Lulu, Lea ja Lotta

Viikon ero päättynyt onnellisesti. Lulu tahtoi ensimmäisenä yönä nukkua kainalossani ja pestä käteni huolellisesti pois muista hajuista. Lea kuolapussasi kasvoni ja Lotta tahtoi tehdä kaikki edellä mainitut ja puskea myös silmälasini likaisiksi.

Äiti on huolehtinut kissoista esimerkillisesti, mutta ilmeisesti olen kissojen mielestä kuitenkin ykkönen. Kaikkien käytös on kuulemma muuttunut vieläkin sosiaalisemmaksi, Lotan etunenässä. Lotan tapauksessa kai voi sanoa niin, että Lotta on yhden ihmisen kissa joka viihtyy ja on kohtelias vieraiden joukossa mutta pitää omaa ihmistään kuitenkin maailman parhaimpana kaverina. Lulu on kaatuilee edelleenkin isäni jalkoihin rapsutuksia vaatien ja Lea nauttii kun äitini rapsuttelee rauhassa. Kuitenkin minun askeleet saavat koko kolmikon liikkeelle ja piiloistaan suorastaan ennätysvauhtia.

Oma ajatuskatko ruokinnan suhteen on aiheuttanut sen, että Lotta on viimeisen viikon ja kuukaudenkin aikana täyteläistynyt huomattavasti joten heti kotiin tullessani alkanut raksulaihis ei ole Lotan suosikkijuttu. Vaikka onkin ihanaa että mama on kotona… Syyskuun näyttely on ohjelmoitu ja tarkoitus ei ole viedä sinne mitään pillaria vaan kaunis ja sopusuhtainen abyneito

Reissuni etelässä meni oikein mukavasti, mutta on mukava palata kissankarvojen alkulähteelle.

Nyt kun olen palannut takaisin vahditaan minua huolellisesti ihan kokoajan. Aivan kuin saisin päähäni kadota neulan silmään…

Tämä ottaa varmasti enemmän minuun kuin Tyttöihin. Pitkällisen lomailun jälkeen lähden etelän suuntaan yksin. Kissat jäävät vielä viettämään kesälomaa vanhempieni luokse. Olen etelässä korkeintaan puolitoista viikkoa ja sinä aikana ajelen vielä useamman sata kilometriä, matka johon kissatkin tulisi ottaa mukaan. Varmasti niillä on kaikki hyvin ja stressitasoltaan ehdottomasti parempi vaihtoehto on jäädä tänne.

Järjellä tiedän että on parempi jättää kissat tänne sääskiä ja kärpäsiä pyydystämään. Varsinkin kun lämpötilat täällä ovat olleet maltillisesti +18-25 asteen tuntumassa, toisin kuin etelän helteissä. Puhettakaan siitä että matkaa on ensin etelään 700 km, ajot siellä ja takaisin pohjoiseen. Kissat köröttelisivät autossa puolentoista viikon sisällä n. 1800 km.

Miksi minua silti riipii?

-Mamin lapset kasvaa isoksi ja jäävät kesälomalle yksin….

Lulu oli vuoden 2006 lopussa viikon pohjoisessa yksin kun olin silloisen työpaikan koulutuksessa. Yhdessä  Lulu ja Lea ovat olleet kerran aikaisemminkin viikon pohjoisessa ilman minua;  kesäkuussa 2007.  Lotalle tämä kerta on ensimmäinen. Nämä ovat siis ainoat “yksinolot” pohjoisessa.

Höpönassu kurkistelee…

Pakkaaminen tuli tehtyä nopeasti ja auto on jo periaatteessa valmis lähtöä varten.

…Ja mulla on jo nyt ikävä, että jätän Tytöt tänne…

Olen kasvanut maalla veden äärellä. Siksi lapsuuteni kesiin kuului olennaisesti myös mato-onginta. Itse en koskaan ole opetellut kaloja perkaamaan, mutta innokas onkija olen ollut aina. Tänään tuli ongittua pitkästä,  pitkästä aikaa nuoremman siskoni kanssa. Saavutuksena oli 22 kalaa, särkiä 20 ja ahvenia 2.

Saalis tuotiin sisälle, jossa siskoni siisti kalat keittämistä varten. Ennen sitä elettiin kuitenkin pieni väliepisodi, jossa kaupunkilais kissat tutustuivat ensimmäistä kertaa eläissään sätkivän tuoreeseen kalaan

Toinen pätkä

Seuraavalla pirttivuorolla olikin ilmestynyt muutamia muutoksia ilmastoon.

Keittiössä näki jo jonkinlaista uutuutta johon tokihan pitää suhtautua vähän epäluuloisesti..

Lea ja Lotta  miettivät jo kääntyäkö takaisin.

