Category : Lea

Eloa olohuoneessa

Siinä missä eilen päivällä oli kaunis aurinkoinen sää, tänään tuulee ja vihmoo vettä. Tässä on eilisen kotihiiri kuvia. Kaikki alkoi siitä, että katsoin digiboksilta Castlen jaksoja ja Lotta halusi huomiota.

Tokihan paikka on kielletty, mutta ensin kuva ja sitten kissan pois hätistely… Ihan kuten kissaihmisen kuuluukin. Puolittain television takaa näkyy Eetu-koira ja Kissa-kissa :)

Sitten kun kamera oli jo kätösissä tajusin, että jokainen pörriäinen on olohuoneessa ja varsin kuvauksellinen.

Ja kun kuvailemaan sitten alettiin niin otin vielä toisenkin kierroksen.

Lotta ja Lulu osaavat muuten aina asettua niin, että aurinkovoima on maksimaalinen.

Kissanminttusukka on ihan parhautta. Ikkunalasien välistä löytyy vielä pari kissaa lisää kun yksittäisinä olohuoneen koristuksina ne olivat aina vaarassa pudota lattialle.

Empiiristen kokeiden tuloksena ollaan päädytty siihen, että anopinkielet ja -hampaat ovat kissatalouden pitkäikäisimpiä kukkia. Lehtikaktus on jo vähän siinä kintaalla, menestyminen riippuu siitä kuinka tylsää kissoilla on.

Minttusukka

Lueskelin pitkästä aikaa Kamut sarjakuvaa. Siinä toinen päähenkilöistä on Kati niminen kissa joka rrrakastaa pinkkiä sukkaansa. Tämä hellyttävä rakkkaus tuli mieleen kun katsoin Lottaa ja minttusukkaa.

Kuten varmaan arvaatte, minttusukka sisältää tuhdisti kissanminttua.

Toisessa videossa Lotalla on jo ihan pikkuisen pää pehmentynyt…

Pelailua

Kaikessa herttaisuudessaan, myös Lea osaa vaativan tuijotuksen.

Tässä vielä esimerkki Lean ajatus Dog Turbo pelaamisesta. Pelissä on sisällä raksuja. Juuri nyt se ei kuitenkaan niitä viitsi onkia syötäväksi joten neiti päätyi makaamaan pelin päälle, ettei Lotta pääse pelaamaan raksuja itselleen. Sangen luovaa ajattelua… Kuvat otettu puhelimen kameralla, siksi hiukan valjut värit.

Rapinaputki

Sain rapinapussin jo useampi viikko sitten Lotan raksuostosten yhteydessä. Royal Canin ruokien mukana tuli rapiseva putki jolla on pituutta vajaa puoli metriä ja halkaisija reilut 20 senttiä, sisällä putkessa on vielä pallolelu narupätkän päässä. Olin hiukan skeptinen sen suhteen kuinka innostava mokoma pätkä olisi sillä meillä tuubi-lelut eivät koskaan ole olleet suosiossa.

Mulle onkin ollut suuri yllätys kuinka kiva tämä on kissojen mielestä. Putki miehitetään aina kun sen lattialle oikaisen ja siinä leikitään ihan itsekseen. Kissa vain putkeen sisälle ja riemu ja rapina voi alkaa. Ainoa kriisi mikä tästä voi tulla on se kuka pääsee leikkimään ensimmäiseksi.

Rapinaputki on itseasiassa ainoa kaupanpäällisinä saatu lelu josta on oikeasti huomattu olevan hyötyä. Useampana kun yhtenä yönä olen joutunut nappaamaan putken pois kun en ole saanut nukuttua innokkaan rapistelun vuoksi. Kun putken laittaa muutamaksi päiväksi kaappiin on se näkösälle tullessa taas kuin uusi ja riemurapinat alkaa alusta.

Näissä kuvissa putken esittelee Lea, mutta se on jokaiselle kissoista tosi kiva paikka. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä pikku pallo saa välillä kovasti kyytiä ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kissat jopa kääntyvät tuossa sisällä.

Sähköpostissa oli sitten ilmoitus jossa ilmoitettiin videoiden (toista en kerinnyt edes virallisesti julkaista) loukkaavan tekijänoikeuksia taustamusiikin ohelta. Noh, ette sitten näe Lulua, Leaa ja Lottaa leikkimässä rapinaputkessa.  Poistin mokomat laittomuudet heti koko palvelusta…

Maastoutumisharjoituksia

Jos käännyn kokonaan selälleni maastoudunko tähän mattoon?

Olen myös näääiiin pitkä!

Jos halailen tätä patteria tarpeeksi tiukasti ja pidän silmät koko ajan auki  maastoudunko patteriin ja verhoihin?

Hähää, tiedän että kuljetuskopasta puuttuu ovi

En edes yritä maastoutua!

