Kiinnostus tuntuu olevan jaksottaista. Kun joku talouden neidoista muistaa kuinka kiva paikka pesä on, pyrkivät kaikki sinne sitten yhtä aikaa. Ja närkästyneitä kissannaamoja on vähintään kaksi. Välillä pesä taas saa olla rauhassa monta viikkoakin yhtä kyytiä.

Arjen arkkitehdin alku viettää rauhallista vapaa hetkeään.

Taiteellisen erehtymätön silmä on aloittanut toimintansa laatikon toimituksesta 13.3 alkaen. Koska arkkitehtiä ei haluta ajaa burnoutin partaalle on laatikko yöaikaan eteisessä, jotta taiteilijasielu saa levätä.

Tosin aina välillä työ hiipii toimintaan mm. pakkausmateriaalien muodossa.

Vauhdikkaan narun metsästys on rankkaa puuhaa…

Otsikkoon viitataan taas näillä kuvilla. Uskoisin että nämä ovat vihaisimmat kuvat jotka olen Lotasta koskaan ottanut.

Riistarouvan tiukkaan tuijotukseen on siis pitkä matka vielä.  Luonteeltaan meidän Lotta kun on niin kiltti ettei sille tulisi mieleenkään juuri äksyillä.

Hurjimmat vimmat voi hyvillämielin potkia sukkaan.

Ja suurta murhetta aiheuttaa kameran nykyinen kuvien taso. Olisko vinkkiä mitä kamera kannattaisi hommata?

Tietokoneen vieressä oleva kori, on saanut aina välillä osumaa, joten se on elämää nähneen näköinen.

Näinkin haaveellisesti eräs kissa eräänä aamuna tuijotteli pihalle.

Tämä kaksikko on äärimmäisen yllytyshullu. Asunnon tuuletusikkunoissa on hyttysverkot ja peltisuojaus. Luojan kiitos, sillä edessä ilman niitä olisi taas yksi kesä ilman tuuletus mahdollisuutta.

Tässä on talouden tahtotäti.

Torstain räpsyt teille tarjoili L-landian silmäätekevät.

Lotta taas löytää erehtymättä kameran. Tai ainakin korvat löytävät.

Tässä muutama kuva parin päivän takaiselta hassuttelulta. Vanha sukka doupattiin valeriaanauutteella.

Myöhäiset vapputoivotukset meidän porukalta.

Lopuksi vielä uusin käänne “kenen kuva?” keskusteluun.

Nämä kuvat on otettu hetkeä myöhemmin kuin Lotan äsken julkaistut kuvat.

Vaikuttaa muuten siltä, että meille on muodostumassa kalkkunaperjantai. Kissat ainakin liputtavat tämän viikon merkkitapahtuman puolesta hännät viuhtoen. Tänäänkin keittiö hiljeni täysin kun sain viimein kalkkunakupit jokaisen kissan nenän alle. Pakkaseen meni kaksi ruokakertaa joten ensi perjantain tarjoilut on turvattu ellei sitten villiinnytä vapun kunniaksi herkuttelemaan.

Koska keittiön on Lotan mielestä suosikkipaikkojen aatelia ei ollut vaikeaa saada siitä kuvia. Kevät aurinko toi oman säväyksensä kuviin siinä ettei oikein tiennyt kuinka päin niitä olisi ottanut. Heijastus kun tuntui tulevan miltei jokaisesta kuvakulmasta.

Ja näin 3-vuotiaan Lotan silmiin katsoessa voi vain ihastella. Sieltä ne ihanat vihreät silmät vain tulevat ♥

En saanut viestiini vastausta, enkä näe kyseisen ihmisen profiilia enää. Vähän ihmetyttää, sillä pyysin vain kohteliaasti juuri niitä oikeuksia jotka minulla on kuvan ottajana enkä kieltänyt kuvan käyttöä. Vai olisiko minun pitänyt olla hiljaa aiheesta, sillä olenhan ladannut juuri kyseisen kuvan blogin lisäksi myös Facebookiin täysin vapaaehtoisesti?

Muokkaus 1.5. 2012 sain henkilöltä aiheesta viestiä ja asia on minun puoleltani kunnossa. Hän myös pahoitteli ettei ollut vastannut viestiini aiemmin. Kuva löytyy edelleen hänen profiilistaan ja siihen on lisätty Lotan nimi ja linkki blogiin.

Mitä mieltä olette tämän tyyppisistä tilanteista? Häiritseekö, imarteleeko vai herättääkö tunteita lainkaan? Oletteko törmänneet kuvan lainailu ilmiöön jossakin muualla? Olettko antaneet kuvianne jonkin palvelun käytettäväksi tieten tahtoen?

Rajataan kysymys vielä sinun ottamiisi blogikuviin oli kyseessä sitten kissasi tai joku muu asia, tavara tai esine.

Vai oletko vastaavasti sitä mieltä, että blogin pitäjät luopuvat kuvien “omistuksesta” ja ne ovat vapaata riistaa sen jälkeen kun ne on nettiin ladannut? Toivon todella keskustelua aiheesta sillä monen vuoden bloginpidon jälkeen on tunteeni vieläkin kovin ailahtelevat asian suhteen. Onko siis ylireagointia pyytää kuvan yhteyteen omat yhteystiedot/blogin nimi vai pitääkö asia vain hyväksyä yhtenä juttuna muiden joukossa sillä periaatteella ettei kukaan vaadi julkaisemaan kuvia?