisälle. Siksipä koko päivän energiaa keränneet tytöt ovatkin mainioita sääskien metsästäjiä. En ole koko aikana käyttänyt lainkaan muita metodeja kuin kissojen palveluita sääskien hävittämis tehtävässä. Lotta on niin virkaintoinen, että se kiikkuu verhoissa katonrajaan tai on valmis hyppäämään metrin ylöspäin, eteenpäin ja tarvittaessa vielä kääntymään 180 astetta saadakseen kuppaajan kiinni. Onneksi  sääsket ovat liikkeissään hiukan hitaampia kuin kärpäset joten silläkin tämä metsästys on paljon tuotteliaampaa ja hauskempaa Lotalle.

Tosin myös Lulu katsoo välillä ympärilleen pääkallellaan ja paikallistaessaan kohteen, se syöksyy tarmokkaasti toimeen. Ainoastaan Lea tuntuu olevan immuuni sääskien aikaansaamalle metsästysvaistolle.  Kotosalla Hämeessä ei näitä otuksia ole riesana lainkaan joten tämä iltainen ja joskus päivälläkin piuvaava aktivointipala tuntuu olevan todella tervetullut touhuhetki.

Myöhempiä huomioita…

…Toisena yönä kuitenkin totesin sen, että ehkä toisenlainen sääskien torjuntakeino on tarpeen. Lotta saattaa nimittäin siekailematta hypätä varoittamatta banzai-hypyn päälleni jos sääski lentää ohitseni tai parhaimmassa tapauksessa laskeutuu “ruokaillakseen”.

…Kolmannen päivän aamuna taas seinällä kiipeilevä amppelikukka oli ilmeisesti toiminut kiipeilyliaanina katonrajassa majailleelle sääskelle ja jo edellisenä iltana kukkamullat hyppäsivät iloisesti Lotan hyppyjen tahdissa.

…Lulu taas tuijotti keskiviikko aamuna oman nenänsä päälle laskeutuvaa sääskeä silmät kierossa, kupata ei kuitenkaan antanut vaan siinä vaiheessa tassuläpsäys oli jo tarpeen.

Yhteenvetona kolmen päivän kokemuksen jälkeen voisi sanoa. Lotta on valmis metsästämään. Huoneeni sisustus ei.