Avoimien ovien päivä

Huomaan olevani todella ärsyyntynyt. Sisällä on yli 26 astetta lämmintä, tuulenvirettä ei ole makkarin kaapit ovat auki 24/7. Vaikka olen itsekin pahainen kaappien aukoja joka unohtaa sulkea ovet jälkeen päin on tämä jo rasittavaa. Syyllinen tällä kertaa nimittäin ei ole minä. Ellen sitten pudottele unissani sukkia hyllystään ja käperry sukkalaatikkoon jatkamaan unia.

Syyllinen on viisikiloinen mustavalkoinen valkoviiksi vilma joka nauttii kaappien ovien aukaisusta. Se vaihtaa monta kertaa päivässä päikäripaikkaa kaapin hyllyltä laatikoihin ja päin vastoin. Ovet jää auki, laatikot jää raolleen ja joka paikassa on kissankarvoja. Edes alusvaatehepenet eivät ole rauhassa vaan ne on kestosuosikkija joiden sekaan kaivaudutaan kerta toisensa jälkeen.

ai oonks mää tehnyt jotain ärsyttävää?

Olen laiska kaappien siivoaja ja laitan itsekin usein puhtaat vaatepinot suunnilleen oikealle hyllylle. Siltikin, täällä asuu toinenkin vaatekaappien sekoittaja. Joka ei edes yritä parantaa tapojaan.  Se ei järjestele kaappeja eikä yritä sulkea sekaisten kaappien ovia vaan tassuttelee mielensä mukaan ja katsoo silmät ymmyrkäisinä ympärilleen kun riuhdon ärsytyksen sattuessa hiuksiani ja mutisen taas kuinka kaapit on taas levällään.

Itseteossa kuva.

Ja miksi sukkia on aina lattialla vaikka en ole koko kesänä käyttänyt edes yhtä sukkaparia?!

Kauppareissun jälkeen kotona odotti tälläinen. Tänään.

Tassut pystyyn Lea-fanit

Vaikka ainakin hetkellisesti ulkolämpötila on pudonnut hellelukemista on sisällä siltikin kuuma. Vilkaisin juuri lämpömittaria 26,3 °C sisällä ja 17,3 °C ulkona. Tästäkin huolimatta kissat ovat urheasti kantaneet laatikosta löytämäänsä leluhuiskaa ympäriinsä ja sohvan alta löytynyt paperinarukin on saanut kyytiä. Lähinnä kuvaaja on ollut väsynyt ja jättänyt kissojen touhut vain katseluasteelle.

Pohjoisessa tuli otettua muutama kuvasarja joista tässä nyt esittelyyn tulee Lean kuvat. Lea makoili tuolin alla ja siinä kun nenän edessä jotain heiluttelee niin johan tulee likkaan vauhtia.

Lea todellakin osaa halutessaan sielukkaan silmiin tuijottelun ja poseerauksen. Ja sanottakoon vielä, että omistajan mielestä Lean silmät ovat todella kauniit ja niiden häikäisevä väri on joskus aivan pökerryttävä.

Pam-pam-pam

Kyläluuta-sarja tehtiin varsinaisena sarjatulituksena ja sen jälkeen olikin aika pitää vähän taukoa. Nyt palailen muutamalla kuvalla langoille. Otin nämä edellisten tapaan vintissä, jossa siis valo-ominaisuudet kuvaukseen ovat ihanteelliset. Koko kolmikko on minusta ihan edukseen kuvissa, mutta erityisesti Lotasta on minusta tosi kivoja kuvia.

img_5282_edited-1

img_5284_edited-1

img_5290_edited-1

img_5291_edited-1

img_5292_edited-1

img_5296_edited-1

img_5302_edited-1

Kuvauksellinen Kyläluuta Lea

Lean kuvia myöskin.

img_5203_edited-1

img_5210_edited-1

img_5240_edited-1

img_5241_edited-1

Kyläluuta nimeltään Lea

Lealle matkat ovat aina vähän kuluttavia ja stressaavia ja sen vuoksi olenkin päätynyt siihen, että jos olen kissojen kanssa reissuun lähdössä olen sitten vähän pidemmän aikaa. Lea nimittäin tarvitsee rentoutumisajan ennen kuin se on tutustunut uudelleen tuttuunkin paikkaan

Lea on katoamistemppujen mestari. Kotona Hämeessä mulla on usein jonkinlainen käsitys siitä, mihin Lea piiloutuu, mutta pohjoisessa sekin pieni ymmärrys on usein osoittautunut harhaksi. Piilot ovat vaihdelleet moneen kertaan ja muutaman kerran olen ollut jo ihan varma että Lea on päässyt ulos. Jostain neulan silmästä se kuitenkin aina putkahtaa näkyville juuri kun olin kuvitellut, ettei sillä ole mitään paikkaa missä voisi enää piilotella.

