Canon Ixus 220 HS. Jatkan edelleeen Canon ja Ixus linjalla. Kyseinen punainen paholainen on kolmas Ixus jonka omistan. Haaveilin hetken ihan järjestelmäkamerasta, mutta päädyin kuitenkin edullisempaan pokkarikameraan. Tykkään näppäillä kuvia, mutta minulla ei ole sellaista viitseliäisyyttä että jaksaisin tutustua järjestelmäkameran ominaisuuksiin ja vielä enemmän, opetella käyttämään niitä. Myös hinta näytteli omaa osaansa, sillä en ainakaan tällä hetkellä ole valmis sijoittamaan kameraan yli 500 €.

Tämänkin kanssa joudun kyllä opiskelemaan, mutta perusperiaatteet ovat tuttuja. Lopuksi vielä haukotteleva Lotta. Ei, kuvaus ei vieläkään ole päättynyt, vaikka yksi kamera pääseekin eläkkeelle. Ikää eläkeläiskameralla on 4 vuotta ja kuvattujen ruutujen määrä varovaisesti arvioituna n. 100 000.

kysymykset
1. Mikä on jokapäiväinen ilonaiheesi?

Se kuinka omat kissat luottavat minuun epäilyksettä. Lulu haluaa kainaloon nukkumaan, Lea puskee hikisiäkin sukkia ja kuolaa rakkaudesa sekä Lotta joka haluaa joko syliin tai olkapäälle.
2. Mikä on lempipaikkasi kotona?

Koko koti on oma lempipaikkani. Olen asunut koko ikäni vuokralla ja vasta viime vuosina olen oppinut suhtautumaan vuokra-asuntooni kotina. Ensimmäinen koti oli Seinäjoella, siinä asunnossa johon muutin Lulun kanssa kaksistaan ja johon Lea tuli kotiin.
3. Mikä on lajisi?

Minulla ei ole mitään tiettyä urheilulajia jota harrastaisin. Tykkään pesäpallosta.
4. Kissa vai koira?

Kissa, ainakin tällä hetkellä. En kuitenkaan sulje pois sitä, ettenkö joskus ottaisi myös koiraa.
5. Mikä on viimeksi lukemasi kirja, ja kenelle sitä voisit suositella?

Lopetin noin puoli tuntia sitten Charlaine Harrisin Deadlocked-kirjan lukemisen. Suosittelen sitä sellaiselle joka on kiinnostunut ns. sarjakirjoista joissa on erilainen mytologia kuin normielämässä. Kirja kuuluu In The Southern Vampire Mysteries eli Sookie Stackhouse-sarjaan joka on ollut alkuperänä True Blood-televisiosarjalle. Kirja on sarjan 12. ja omistan jokaisen niteen alkuperäiskielellä.
6. Mikä on viimeisin hankintasi?

Käytin auton huollossa, hankintana n. 350 €, harmitti, sillä pidän autoa kalliina välttämättömänä pahana.
7. Omistatko ajokortin tai metsästyskortin? Vai molemmat?

Omistan ajokortin. Ajoin sen käytännön syistä 18-vuotiaana, sillä vanhempani ostivat sen syntymäpäivälahjaksi. Jos olisin ajanut sen myöhemmin, olisin joutunut maksamaan sen itse. Oma auto minulla on ollut vasta 4-vuotta ja oikeasti ajokilometrejä on kertynyt vasta nyt kun olen aloittanut työt toisella paikkkakunnalla. Työhöni kuuluu vielä ajamista ja auto ja ajokortti olivat ehto työllistymiselle. En tykkää autolla ajamisesta, vaan pidän sitä välttämättömänä pahana. Aina kun voin sysätä ajovastuun jollekin toiselle, käytän mahdollisuuden epäröimättä.
8. Minkä taidon haluaisit oppia?

Olisi ihana osata soittaa jotakin instrumenttia esim. pianoa, kitaraa tai viulua. Puhun, luen ja ymmärrän sujuvasti englantia. Olisi kuitenkin upeaa ymmärtää myös muita kieliä, esimerkiksi ruotsia (muutakin kuin onneton virkamies ruotsi), espanjaa tai venäjää.
9. Paras tapa rentoutua?

Ajatukset voi nollata kätevästi uppotumalla kirjasarjaan, esim. juuri edellä mainitsemani Sookie Stackhouse universumi, Harry Potter tai Twilight-sarja. Jokaisen niistä olen lukenut ensikertaa vasta viime vuoden aikana. Myös kissat nollaavat päivän ihanasti. Hymy tulee väkisinkin huulille, kun näkee ikkunasta kuinka malttamattomasti minua odotetaan kotiin
10. Mikä ruoka maistuu aina?

