Lealle matkat ovat aina vähän kuluttavia ja stressaavia ja sen vuoksi olenkin päätynyt siihen, että jos olen kissojen kanssa reissuun lähdössä olen sitten vähän pidemmän aikaa. Lea nimittäin tarvitsee rentoutumisajan ennen kuin se on tutustunut uudelleen tuttuunkin paikkaan
Lea on katoamistemppujen mestari. Kotona Hämeessä mulla on usein jonkinlainen käsitys siitä, mihin Lea piiloutuu, mutta pohjoisessa sekin pieni ymmärrys on usein osoittautunut harhaksi. Piilot ovat vaihdelleet moneen kertaan ja muutaman kerran olen ollut jo ihan varma että Lea on päässyt ulos. Jostain neulan silmästä se kuitenkin aina putkahtaa näkyville juuri kun olin kuvitellut, ettei sillä ole mitään paikkaa missä voisi enää piilotella.
Koska Lea on muutenkin luonteeltaan paljon arempi kuin Lulu on sille jossain määrin helpotus, että talo on jaettu kissojen suhteen kahtia. Lea ei pelkää muita kissoja, mutta enhän toki halua altistaa sitä tappeluillekaan (se on ainoa joka ei ole sattunut paikalle silloin kun kissat ovat olleet keskenään epäsopuisia). Lean suosikkipaikka päivisin on vintissä, huoneessa jossa kuvasin kalastusvideot. Siinä muuten ikkunattomaan huoneeseen tulee kattoikkunoista ja päivän aikana huoneissa käydään todella harvoin. Lea voi siis kaikessa rauhassa nukkua sohvalla ja pestä tarvittaessa päivän liat naamaltaan.
Ruoka-aikaan päivällä Lea ilmestyy alakertaan, syö ruokansa kuten hienon neidin kuuluu, käy laatikolla ja palaa takaisin vinttiin pesupuuhiin ja nukkumaan. Siinä missä Lulu on energinen ja vaatii sosiaalisena kissana huomiota on Lea vetäytyvä ja kaipaa omaa rauhaa.
Illan tullen Lea sitten laskeutuu alas vintistä ja vaatii kehräten ruokaa ja huomiota. Iltaisin se tykkää maata ihan tietokoneen vieressä olevan lomakelaatikoiden päällä ja saada rapsutuksia minulta. Iltaan ajoittuu myös energianpurkaukset sillä ihan niin kuin kaikilla kissoilla päivänaikana kertynyt vauhti tulee purkaa vähintään kerran päivässä. Illalla Lea saattaakin siis jyystää pahvilaatikoita hamsterin innolla, hyppiä laukkujen ja kassien päälle ja kaivautua vaatekaappiin hypätäkseen sieltä ohjuksena toiseen suuntaan. Tanner tömisee kun Lea laittaa tuulemaan, mutta vasta illalla. Päivällä ei touhuta, silloin nukutaan ja ollaan hiljaa.
Toisin kuin Lulu, Lea ei kelpuuta ketä tahansa rapsuttelijaksi. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut Lea on äitini suosikkikissa rauhallisen ja harkitsevan luonteenlaatunsa vuoksi. Äiti on myös hurmaantunut Lean sipsuttelevasti liikkumisesta ja todella hiljaisesta kehräyksestä. Lean mielestä kaikkien kissojen ei tarvitse kehrätä niin kovaa, että kaikki huoneessa kuulevat. Joskus hiljainen kehräys on enemmänkin merkki sielujen sympatiasta ja harmoniasta joka saadaan vain luottamuksen kautta. Äiti rapsutteleekin Leaa usein jos vain malttaa olla ihan vain vieressä ja olla ottamatta Leaa syliin. Minulle Lean hellyydet osoitetaan myös kuolaamalla vettä säästämättä ja vaativasti puskemalla, mutta taidan ollakin ainoa joka saa kuolapusuja.
Pirtissä käynti ei ole Lealle kamalan tärkeää, mutta kyllä se siellä käy jos tilaisuus tulee ja on tarpeeksi rauhallista. Silloin käydään haistelemassa muurin takana ja liataan tassut nokeen. Muurinkorvalta voi kurkistella pirtin tapahtumia, mutta jos ovi käy tai jossain paukahtaa ihan viattomastikin katoaa Lea näkösältä mustavalkoisena salamana. Pitkällisen reissailun jälkeen Lea on jo niin varma, että uskaltautuu makoilemaan keskellä pirtin lattiaa, mutta selvästi parhaiten neiti viihtyy vintissä omassa rauhassaan.
Isosikkoni luona Lea tutkii kaikki paikat aina yhtä perusteellisesti ja etsii sen suosikkinukkumapaikkansa (telkkarin päältä hyppäämällä korkean kaapin päälle). Lea ei pelkää koiria (Hippu tai Taika), mutta suhtautuu niihin vähän epäillen. Ainoastaan kotona ollessaan jolloin Taika on vierailija voi Lea ilkikurisesti läpsäyttää koiraa tassullaan. Lealle siis varmuus omasta on ensiarvoisen tärkeää eikä sitä oikein saavuteta muualla kuin kotona. Vaikka neiti sopeutuukin reissulla oleviin tilanteisiin ja muutoksiin.
Kummityttööni Lea suhtautuu varovaisesti, se antaa koskea, jos tyttö vain malttaa olla rauhassa. Usein kuitenkin huulilta karkaavat riemunkiljahdukset saavat Lean liukumaan paikalta hyvinkin nopeasti tai ainakin tekemään kunnolla väliä. Lea ei missään vaiheessa saa ajaa takaa, sillä se aiheuttaa välittömän pelko ja pakorefleksin.
Lea on kylästelijä joka arvostaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Löytyykö teiltä sitä?
Epäilevä reissaaja.