Koska Lea on muutenkin luonteeltaan paljon arempi kuin Lulu on sille jossain määrin helpotus, että talo on jaettu kissojen suhteen kahtia. Lea ei pelkää muita kissoja, mutta enhän toki halua altistaa sitä tappeluillekaan (se on ainoa joka ei ole sattunut paikalle silloin kun kissat ovat olleet keskenään epäsopuisia). Lean suosikkipaikka päivisin on vintissä, huoneessa jossa kuvasin kalastusvideot. Siinä muuten ikkunattomaan huoneeseen tulee kattoikkunoista ja päivän aikana huoneissa käydään todella harvoin. Lea voi siis kaikessa rauhassa nukkua sohvalla ja pestä tarvittaessa päivän liat naamaltaan.

Ruoka-aikaan päivällä Lea ilmestyy alakertaan, syö ruokansa kuten hienon neidin kuuluu, käy laatikolla ja palaa takaisin vinttiin pesupuuhiin ja nukkumaan. Siinä missä Lulu on energinen ja vaatii sosiaalisena kissana huomiota on Lea vetäytyvä ja kaipaa omaa rauhaa.

Illan tullen Lea sitten laskeutuu alas vintistä ja vaatii kehräten ruokaa ja huomiota. Iltaisin se tykkää maata ihan tietokoneen vieressä olevan lomakelaatikoiden päällä ja saada rapsutuksia minulta. Iltaan ajoittuu myös energianpurkaukset sillä ihan niin kuin kaikilla kissoilla päivänaikana kertynyt vauhti tulee purkaa vähintään kerran päivässä. Illalla Lea saattaakin siis jyystää pahvilaatikoita hamsterin innolla, hyppiä laukkujen ja kassien päälle ja kaivautua vaatekaappiin hypätäkseen sieltä ohjuksena toiseen suuntaan. Tanner tömisee kun Lea laittaa tuulemaan, mutta vasta illalla. Päivällä ei touhuta, silloin nukutaan ja ollaan hiljaa.

Toisin kuin Lulu, Lea ei kelpuuta ketä tahansa rapsuttelijaksi. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut Lea on äitini suosikkikissa rauhallisen ja harkitsevan luonteenlaatunsa vuoksi. Äiti on myös hurmaantunut Lean sipsuttelevasti liikkumisesta ja todella hiljaisesta kehräyksestä. Lean mielestä kaikkien kissojen ei tarvitse kehrätä niin kovaa, että kaikki huoneessa kuulevat. Joskus hiljainen kehräys on enemmänkin merkki sielujen sympatiasta ja harmoniasta joka saadaan vain luottamuksen kautta. Äiti rapsutteleekin Leaa usein jos vain malttaa olla ihan vain vieressä ja olla ottamatta Leaa syliin. Minulle Lean hellyydet osoitetaan myös kuolaamalla vettä säästämättä ja vaativasti puskemalla, mutta taidan ollakin ainoa joka saa kuolapusuja.

Pirtissä käynti ei ole Lealle kamalan tärkeää, mutta kyllä se siellä käy jos tilaisuus tulee ja on tarpeeksi rauhallista. Silloin käydään haistelemassa muurin takana ja liataan tassut nokeen. Muurinkorvalta voi kurkistella pirtin tapahtumia, mutta jos ovi käy tai jossain paukahtaa ihan viattomastikin katoaa Lea näkösältä mustavalkoisena salamana.  Pitkällisen reissailun jälkeen Lea on jo niin varma, että uskaltautuu makoilemaan keskellä pirtin lattiaa, mutta selvästi parhaiten neiti viihtyy vintissä omassa rauhassaan.

Isosikkoni luona Lea tutkii kaikki paikat aina yhtä perusteellisesti ja etsii sen suosikkinukkumapaikkansa (telkkarin päältä hyppäämällä korkean kaapin päälle). Lea ei pelkää koiria (Hippu tai Taika), mutta suhtautuu niihin vähän epäillen. Ainoastaan kotona ollessaan jolloin Taika on vierailija voi Lea ilkikurisesti läpsäyttää koiraa tassullaan. Lealle siis varmuus omasta on ensiarvoisen tärkeää eikä sitä oikein saavuteta muualla kuin kotona. Vaikka neiti sopeutuukin reissulla oleviin tilanteisiin ja muutoksiin.

Kummityttööni Lea suhtautuu varovaisesti, se antaa koskea, jos tyttö vain malttaa olla rauhassa. Usein kuitenkin huulilta karkaavat riemunkiljahdukset saavat Lean liukumaan paikalta hyvinkin nopeasti tai ainakin tekemään kunnolla väliä. Lea ei missään vaiheessa saa ajaa takaa, sillä se aiheuttaa välittömän pelko ja pakorefleksin.

Lea on kylästelijä joka arvostaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Löytyykö teiltä sitä?

Epäilevä reissaaja.

img_5201-ed