Category : Lulu

Eloa olohuoneessa

Siinä missä eilen päivällä oli kaunis aurinkoinen sää, tänään tuulee ja vihmoo vettä. Tässä on eilisen kotihiiri kuvia. Kaikki alkoi siitä, että katsoin digiboksilta Castlen jaksoja ja Lotta halusi huomiota.

Tokihan paikka on kielletty, mutta ensin kuva ja sitten kissan pois hätistely… Ihan kuten kissaihmisen kuuluukin. Puolittain television takaa näkyy Eetu-koira ja Kissa-kissa :)

Sitten kun kamera oli jo kätösissä tajusin, että jokainen pörriäinen on olohuoneessa ja varsin kuvauksellinen.

Ja kun kuvailemaan sitten alettiin niin otin vielä toisenkin kierroksen.

Lotta ja Lulu osaavat muuten aina asettua niin, että aurinkovoima on maksimaalinen.

Kissanminttusukka on ihan parhautta. Ikkunalasien välistä löytyy vielä pari kissaa lisää kun yksittäisinä olohuoneen koristuksina ne olivat aina vaarassa pudota lattialle.

Empiiristen kokeiden tuloksena ollaan päädytty siihen, että anopinkielet ja -hampaat ovat kissatalouden pitkäikäisimpiä kukkia. Lehtikaktus on jo vähän siinä kintaalla, menestyminen riippuu siitä kuinka tylsää kissoilla on.

Jokaiselle jotakin

Tämän vuoksihan sitä emäntä shoppailee… Parin tunnin reissu Sokoksen kauneuspäivillä, kissat toki etusijalla :)

Täytyyhän Lulun paperinarua saada!

Valoa ja varjoisaa

Lulu ja Lotta makoilivat molemmat oikein tyytyväisen näköisenä olohuoneen lattialla. Nappailin muutaman kuvan. Valoitus oli vähän hankalaa, mutta eiköhän nämä otokset kissoiksi kuitenkin tunnista.

Lisäyksenä vielä syötteen lukijoille. Vaihdoin pitkästä aikaa ulkoasua. Mitäs tykkkäätte?

Aamukahvilla

Kuulun siihen osaan suomalaisista joilla aamu ei ala ilman kahvia. Keitän sitä itselleni ison mukin, joskus 1½ joka aamu. Juon kahvin makeutusaineen ja maidon kanssa. Usein aamukahvi tulee nautittua tietokoneen ääressä kun selaan sähköposteja tai käyn Facebookissa. Tässä jopa merkintä perinteisestä aamusta.

Minua kuitenkin jaksaa aina hämmästyttää kuinka sinnikkäästi Lulu haluaa tehdä tuttavuutta kahvini kanssa. Ei nyt sentään ihan joka kerta, mutta usein kuitenkin se oikeasti maistaa täydestä kupista. Karhea kissankieli  minun aamuisessa kofeiininektarissa jos en pidä varaani. Poikkeuksetta kissan ilme maistamisen jälkeen on erittäin hapan. Ja viimeistään viikon päästä taas haistellaan ja maistellaan kahvia kun silmä välttää.

“Ihan viattomasti tulin tuoksutteleen…”

Onko muiden kisssoilla kofeiinikärkkymis taipumuksia? Maistellaanko aamuteetä kahvin sijaan?

Osoittaako kissa kiinnostusta muihin emännän/isännän juomatarjoihin?

Edit: Sama kahvikupillinen on edennyt puoleenväliin. Tuumakaan tilaa ei anneta!

Syksy on tullut

Syksy on tullut Lulun huti-pissausten muodossa. Jo muutaman vuoden Lulun elo-syys-lokakuulle ovat kuuluneet pissavaivat. En tiedä onko se ulkoilun puutteesta (nyt ei olla käyty viikkoon) johtuvaa protestipissailua, parvekeulkoilu kaipuuta koska sekin kausi on nyt päättynyt viileisiin säihin vai ihan vuodenaika masennuksesta, mutta tosiasia on valitettava.

Olen pessyt kahdet pissat nurkasta joka on tässä kodissa ei-laatikko paikka. Nyt katsellaan tuleeko vielä huteja vai mihin suuntaan oikein käyttäytyminen keikahtaa. Jos ohi pissailut vielä jatkuvat on matka eläinlääkärille mahdollisen tulehduksen pois sulkemiseksi. Todennäköisesti ensi viikolla kuitenkin kun oma Ville-vetsku pitää viikonloppua.