Suklaa ei varnaisesti ole ruoka, mutta se maistuu. Pidän myös lohesta ja pippuripihvistä jos oikein ruoka-annosta haetaan.
11. Mitä sinulta puuttuu?

Jos miettii pelkästään käytännön asioita voin typistää sen yhteen sanaan: rahaa. Jos mietin hiukan syvällisemmin voin sanoa; ihminen jonka kanssa jakaa elämä.

Kyselyyn kuuluu myös jatko-osa jossa saa laatia 11 kysymystä ja edelleen lähettää ne 11:sta blogille.

Tässä ovat meidän kysymykset

1. Mikä on oma ylpeydenaiheesi?
2. Mikä kotityö on mielestäsi kaikista kurjin?
3. Missä kaupungissa haluaisit vielä joskus asua?
4. Tilaatko jotakin aikakausi/sanomalehteä?
5. Mikä sai sinut viimeksi hyppimään riemusta?
6. Mikä suututti niin, että kirota päräytit?
7. Oletko lukenut jonkin kirjan tai katsonut elokuvan useita kertoja? Mikä kirja/elokuva oli kyseessä?
8. Oletko kieltäytynyt jostakin eettisiin syihin vedoten?
9. Mieti hetki henkilöä jolta sait ensimmäisen suudelman, mikä sana/ajatus tulee ensimmäisenä mieleen?
10. Minkä lemmikin vielä tahtoisit (kissan lisäksi)
11. Kesä tulee kovaa vauhtia, millaisen haluaisit sen olevan?

Toivon vastauksia seuraavilta blogeilta

Viivi os. Redcheetah Pouta, Tuutusen Basaari, Tasha ja kissasirkus, Karvalapset, Kolmen kissan kopla, Lenni ja Tommi, Mustavalkoisia tassunjälkiä sekä Paavo ja Harmi

En saanut viestiini vastausta, enkä näe kyseisen ihmisen profiilia enää. Vähän ihmetyttää, sillä pyysin vain kohteliaasti juuri niitä oikeuksia jotka minulla on kuvan ottajana enkä kieltänyt kuvan käyttöä. Vai olisiko minun pitänyt olla hiljaa aiheesta, sillä olenhan ladannut juuri kyseisen kuvan blogin lisäksi myös Facebookiin täysin vapaaehtoisesti?

Muokkaus 1.5. 2012 sain henkilöltä aiheesta viestiä ja asia on minun puoleltani kunnossa. Hän myös pahoitteli ettei ollut vastannut viestiini aiemmin. Kuva löytyy edelleen hänen profiilistaan ja siihen on lisätty Lotan nimi ja linkki blogiin.

Mitä mieltä olette tämän tyyppisistä tilanteista? Häiritseekö, imarteleeko vai herättääkö tunteita lainkaan? Oletteko törmänneet kuvan lainailu ilmiöön jossakin muualla? Olettko antaneet kuvianne jonkin palvelun käytettäväksi tieten tahtoen?

Rajataan kysymys vielä sinun ottamiisi blogikuviin oli kyseessä sitten kissasi tai joku muu asia, tavara tai esine.

Vai oletko vastaavasti sitä mieltä, että blogin pitäjät luopuvat kuvien “omistuksesta” ja ne ovat vapaata riistaa sen jälkeen kun ne on nettiin ladannut? Toivon todella keskustelua aiheesta sillä monen vuoden bloginpidon jälkeen on tunteeni vieläkin kovin ailahtelevat asian suhteen. Onko siis ylireagointia pyytää kuvan yhteyteen omat yhteystiedot/blogin nimi vai pitääkö asia vain hyväksyä yhtenä juttuna muiden joukossa sillä periaatteella ettei kukaan vaadi julkaisemaan kuvia?

Lulun hyvän mielen asioita

♥ 1 Rauhalliset päikkärit maman kainalossa. Viikolla ei yhteispäikkäreitä harrasteta, mutta perjantaina töiden jälkeen Lulu suorastaan vaatii päästä kainaloon nukkumaan.

♥ 2 Aurinkoiset päivät, Lulu odottaa jo malttamattomasti kesää ja ulkoilua. Vielä on liian kylmää ulkoiluun, mutta aurinko armas tuo kesän aina lähemmäksi.

Lean hyvän mielen asiat

♥ 3 Saunan lattiakaivo, vihdoinkin parin asunnon tauon jälkeen pääsee pelaamaan veden ja painovoiman kanssa. Saunan vesikuppi on miltei aina kumollaan, mutta se viehätys mikä leikissä on  ei ole haalistunut vieläkään.

♥ 4 Se, että jokaisesta talouden ikkunasta näkee pihalle. Utelias Lea-neiti pitää silmällä koko naapurustoa. Tarpeen tullen se vaihtaa vain tähystysikkunaa.

