Maatiaiskissat Lulu ja Lea sekä aby Lotta kertoilevat arjestaan ja siitä kuinka omistaja hurmataan.
Blogissa julkaistuja kuvia ei saa kopioida tai linkittää luvatta.
Pitkästä aikaa tyttöjen blogi on vähän aktiivisemmalla otteella mukana.
Tässä päivän piristyseksi pari videota Leasta ja Lotasta.
Lea on edelleen hiukan hitaasti syttyvä leikkijä, mutta sitten innostuessaan on varsinainen ruutitynnyri. Ei uskois kun katsoo Lellun viatonta naamaa.
Lotta, on taas aina vauhtipäällä ja huiskaleikeissä vauhti vain nousee toiseen potenssiin. Harmi, että kuva on aika läheltä. Näkee kuitenkin mitä Lotalle kuuluu ja että silmissä on edelleen häivähdys vihreää.
Oikein hyvää uutta vuotta 2010 kaikille meidän blogin lukijoille !
Me ehdittiin jo kotiutua pohjoisen reissulta. Matka kotiin meni upeassa talvisäässä kipakassa pakkasessa. Tytöt matkustivat oikein rauhallisesti satunnaisia naukuja lukuunottamatta.
Tässä kuitenkin muutama kuva joululomalta pohjoisesta.
Lotta yritti jo ensimmäisenä iltana hypätä huoneessani olevan vaatekaapin päälle, mutta mittavirhe sai tytön putoamaan lattialle. Myöhemmin näin tälläisen taiteilijan.
Sen jälkeen kun Lotta pudotti kaapin päällä olevan marmorikuula pelin ja säikytti Lulun oikein perusteellisesti pudotessaan sen päälle. Se että marmorikuulapeli putosi kolahtaen lattialle niin että kuulat lensivät ympäriinsä kuin ilmapommitus yöllä puoli kolmen aikaan oli toki myös hiukan säikäyttävä minullekin. Totesin, että neito tarvitsee hiukan apua ja on ehkä helpompi nostaa tyttö tutkimaan uutta kiinnostavaa paikkaa..
Tämän pienen tutkimusmatkan jälkeen kaapin päällystä sai olla rauhassa. Vaikka Lotta hyppäsikin oven päälle useampaan kertaan mittailemaan mahdollista hyppyä. Oven päälle Lotta muuten hyppäsi astiakaapin päältä ja stunttiin kuului kääntyminen oven päällä.
Tässä alkupäräinen hyppyasento
Siinä missä Lotta halusi urheilla Lea tyytyi chillailmaan kirjoituspöydän päällä.
Joulukuu on edennyt jo toiseen adventtisunnuntaihin.
Lea on aika sutjakka mimmi, vaikka näyttääkin usein pyöreältä tai täyteläiseltä kissaneidiltä
Olin pitkästä aikaa koko päivän kotosalla ja otin siinä sivussa muutaman jouluaiheisen kuvan. Lulu ja Lotta innostuivat lähinnä vain jyrsimään köynnöksiä. Lea taas nautti suuresti kun pääsi kaivautumaan “syvemmälle” köynnösten joukkoon.
Uusi pöytä on kotiutunut meille muutama viikko sitten. Olen todennut pitkän testaus ajan jälkeen, että se on varsin mukava lisä meidän kotiin. Se on lähellä sohvaa jossa emäntä usein kotosalla ollessaan oleskelee. Lähellä sohvaa paikka tekee sen myös ihanteelliseksi paikaksi kissapäikkäreille tai muuten hengailulle.
Aina on sopivasti kulmaa jossa makoilla ja kerjätä rapsutuksia. Katso vaikka. Juuri sopiva paikka minulle.
Tällä kertaa kerrotaan 25 yksittäistä asiaa Lea tytöstä.
Kato vaikka: kassityttö!
Nostan yksittäiset lihapalat ruokakiposta varpaan kynnellä onkien. Olisi tahditonta käyttää hommaan koko tassua!
Olen varsin hiljainen kissa, mutta yksittäiset ääneni ovat tulleet tutuksi emännälle.
Pidän kovasti maharapsutuksista ja halutessani saan niitä huokaisemalla kuuluvasti makoillessani sohvalla. Toinen käyttökelpoinen ääni on ilojoiku jonka päästän silloin kun possun sydänkuutio leikki on kiivaimmillaan myös ilojoikun arvoisia ovat piipunrassi korkkiruuvi tai purkin tiivisterenkula joka on löytänyt uudelleen tassuihini.
Kyllä, suosikkileluni ovat edullisia ja arkisia, rakastan korkkiruuviksi väännettyä piipunrassia, keraamisen purkin muovista tiivisterenkulaa ja raakaa spagettia.
Puran turhautumistani haukkailemalla paperia tai jyrsimällä pahvilaatikon reunaa. Koska en syö haukattuja paloja ovat lattiat välillä suorastaan märkiä kun kuolaan ympärilleni.