Kaikenlaista tilpehööriä lattialta löytyy myös…

Lulu on niin varma itsestään, että voi loikoilla epäluuloistaan huolimatta.

Urhea Lea uskaltautui kuitenkin tutustumaan siihen joka muutti pirttiä, ei kuitenkaan liian läheltä…

Kyseessä on siis siskoni tytär S ikää 1 v 3 kk.

Milli ja Neko siirrettiin saunanpuolelle ensin syömään ja sitten hengailemaan. Tämä siirto koski tämän näköisiä ötökkäbongareita.

Tämän jälkeen tytöt pääsivät kurkistelemaan mitä oven taakse oikein kuuluu.

Siellä on vanhan ajan pirtti leveine lautalattioineen ja räsymattoineen

Muuri jota lämmitetään edelleen talvella, mutta joka kesällä lomailee.

Lea käy muurin takana joka reissulla ja sotkee valkoiset tassunsa nokeen. Täältä mie kurkistelen…

Tassut harmaina sitten tullaan muurinkorvalle esiintymään.

Keittiön läpi pääsee pirttiin, mutta siellä tehdään muutakin kivaa.

Äiti leikkaa lihaa, joten on parasta olla tarkkana.

(pahoittelen huonoa kuvaa)

Nopeasti paikalle niin voi jopa saada maistiaisia…

Tokihan oven takaa löytyy myös toinen suljettu ovi.

Pienestä liha välipalasta huolimatta ruoka palataan syömään ihan “omalle puolelle”

Ostin Ikeasta mm. keittiön kattilakaappien suojaukseen tarkoitettua muovisuojaa. Leikkasin siitä suikaleen ja siivutin sen vielä muutamaan kertaan. Mikään ei vois olla hauskempi leikkakalu.

Lotan pöllöpää on aina yhtä söpö jos minulta kysytään.

Maanantaina kuulin varsin pysäyttäviä uutisia joten iloiset asiat unohtuivat kokonaan. Parvekekausi on alkanut kissoillakin. Viime päivien helteet ovat lämmittäneet parvekkeen miltei sauna lukemiin ja viimeinkin uskallan päästää kissat parvekkeelle

Tässä on kuvia ensimmäisestä parvekereissulla. Tässä ei nyt varsinaisesti ei ole mitään kuvattavaakaan

Lea innostuu aina saadessaan pötkötellä betonilla.

Lulu ja Lotta voivat nuuskutella pussailla parvekkeella mutta ei sisällä asunnossa.

Aurinkoinen päivä ja kaksi kaunista sinistä kissaa.

Parveelta saa upeita kuvia Leasta kunhan saa tytön katsomaan kameraan.

Lotta tykkää myös pötkötellä kivetyksellä.

Ensimmäiset pihavaljastelut on myös käyty jo, mutta en ole vielä ottanut kameraa mukaan reissulle. Palaan niihin kuviin sitten kun mulla on kamera mukana.

Kotiuduttiin reippaan 2,5 viikon reissulta tänään illansuussa. Ensimmäiset kaksi viikkoa+ oltiin vanhempieni luona lapsuuden kodissani. Viimeiset 2 päivää eteläorientoituneina Etelä-Pohjanmaalla siskoni kotona.

Tytöt olivat mielestäni esimerkillisiä vieraita ja taisivat saada myös vähän lällätella kun vierailivat Nekon ja Millin kotoa Talouden emäntä ja isäntäkissa olivat edelleen pohjoisessa. Nekon ja Millin kodissa erikoisuudeksi muodostui ehdottomasti akvaarion läsnäolo. Omille kissoille kysymyksessä oli kuitenkin ensi kosketus fisuihin. Ja epäilen vahvasti, että yön aikana kuulleet tassutukset terraarion viljakäärme Rullan asumuksen vierestä olivat tutustumis yrityksiä toiseenkin outoon otukseen.

Lulun mielestäni siskoni rajunrakkaat rapsutukset ovat maailman parhaimpia, edes minä en osaa rapsuttaa oikealla tavalla. Tämä oli tiedetty juttu, yllätys oli kuitenkin että Lulu tykkäsi siskoni hiukan yli vuoden vanhasta tytöstäkin niin paljon että oli valmis kaatumaan hänen jalkoihinsa paijattavaksi. Ja kyseessä on kuitenkin 1 vuoden ikäisellä innolla ja ihastelulla kokenut rapsuttelija.

Nyt kotiuduttiin kuitenkin reippaan 2,5 h ajon jälkeen ja voin vain todeta Home Sweet Home.  Itse jätin kissat kotiutumaan melkein samantien kun laukkasin kauppareissulle. Ei hirveästi olisi autoistunta enää innostanut, mutta tyhjänä loimottava jääkaappi on kuitenkin viimeistään huomenaamulla jo kamala kun ei ole kahvimaitoa

Tytöt jäivät syömään iltapalaansa ja maistelemaan kerran kukoistaneita maissinoraita. Kotiin tullessa ne olivat jo kuivanneet vedenpuutteeseen, mutta hiukan nahistunut oras ei tuntutunut tyttöjä liiemmin haittaavan. Katsotaan heräilevätkö kasvit vielä pitkän poissaolon jälkeen. Tässä talossa kun nuo kasvit eivät juuri aikasemminkaan ole kukoistaneet Lulun innokkaan parturoinnin seurauksena.

