Category : L-L kirjoittaa

“Talviaika” alkaa

Kissakuvahaaste on tämän kesän ollut kuukausihaaste. Nyt palattiin kuitenkin takaisin tuttuun joka toinen maanantai uusi aihe- rytmiin.

Meillä on toistaiseksi kaappi vielä järjestyksessä. Harmi ettei samaa sotilaallista kuria ole kissakuva-kansioissa.

Kesäkuvia pohjoisesta

Nämä kuvat ovat unohtuneet kansioon joten ajattelin postata ulkokuvia pohjoisesta. Yksittäinen elokuun päivä vuonna 2010.

Muut

Kukkia ja perhosia

Vettä

Taikavoima

Vesivoima

Linkkivinkkejä

Myönnän olevani varsin urautunut blogisti.  Otan mielelläni vastaan kissa-aiheisten blogien linkkivinkkejä. Tällä kertaa tarkoitan niitä jotka eivät ole sivupalkissa jo lueteltuina.

Vinkkaa vapaasti :)

Vinkatut:

-> lisänä vielä arpajaiset

Tassutellen

Poikkeuksetta ideat kissojen kanssa kirjoituksiin tulee ihan arjesta ja usein vielä blogimaailmasta. Silloin jokin seuraamamme blogi kirjoittaa sellaisen jutun jonka ne muutamat vielä tästä helteestä hengissä selviytyneet aivosoluni nappaavat.

Tällä kertaa idea tuli mutkan kautta omasta blogista kun Kissakuvahaasteessa on aiheena kuuma. Aiheeseen taas osallistuivat Säde ja Inka emo-tytär kuvallaan jossa kissat nukkuivat selät vastakkain. Emon ja pennun kontakti on tärkeä vaikka lämpötila olisikin +30°C.

Samaan syssyyn sitten itse muistelin aikaa jolloin Lulu oli pentu. Asuin 28,5 m² asunnossa joka oli kuuma kuin pätsi kesähelteillä. Ja siltikin Lulu halusi nukkua vieressäni ja koska kainalossa nukkuminen ei tullut kuuloonkaan asetteli pentu itsensä siten, että edes tassu kosketti ihoani nukkumaan mennessä. Ihan mikä tahansa kohta kelpasi kunhan kosketus oli olemassa.

Vielä nykyäänkin Lulu on ehdottomasti se joka haluaa nukkua ihan kirjaimellisesti kainalossa ja helteiden aikana suostuu ainoastaan siihen, että saa nukkuu vieressäni, rapsutusetäisyydellä kuitenkin. Lulu saattaa myös nukkua jaloissani,  ja nauttii siitä että ihoni koskettaa siihen. Ja talvisin Lulu onkin luotettava unikaveri ihan kainalossa saakka.

Lea tulee rapsuteltavaksi mahani päälle, mutta hetken kuluttua hyppää siitä pois ja menee nukkumaan johonkin lähelleni. Ei välttämättä kuitenkaan kosketusetäisyydelle,  sillä Lea ahdistuu jos yritän ottaa sen kainalooni, mutta tykkää jos rapsuttelen sitä kauempaa.

Lotta nauttii myös läheisyydestä päivällä ja omaa herttaisen tavan tuhauttaa nenäänsä rapsutusteni tahtiin. Lotta kuitenkin nukkuu kesällä harvoin vieressäni vaikka talvisin lämmin kylkipaikka tai peiton alle kaivautuminen olivatkin hyviä nukkumavaihtoehtoja. Olettaisin että kevään ja kesän boikotti johtuvat ihan siitä, että olen allergian ja helteen vuoksi todella levoton nukkuja.

Lotan pentuaikoina se tunki viereen nukkumaan niin Lululle kuin Leallekin ja vähän hämmentyneinä isot tytöt antoivat sen nukkua vieressään. Nyt aikuisina kissat kuitenkin pitävät etäisyyttä toisiinsa. Aina silloin tällöin Lulu ja Lea nukkuvat selät vastakkain, mutta ei mitenkään säännöllisesti tai edes usein. Lottakaan ei enää pyri isommille viereen vaan nukkuu yksikseen.

Kuinka monelle kissat tulevat viereen nukkumaan ja tahtovat lähelle? En nyt tarkoita pelkästään näitä helle-ilmoja vaan ihan vuodenajasta riippumatonta aikaa. Entä jos kissoja on useita hakevatko ne toisistaan kontaktia nukkuessaan?

Unikaveri 24/7/52/365

Pirtissä on muuri, se hyvä muuri on

Lapsuudenkotini on vanha maalaistalo joka on myös isäni lapsuudenkoti. Suvulla olevassa Bibliassa taloon muuttovuodeksi on merkitty vuoden 1908 joulukuu. Ja tämä vuosi kertoo koska talo on siirretty nykyiselle paikalleen, kukaan ei  tiedä kuinka kauan edellisellä paikallaan talo ehti olla.