Ja kuolaan myös silloin jos minua rapsutetaan oikein ihanasti leuan alta.
Seinään kiinnitetty iso peili on takuuvarma huomionkerääjä. Sitä kun rapsuttelee aamutuimaan niin johan on kohta ruokaa nenun alla.
Jos edellinen konsti ei auta, voi toki myös jyrsiä sängyn alla olevaa muovipussia jossa on mattoja… Keksiäisyys kunniaan kaverit
Käsilaukut, reput ja kassit ovat maailmanparhaita nukkumapaikkoja. Ja mitäs emäntä jättää niitä ympäri asuntoa jos ei halua että niiden päällä otetaan päikkärit.
En ymmärrä lainkaan suihkussa emännän suihkussa käynnin funtiota mutta tykkään kyllä tulla syliin juuri suihkun jälkeen. Ei haittaa vaikka pyyhe on vähän märkä ja emännän hiuksista tippuu vettä.
En ole tämän talon kissapomotar, mutta ehdottomasti muodoiltani täyteläisin.
Olen ruumiinrakenteeltani vähän isompi tyttö kuin Lulu tai Lotta ja myös pehmeä pitkähkö karvani lisää pörröistä vaikutelmaa.
Kiihdyn kuitenkin tarvittaessa nollasta sataan muutamassa sekunnissa ja osaan juosta vauhdikkasti myös seiniä apuna käyttäen.
Silmäni ovat tumman vihreät, viikseni erittäin pitkät ja valkoiset ja nenäni vaaleanpunainen. Ne ovat ainakin emännän mielestä vastuttamattomia yksityiskohtia.
Pohjoisen reissuille lähdettäessä piiloudun viimeiseen asti sängyn, sohvan, saunan lauteiden alle, tai ihan minkä tahansa piilon keksinkin.
Kun olen sitten viimein emännän sylissä matkalla kuljetuskoppaan protestoin valittavalla äänellä kuljetuskoppaan joutumista, ja tekeydyn aivan luuttomaksi LöllöLelluksi.
Osaan arvioida n. 50 km tarkkuudella koska pitäisi olla jo perillä. Kun mittani matkustusta tulee täyteen mouruan oikein surkeasti ja usein silloin on perille matkaa vielä 50 km. Ja reissupituus meillä on muuten 700 km, joten arvioipa sinä matka kopasta käsin!
Pidän aivan mahdottomasti kaikenlaisista lihoista. Jopa jauhettu broilerinsiipi on hyvää, vaikka Lulu ei sitä suostu syömään.
Monet kissat matkivat muita kavereitaan, mutta minä en sitä juurikaan tee. Joskus vain vähän harmittaa etten keksinyt jotain kivaa leikkiä ensimmäiseksi.
Bravuurini  kaapin avaaminen. Ja piiloudunkin taitoani avuksi käyttäen usein vaatekaappiin. Osaan avata lipaston vaatelaatikot joissa on mukava ottaa päikkäreitä.Â
Vesipisaroiden metsästys kylppärin lattialta on minun keksimä leikki. Lulu ja Lotta ovat vain “opiskelijoita”.
Minulla on kaikista kekseliäin mieli silloin kun pitää tehdä jotain aivojumppaa herkkujen saamiseksi. Näen tavoitteen ja pyrin siihen johdonmukaisesti en sattumanvaraisesti tempoen kuten Lulu ja Lotta.
Minut on pesty yhden kerran ja kokemus oli varsin erikoinen. Jälkeenpäin tapahtunut turkin kuivaus ensin pyyhkeellä ja sitten harjaamalla oli ihanaa. Siinä viimeistään nähtiin myös se kuinka paljon nautin siitä, että turkkiani harjataan tai kammataan.
Olen varsin ujo tapaus jos talossa on paljon vieraita. Minulle mukavimpia ihmisiä ovat ne jotka antavat minun tutustua itseensä rauhallisessa tahdissa. Jos minut ottaa väkisin syliin menen paniikkiin ja pakenen, mutta jos saan tutustua hiljakseen voin tulla vaikka syliinkin jos oikein olen ihastunut. Rauhalliset ihmiset ovat  myös parhaimpia mahdollisia rapsuttelijoita.
Perinteinen maatiaiskissan ulkonäköni vetoaa moniin ihmisiin. Minua onkin ajoittain kehuttu maalaismaisemissa kauneimmaksi kissaksi.
Lea on ajoittain varsin tiukka täti. Se ei siedä sitä, että Lotta viipottaa päättömästi sen nenän alla silloin kun daamilla on vähän äksympi päivä. Silloin Lotta voi liian lähelle tullessaan saada valkoisesta hansikkaasta päin nassua. Joskus myös Lea katsoo pahalla silmällä jos Lotta yrittää ängetä liian lähelle.