Erityiskiitokset kotiinpalaajilta kuuluvat muuten Lennille ja Tommille + emännälle. Paperinarupaketti oli löytänyt perille ja Lulu oli paketista varsin riemastunut. Mukaan reissulle ottamani vaivaiset 2 narua kun katosivat heti kättelyssä ja ikävä suosikkilelua kohtaan oli jo selvästi painanut kun kotiin päästiin.

Lopuksi vielä kuva reissun pääasiallisesta kissaisännästä. Pehmeästä mustasta nimeltään Jerry.

Ei Jerry ihan kokonaan musta ole..mutta todella haastava kuvattava kuitenkin.

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa barffinetissä ostamassa kissoille erilaisia lihoja. Mukaan tarttui tällä kerralla mm.  broilerin siipiä jauhettuna, broilerin kauloja sekä kivipiiroja, lampaan suikalelihaa, poron massalihaa, porsaan sydäntä kokonaisena ja Lean suosikki herkkua hevosen suikalelihaa.

Kivipiira, lampaanliha ja poron massaliha ovat ihan uusia tuttavuuksia meidän taloudessa. Ja tänään sitten avarrettiin makumaailmaa oikein urakalla. Aamuruoaksi olin napannut pakkasesta lammassuikaletta, ruoka maistui mainiosti Lealle, Lotalle joten kuten ja Lulu murjotti.

Päiväruoaksi oli broilerin kivipiiroja. Lotta söi pentukodissaan barffiruokaa ja sille kivipiirat olivat tuttuja sitä kautta, neiti veteli hyvällä ruokahalulla niitä napaansa. Lea oli vähän epäluuloinen, mutta maistoi kuitenkin. Arvatenkin Lulu murjotti.

Nyt jo melkein iltapala aikaan on Lululla kova nälkä. Niin kova, että äsken leipoessani itselle neiti tuli ruokakuppinsa ääreen ja näykki kivipiiran palaa ja söikin sitä hiukan, todella pitkin hampain Koko kissan olemuksesta hohkasi “etkö nyt näe, minulla on hirveä nälkä, niin nälkä että jo melkein syön tätä uutta epäilyttävää ruokaa”

Neiti nälkäinen kävi jopa minun uunituoreen muffinssin kimppuun ja meinasi varastaa ihan harkitusti viimeisen suupalan kun lueskelin samalla kirjaa ja heiluttelin ajatuksissani viimeistä muffinipalasta. Lulun käytös on omassa sarjassaan niin sitä Lulumaisuutta jolle pikku hiljaa 5,5 vuoden yhteiselon jälkeen alan olla melkein immuuni. Tyttö ei syö mitään uudempaa ruokaa vapaaehtoisesti ja valitettavasti kaikki uudet ruokamaut käydään läpi tämän hermopelin kanssa.

Sama juttu oli viimeksi hevosen lihan kanssa. Nyt Lulu kuitenkin syö sitä jo ihan hyvin ja Lealle siitä on muodostunut suorastaan herkkuruoka. Lottahan toki syö kaikki lihat mitä keksin sen nenän eteen laittaa. Ja vahtimatta se söisi myös lihapalat minunkin ruokalautaselta.

Nyt alkaa olla iltaruoan aika ja silloin onkin tiedossa ihan tuttua ns. perusruokaa naudan suikaletta. Koko päivän täyden ruokakupin edessä paastonnut Lulu on varmasti tikkana paikalla ja ruoka katoaa parempiin suihin vauhdilla.

Jokainen taaplaa tyylillään ja Lulun perusnirsoon luonteeseen tämä on perin tyypillistä. Jokainen liharuoka jota se nykyään syö on käynyt läpi tämän saman paastomankelin. Siksi olenkin toiveikas siitä, että niin lampaan lihan kuin kivipiirojenkin menekki kasvaa tulevaisuudessa. Minun pitää olla vain kärsivällinen.

Lopuksi vielä kuva Lulusta päivänpaisteessa.

Ja kuva jossa alunperin oli tarkoitus kuvata muuton jälkeen “taloksi asettunutta” kirjahyllyä.

Btw.  Minua pidetään tiukasti silmällä koko ajan. Istun tietokoneella ja Lulu nukkuu vieressä sängyllä. Jos vaihdan pikkuisenkin asentoa kääntyy kissansilmät minua kohti…