Lotan hyvän mielen asiat

♥ 5 Säännölliset ruoka-ajat, se että omistaja käy töissä takaa ruokien korkean laadun ja sen että aamupala on tarkasti klo 7.00 nenän edessä.

♥ 6 Saunominen on kivaa. Ylälauteella tottakai.

Yhteiset hyvän mielen asiat

♥ 7 Omistajana olen helpottunut että minulla on säännöllinen, joskin määräaikainen työ. Kotiin on tosi kiva palata työpäivän jälkeen kun kissa odottavat nenät kiinni ikkunassa koska tulen kotiin.

♥ 8 Se tunne kun kaikista ikävistä tempuista huolimatta (esim. reissut pohjoiseen, eläinlääkärin tarkastukset ja lääkinnät) kissat rakastavat sinua pyynteettömästi ja ehdoitta. Ja jos teet jotain inhottavaa, hetken päästä kissa hakee sinulta vielä lohtua.

♥ 9 Lulun, Lean ja Lotan hellyyspusut.

♥ 10 Tavallinen tasapaksu arki on hauskaa. Sen ihanuuden näkee valitettavasti vain silloin kun jotakin yllättävää ja usein onnetontakin sattuu. Siksi me nautitaan just nyt täysin siemauksin. Kippish!

Viime lauantaina pyrytti ankarasti koko päivän.

Me tytöt nautittiin kotielämästä.

Matka meni siis melko kivuttomasti (joskaan ei äänettömästi) ja sen jaksoi ainoana kuskina ajaa myös työpäivän jälkeen. Tämän vuoden pääsiäinen vietettiin kauniissa säässä, hyvin syöden ja pihan poikia tiiraillen. Emäntä sai mukaansa vielä linnunpöntönkin, toivon mukaan alueen tipuset eivät ole yhtä ronkeleita asuntonsa, kuin ovat eväidensä suhteen

Lopuksi vielä söpöiset kuvat pohjoisesta, vaikka nyt ollaankin jo kotiuduttu, laitettu huomisen työpäivän eväät valmiiksi, saunottu ja matkalla nukkumaan ikiomaan sänkyyn.

Haukkaan tästä palasen.

Nyt ei nettikään pääse enää karkuun!

Lopuksi vielä kuva eiliseltä. Kotiin oli oikein kiva tulla.

Työt ovat alkaneet varsin mukavasti joten pientä suunnitelman tynkää on jo ilmassa kohentuvan taloustilanteen myötä. Unna-neiti on hajanaisten nettitiirailujemme aikana saanut hienon uuden kiipeilypuun. Koska L-kansa ei kuitenkaan ole luonteeltaan kateellista vaan enemmänkin perimältään Etelä-Pohjalaista sen vastaus tähän on: meile tuloo isompi tai ainakin samanmääräinen

En ole vielä tilauksia laittanut vetämään, mutta kovasti suunnitelmissa on hommata Catmax-puu kissojen kiipeilyvimman talttumiseen. Erinomaisesti palvellut kiipeilytolppa tarvitsisi myös pikaista ensiapua sillä talouden ykköstolpan vastuu on vaativa. Nyt pienet palkeenkielet ovat jo miltei kanjonin kokoisia ja kattavat tolpan pinnasta melkein puolet.  Kuvassa Lulun lisäksi olevat joulukaktus ja kumipuu ovat myös kokeneet kasvupyrähdyksen näiden kuvien ottamisen jälkeen.

Kissat voivat myös kaanonissa valittaa Pohjois-Pohjanmaan hitaasti lämpiävistä pikkulinnuista. Yhtäkään vierailijaa lintulaudalla ei ole bongattu vaikka optimaalista paikkaa etsitään jo kolmannesta kohteesta.

Taannoin ratkaisin myös naapuria ihmettyttäneen mysteerin. Seinänaapurin terassilla ulkoileva koira näkee meidän keittiössä oleilevien tyttöjen söpöt nenät ja vihreät silmät eikä siksi voi kuunnella omaa emäntäänsä ja tulla sisälle tai yleensäkään kääntää katsetta toisaalle. Meidän tytöille ne muutamat haukahduksetkin on osoitettu.

Meillä ovat siis tavarat löytäneet pikkuhiljaa paikkansa ja edes kaapeissa ei ole enää mitään valtavan suuria pommeja. Tokihan ulkovarasto on luku erikseen…

Asuntomme on siis rivitalo, jossa on 47 neliötä. Kompaktiin pakkaukseen kuuluu pieni keittiö, olohuone ja isohko makuuhuone, sauna maustaa mukavasti kokonaisuutta. Tällä hetkellä terassi on talvilomalla, mutta kesäkauden alkaessa päästään mahdollisesti sinnekin. Terassille on kulku olohuoneen kautta.