Koska kyseessä on siis talo +102 vuotta on sen pirtin ylpeys alkuperäinen muuri, jota olen muutaman kerran kirjoituksissani sivunnutkin. Korjaukset siihen rajattu näihin:  rapattu ulkopuolelta alaosastaan 1978  yläosan jäädessä alkuperäiseen asuun sekä sisäosat on peruskorjattu 2006, maalauksia on tehty useita kertoja vuosien varrelta ja niiden yhteydessä on korjattu lohjenneita rappauksia.

Nyt nappasin muurista kuvan ja ajattelin esitellä sen, sillä epäilen ettei kovin monessa kodissa vastaavaa enää löydy. Muurin osien nimitykset ovat olleet meillä puhekielessä niin kauan kuin muistan ja siksi niiden kirjoittaminenkin tuntuu aina yhtä hölmöltä.

Tässä ne kuitenkin ovat:

Muurinkorva jolle kissat usein hyppäävät kiertää muuria siis kahdelta puolelta. Lea ja Lotta ovat saaneet itsensä ansoitettua pellinnaruihin jotka roikkuvat siis muurinkorvan päällä.

Pesä on kuvasta katsoen vasemmalla syrjällä ja kruu sen alapuolella ja vasemmalla. Pesää lämmitetään edelleen talvisin ja kesäisin harvakseltaan kylminä ja kosteina päivinä. Peruskorjauksen jälkeen muurin kyljet eivät enää juuri kuumene (lapsena ei lämmityspäivinä saanut muuriin koskea sillä se oli niin kuuma paikoittain) ja lämpö pysyy paremmin.

Kruuksi siis meillä kutsutaan sitä osaa johon palaneet hiilet tyhjennetään.Valitettavasti yksi kissojen suosikki tutkimuskohde ja takuuvarma tassujen tuhkaaja.

Piisi on suojattu kipinäsuojalla ja siinä voi polttaa edelleen valkeaa. Isänäidin lapsuudessa piisi oli myös talvi-iltoina ainoa valonlähde ja myös ruoanvalmistuspaikka. Itse olen valanut uudenvuoden tinat piisin valkeassa. Nykyisellään siinä saatetaan loimuttaa lohta.

Nyt ovat muurin osat tuttuja joten seikkailut jatkukoon :)

Kysymys lukijalle

Ajattelin ihan uteliaisuuttani pistää pystyyn kyselyn lukijoille. Olen nimittäin kirjoitellut kissojen ja samalla myös vähän itseni kuulumisia jo useamman vuoden, tarkasti sanottuna vuoden 2006 syyskuusta lähtien.

Nyt haluaisin kysyä lukijoilta muutamaa juttua.

  • Kuinka kauan olet seurannut blogiamme, muistatko esim. ensimmäisen kirjoituksen jonka luit? Tai jonkin tapahtuman joka jäi mieleesi?
  • Miten löysit blogiimme?
  • Kuinka usein käyt lukemassa juttujamme, tai seuraatko blogiamme reaaliajassa jonkun lukupalvelun kautta (esim. blogilista, blogger-reader tai blogloving)
  • Millaiset jutut ovat mielestäsi mielenkiintoisimpia tai hauskimpia?
  • Toivoisitko blogin ulkoasuun muutoksia?
  • Terveiset meille?

Lukija lukija, kerro mulle salaisuutesi…

Dialogia

Olen tänään ollut kaikessa rauhassa kotosalla ja kissat ovat olleet vapaana koko talossa Jerryn ulkoillessa. Vanhempi sikkoni kommentoi iltapäivällä puhunko aina yksikseni? Ihmettelin suuresti sillä enhän minä yksikseni puhu, vaan kissoille.

Useasti ihan arjessa kotosalla ollessani saatan nimittäin törmätessäni isosikkoni sanoin Katti Matikaiseen kysäistä mitä kuuluu Lulu tai Lea tai Lotta? Ihan sen mukaan mikä kissoista eteeni sattuu putkahtamaan. Ja mitä kissa oikein sillä hetkellä sattuu puuhailemaan.

En ole koskaan sen ajatellut olevan mitenkään poikkeuksellista vaan ihan perus vuorovaikutusta kissan ja omistajan välillä. Usein kissa kuitenkin reagoi jollakin tavalla arkiseen kyselyyni häntää heilauttaumalla, maukaisemalla tai tulemalla puskemaan jalkoja.