Muuta tänään tehtyä on kissojen ruokavarastojen täydentäminen. Kävin hakemaan 2 x 2 kg raksuja. Lululle ja Lealle renal raksuja ja purkkiruokia vetksu-Villen luota ja eläinkaupasta Lotalle. Mukaan tarttui myös Lotalle pienempiä ruokapurkkeja (70 g) ja tytöille yhteiseksi bucacat-tahnaa ja laserlelu. Laserlelu tosin näyttää olevan huonosti toimiva, että joudutaan siitä tekemään huomenna reklamaatio.

Olen aina tiennyt, että Lulun kanssa painitaan pissavaivojen kanssa. Ja omalta osaltani vähän osannut niitä näin syksyksi odottaakin. Siltikin harmittaa. Katsomalla terveys-osiota löytyy edellisistä ongelmista juttua. Ainakaan toistaiseksi näytteissä ei koskaan ole ollut pH-poikkeamia tai kiteitä, mutta nykyisen ruokavalion huomioiden siihenkin täytyy jo vähän varautua. Huti-pissoissa ei ole myöskään näkynyt verta.

Onneksi Lulu on edelleen muutoin iloinen itsensä. Haluaisi nytkin leikkiä paperinarulla.

Lulu sängyllä

Nätti ihan yksittäinen kuva. Mukana vain Lulu ja kiihkeästi rakastettu paperinaru.

Onnen kuperkeikkoja

Kävin pitkästä aikaa Lulun ja Lotan kanssa valjastelemassa ja nappasin vielä mp3-soittimen kaveriksi kameran. Tälläistä satoa tuli.

Ensimmäiseksi Lulu pyörähti onnen kuperkeikkaan ihan siitä riemusta että pääsi ulos.

Toisekseen piti toki poseerata peruskyllästyneenä pihapöydällä

Ja katsella epäluuloisesti ympärilleen jos pihalla tallustelee joku muukin, ja vielä roskapussin kanssa.

Perussetti poseerausta että kuvaaja pysyy tyytyväisenä.

Esitellä parvekkeelta Lulua katsovalle naapurustolle sutjakoita linjoja ja kissamaista liikkuvuuden runoutta

Tuijottaa herkeämättä koivua kansoittavia muurahaisia

Vaikka aurinkoinen päivä saa suorastaan läähättämään, älä missään nimessä lähde suosiolla alaovelle päin.

Kannoin pihan puskaeläimen alaovelle josta se sitten suostui viimein taapertamaan omin tassuin sisälle. Koko loppu matka tosin sähähdeltiin tyytymättömästi.  Kameran kuvien aikaleimojen mukaan ulkoiltiin reipas puoli tuntia ja se oli Lulun mielestä ihan liian vähän.

Maastoutumisharjoituksia

Jos käännyn kokonaan selälleni maastoudunko tähän mattoon?

Olen myös näääiiin pitkä!

Jos halailen tätä patteria tarpeeksi tiukasti ja pidän silmät koko ajan auki  maastoudunko patteriin ja verhoihin?

Hähää, tiedän että kuljetuskopasta puuttuu ovi

En edes yritä maastoutua!

Veret kiertämään

Pitkällisen lomailun jäleen kotielämä tuntuu vieneen kissoista mehut. Tokihan oman osansa tähän toimettomuuteen ja laiskuuteen tuo myös pitkään jatkuneet helteet josta vasta nyt tytöt saavat kokea osansa.

Jotta emme kuitenkaan ihan epätoivoiseen toivottomuuteen vajoaisi tuli hiljaiseen iltapäivään vähän vauhtia. Ainakin Lulu oli sitä mieltä.

Jee. Pihalle! Nyt jätettiin ihan suosiolla pois se pakollinen kivilaatta kuva. Uskokaa vain sekin tuli otettua…

Mutta tässä veret sitten lähti liikkeelle.

Ja tätä kytättiin pitkään ja hartaasti. Kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Pieni västäräkki maastoutui kuvaan uskomattoman tehokkaasti mutta tiikerin katse oli todella tarkka. Lulu kävi niin kierroksilla jälkeenkin päin, että sisäänmeno hepulit olivat tavallistakin suuremmat. Tipi ei ollut missään vaiheessa hengenvaarassa, mutta Luluun kohtaaminen toi niin paljon virtaa, että se meinasi ratketa liitoksistaan kun nappasin sen syliin sisälle menoa varten.

Kuvalinjalla

Jatketaan kuvauksellisella linjalla. Tällä kertaa vuorossa on Lulun tyylinäyte perusposeerauksesta. Koska kuvien sävy oli huoneeni ja nousevan auringon vuoksi todella punertava ja automaatti ohjelmat eivät antaneet läheskään luonnollista tulosta pääydyin poistamaan värit kaikista kuvista yhtä lukuunottamatta. Ihan hyvältä se Lulu näyttää ilman värejäkin :)