Video esittelee meidän kodin aika kattavasti. Eteisestä oli alunperin kulku myös keittiöön, mutta se on tällä hetkellä suljettu käytöstä ja oven kohdalla on kissojen kiipeilypuu. Yhden oven käytöstä poisto sai mikrokokoiseen keittiöön hiukan kaivattua lisätilaa ja myös mahdollisuuden keittiönpöytään. Ei ollenkaan huono kauppa.

Kuvassa Lulu on parkkeerannut peppunsa keittiönpöydälle.

Lea taas tutkii vihreyden mahdollisuuksia. Kuvan ottamisen jälkeen siirsin kumipuun isompaan ruukkuun ja lattialle, ihan vain varmuuden ja kevään vuoksi

Lotta on ihan täsmälleen oma itsensä

Koko rumban aikana en ostanut yhtään huonekalua, mattoa tai mitään muutakaan kommervenkkiä joten kaikki tavarat ovat kissoille tuttuja. Siksi mitään poikkeuksellista draamaa ei olla koettu. Tokihan muutto vaihe oli jännä,  ja purkuvaihe oli jännä, mutta nyt ollaan palattu jo aika tasaiseen arkeen.

Tokihan se että myös uusi työni on alkanut tarkoittaa, että kissat ovat joutuneet tottumaan uudelleen yksinäisiin päiviin. Noh, ei ne kovasti näytä kärsiviltä ja kotiin tullessa minua tervehtii kolme hyvin nukkunutta prinsessaa.

Muutto meni varsin näppärästi, ja yllättävän yllätyksettömästi

Perjantaina, joka samalla oli allekirjoittaneen syntymäpäivä purettiin viimeisetkin kotilaatikot ja jälki oli sen mukaista. Lotta oli kovasti huolistaan viimeisimmästä käänteestä eikä päästänyt minua puolta metriä kauemmaksi. Aina istuessani tuli syliin pieni tyllerö joka vaati huomiota. Aivan kuin olisikin mahdollista että Lotta unohtuu pois kuormasta.

Varsinaisen tavaran kannon aikana kissat olivat isossa kuljetushäkissä ja kylppärissä. Lea maukui surkeasti häkkiin joutuessaan, mutta kun asunto oli viimein saatu tyhjäksi se ei olisi halunnut millään luovuttaa turvapaikkaansa muuttoautoon.

Kun muuttoauto oli saatu lastattua täyteen perjantai-iltana jäi asuntoon vain minä, kissat, kukat, tietokone ja retkipatja petivaatteiden kanssa. Koko asunto kaikui ja ei lainkaan yllättävää että Lea, pelkäsi miltei hysteerisesti. Vasta myöhään illalla se uskaltautui pois saunasta ja olisi mieluusti piiloutunut keittiön allaskaapin sokkeliin. Ymmärrettävästi minä taas estin tämän piilopaikan sillä lauantai aamun muuttoaikataulu olisi mennyt pahasti pieleen jos Lea olisi päättänyt linnoittautua keittiönkaapiston sokkeliin.

Lauantai-aamuna keitin vielä lähtökahvit, söin pikaisesti ja kokosin kissat ja jäljelle jääneen omaisuuden autoon. Avainten luovutus ja (laukkuun unohtuneet muuttokortit postilaatikkoon) olinkin valmis lähtöön. Matkaa kertyi aika tasan 400 km jonka jälkeen telakoiduttiin uuden kotitalon eteen. Kissat saunaan ja muuttoauton purku.

Muuttoauto lähti samantien takaisin kotimatkalle ja minä jäin valtavan muuttokaaoksen kanssa uuteen asuntoon. Siitä voidaankin sitten jatkaa ns. seuraavassa numerossa.

Palaillaan langoille kunhan saadaan netti uuteen kotikorsuun.

Ps. Kissat ovat jo kotiutuneet. Emäntäkin löysi ruokakaupan jo lauantai-iltana. Elämän perusedellytykset ovat siis jo kunnossa

Tunnustusta tulisi jakaa vielä eteenpäin, mutta sen osan tehtävästä taidamme jättää väliin.

Minni mainitsi, myös aivan aiheellisesti että olemme pian muuttamassa. Juu, niin ollaan. Tässä on muutama kuva todiste siitä.

Kaappien ylähyllyille on tullut kissanmentävää tilaa.

Laatikoita on pinottain.

Eräät ystävät voivat nähdä myös tuttuja juttuja Nim. tallessa on ainakin 3 erittäin hyvässä kunnossa olevaa laatikkoa.