Tämä arkinen dialogi on kissoilleni merkki, että olen huomioinut ne ja pidän sitä varsin tärkeänä kontaktina vaikka en juuri silloin välttämättä kissaan lainkaan koskisi. Tokihan ulkopuolisesta voi tuntua oudolta, että kysäisen monta kertaa päivässä mitä kuuluu Lulu tai Lellu tai Lottis tai vastaavasti oikein tosi hellitellen miten menee rakas?

Olenko poikkeuksellinen luonnonoikku joka käy monologia yksikseen vai harrastaako muutkin tätä hiljaista dialogia lemmikkiensä kanssa?

L³ suosittelee

Olen pyrkinyt mahdollisuuksieni mukaan kertoilemaan L³ suosittelee-vinkeissä uusista kissablogeista. Nyt kuitenkin pitäydyn ihan vain henkilökohtaisessa suosikissa.

Tämä blogi on ollut linjoilla jo elokuusta 2007, mutta omaan tietoisuuteeni se on iskeytynyt vasta pienen puuman myötä syksyllä 2008.

Nykyisellään käyn aina kurkistelemassa uuden päivityksen kun se blogloving’ listalle putkahtaa.

Kyseessä on iki-ihana Viivi (o.s Redcheetah’s  Pouta)

Viivi on riistanvärinen abessinialainen ja seuransa sillä on oma tytär, myös riistavärinen kaunotar Säde. Ja jotta elämä ei varmasti kävisi tylsäksi on Säteen pieni silmäterä Inka tuomassa lisää vauhtia. Kolmessa polvessa ihania abyja <3

Puumalta puumille

..ja edelleenkin tykkään tästä kuvasta…

Kissaihminen on

Kissaihmisen tuntomerkkejä tiivistetysti:

  • Kissanihmisen mielestä kissan karkea kieli nuolemassa kasvoja on söpöä, kun taas koiran kieli on liian sileä.
  • Kissaihminen on tiedostanut jo hävinneensä sodan kissankarvojen kanssa. Tehtävä on lähinnä joukkojen hallintaa.
  • Kissojen päähänpinttymät ja tavat ovat vain söpöjä eivät outoja
  • Helteillä kissaihminen tyytyy ottamaan hellyyttä vaativan kissan syliinsä, vaikka saakin hikinihkeän ihon lisäksi kissankarva marinoinnin.
  • Kissaihminen ei välttämättä varsinaisesti pelkää kesän ötököitä, vaan sitä, mitä sisustukselle tapahtuu sen jälkeen kun kissat huomaavat kamikazeöttiäisen.
  • Kissanhiekka kostealla lattialla vain lisää pitoa tai vastaavasti on lauantaitanssien paras luisto-avustaja kuivana.
  • Kissojen vesikippojen kaato on urheilulaji niin omistajille (ei huomaa kipon läheisyyttä) kuin kissoille (kippojen kaataminen on kivaa)
  • Tyytyväinen kehräys on kuuluu Top 3-ääniin.
  • Kissaihmisen kodissa rytyssä olevat matot ovat sisustuselementtejä.
  • Selällään nukkuva kissa on iästään ja sukupuolestaan riippumatta aina söpö. Usein kissaihminen tahtoo myös kuvata nämä murustensa unihetket.
  • Edellä mainitun syyn vuoksi, kissaihmisen valokuvaus kansiossa on paljon kuvia nukkuvista kissoista tai ihan muuten vain kissoja koska ne on miltei aina söpöjä.
  • Edelleen jatkoa kuvauksesta, kissaihminen kuvaa myös pahanteossa olevaa kissaa.
  • Kissaihmisen kodin verhot ja muut seinätekstiilit ovat kiinnitetty  “idioottivarmasti” tai ne on poistettu kokonaan koska “idioottivarma” kiinnitys ei ollut idioottivarma.
  • Kissaihminen saa harrastuksiinsa usein miten enemmän apua kun aidosti tarvitsee.  Vaikka apulaisia on usein liikaa, varsinkin jos taloudessa on useita kissoja, ei kissaihminen voi kieltää apulaistensa seuraa vaan tyytyy siihen että apua on enemmän kuin tarpeeksi. Kissaa ei kuitenkaan voi sulkea toiseen huoneeseen, sillä se osaa avata välioven.
  • Kissaihminen on oppinut pitämään silmällä aamiaispöydässä olevaa kinkkuvoileipää, sillä ilman sitä aamiainen on vain voileipä.
  • Kissaihmisen kodissa kauniit esineet ja perintövaasit ovat lasivitriineissä tai piilossa kaapeissa. Lasivitriinit ovat pirun kalliita sen vuoksi, että huonekalukauppiaat ovat huomanneet kissaihmisen epätoivon.
  • Kissaihminen kerää mielellään, sillä siten se on samalla hamsteri ja kissojen mielestä hamsterit ovat usein kiinnostavia. Varsinkin silloin kun ne päästävät kissan tutkimaan keräilyvimman kohteita.
  • Huonekasveista pitävä kissaihminen on usein vähän epätoivoinen kissaihminen. Valinta tulee väistämättä ja poikkeuksetta häviäjä on kissaihminen ja kasvi ei kissa.
  • Kissaihminen on valmis kompromisseihin ja neuvotteluun silloin kun kyse on kissan hyvinvoinnista.
  • Tietokoneella olevan kissaihmisen tunnistaa kuikuilevasta kaulasta, sillä kissaihminen on tottunut kurkistelemaan tietokoneen näyttöä kissan selän yli tai oikealta tai vasemmalta puolelta kurkistellen.

