Kesä tulee kohisten, pyykkikone pyykkää juuri toppatakkia kesäkuntoon. Vielä ihanaisempi kesän merkki kissoille on, että käytin niitä ulkona ensimmäistä kertaa kesäkaudella 2012 .

Lulu söi oikein asiantuntevasti pihaheinää ja Lottakin tuijotteli innostuneena ympärilleen. Naapurin pikkupoika pyöräilykypärä päässä oli vielä sen verran pelottava ilmestys, että silitys etäisyydelle niin epäilyttävän näköistä tyyppiä Lotta ei halunnut päästää.

Lea ei uskaltautunut ulos vielä tällä kertaa ollenkaan. Oma kotipiha on siis korkattu valjastelumielessä ja aivan kelvolliselta siihen hommaan vaikutti jos Lululta tai Lotalta kysytään. Tokihan tarkkaavaisuutta vaatii se fakta, että molemmilla naapureilla on varsin haukkuherkkä koira.

Onneksi kesä on vasta alussa ja voimme opetella parhaimmat mahdolliset ulkoiluajat ja tavat jokaiselle erikseen. Voitte varmasti kuvitella millaiset kesäisen ulkoilulaulun Lulu nyt aloittaakaan. Jos Lea ei rohkene ulkoilemaan jatkossakaan, jätetään se suosiolla kokonaan pois kesäohjelmistosta Lean kohdalla. Edellisessä asunnossahan se viihtyi mainiosti lasitetulla parvekkeella, mutta tässä kodissa meillä ei ole omaa parveketta vaan terassi. Terassa joka on molemmilta puolilta aidattu naapurikoirien temmellyskentäksi.

Ei Leakaan tosin vastusta, ja usein kaksikko nukkuukin vierestysten tai suorastaan halien parikin tuntia.

Ajan kulun huomaa vaikka tästä kuvasta: marraskuussa 2008 (Lotta ehtinyt olla kotona 3 viikkoa.) Koko ero on tasoittunut ja Lottakin jaksaa rauhoittua hiukan pidemmäksi aikaa Lealle viereen. Usein yritetty unihetki nimittäin päättyi painiin tai siihen että touhukas Lotta pyöri ja hyöri itsensä pois.

Arjen arkkitehdin alku viettää rauhallista vapaa hetkeään.

Taiteellisen erehtymätön silmä on aloittanut toimintansa laatikon toimituksesta 13.3 alkaen. Koska arkkitehtiä ei haluta ajaa burnoutin partaalle on laatikko yöaikaan eteisessä, jotta taiteilijasielu saa levätä.

Tosin aina välillä työ hiipii toimintaan mm. pakkausmateriaalien muodossa.

Lotta taas löytää erehtymättä kameran. Tai ainakin korvat löytävät.

Suttukuva ruokalevosta.

Perjantairuokana oli kalkkunan fileesuikaletta. Jos videoon laittaa äänet päälle kuulee varsinaisen stereomussutuksen vaikka kuvaus on pelkästään Leasta. Lea kun on todella tarkka neiti lihapalojen ottamisen suhteen.

Ja varmuuden vuoksi herkkuruoka annettiin Lealle ja Lululle kahdessa eri osassa. Lealle siksi, ettei se vain hotki kaikkia paloja liian nopeasti ja oksenna niitä hetken kuluttua. Ja Lululle siksi, että lyhytkin päänkääntö saa Lotan hyökkäämään “valvomattomalle” ruokakupille…

Ja erityisesti Lea oli huolissaan, kun Jerry lähtikin yllättäen pois ikkunan äärestä.

Ne ovat myös äärimmäisen laadukkaita kissakansan edustajia.

Ja ei, niitä ei voi ostaa mihinkään hintaan.

Viikset,

Viikset ja vihreät silmät

vaaleanpunainen nenä

Nyt kuitenkin keskitytään vain kuvaesitykseen. Kuvat, kaikki seitsemän, on otettu maaliskuun 2012 aikana.