Koska tätä blogia lukee oletettavasti kissaihminen, jätä merkkisi kommentteihin ja kerro kuinka sinä tunnistat kissaihmisen.

Lukijoiden tunnistusvinkit:

  • Kissaihminen arvostaa kissoja ja pitää niitä persoonina, eikä minään aivottomina elukoina. (Seeds)
  • Kissaihmisellä pitää olla hyvä itsetunto ettei ota nokkiin kissan välinpitämättömyydestä sinua, ostamaasi lelua tai tarjoamaasi ruokaa kohtaan. (Sea)
  • Pitkä pinna on myös aika tarpeellinen, kissa kun todella tekee mitä tahtoo eikä se aina ole omistajan mieleen. (Sea)
  • Kissaihminen jättää mieluummin omat unet väliin kuin työntää kissan pois sängystä, jos yöllä iskee kissalle hellyyspuuska ja tämä tahtoo paljon huomiota! (Viivi)
  • Kun kissaihminen tulee kylään, se tervehtii ovelta ensin kissoja. (Zepa ja Karvamöllit)
  • Joustavauus, ääretön joustavuus. (Netkissa)
  • Kissaihmisen voisi tunnistaa myös siitä, että se höpöttelee koko ajan “yksikseen”. Jos joku istuu bussissa pieni boksi tai kassi sylissä juttelemassa kassiin, se on kissaihminen ;) Eikä edes jaksa miettiä miksi muut tuijottavat niin kummallisesti. (Luolaleijona)
  • Kissaihmisen voi tunnistaa myös siitä, että mikäli uloslähtijä-kissa ei ole varma tuleeko ulos vai ei (yleensä talvisin), oven raossa seistään pitkä ikuisuus, kunnes kissa osaa päättää sen hetkisen mielihalunsa.. (Vilma)
  • Kissaihminen tietää oman kissansa jokaisen äänensävyn merkityksen ja osaa “tulkata” vieraille ihmisille kissansa puhetta. (Missmisery)

Pesu, pussaus ja pusku

Viikon ero päättynyt onnellisesti. Lulu tahtoi ensimmäisenä yönä nukkua kainalossani ja pestä käteni huolellisesti pois muista hajuista. Lea kuolapussasi kasvoni ja Lotta tahtoi tehdä kaikki edellä mainitut ja puskea myös silmälasini likaisiksi.

Äiti on huolehtinut kissoista esimerkillisesti, mutta ilmeisesti olen kissojen mielestä kuitenkin ykkönen. Kaikkien käytös on kuulemma muuttunut vieläkin sosiaalisemmaksi, Lotan etunenässä. Lotan tapauksessa kai voi sanoa niin, että Lotta on yhden ihmisen kissa joka viihtyy ja on kohtelias vieraiden joukossa mutta pitää omaa ihmistään kuitenkin maailman parhaimpana kaverina. Lulu on kaatuilee edelleenkin isäni jalkoihin rapsutuksia vaatien ja Lea nauttii kun äitini rapsuttelee rauhassa. Kuitenkin minun askeleet saavat koko kolmikon liikkeelle ja piiloistaan suorastaan ennätysvauhtia.

Oma ajatuskatko ruokinnan suhteen on aiheuttanut sen, että Lotta on viimeisen viikon ja kuukaudenkin aikana täyteläistynyt huomattavasti joten heti kotiin tullessani alkanut raksulaihis ei ole Lotan suosikkijuttu. Vaikka onkin ihanaa että mama on kotona… Syyskuun näyttely on ohjelmoitu ja tarkoitus ei ole viedä sinne mitään pillaria vaan kaunis ja sopusuhtainen abyneito :)

Reissuni etelässä meni oikein mukavasti, mutta on mukava palata kissankarvojen alkulähteelle.

Nyt kun olen palannut takaisin vahditaan minua huolellisesti ihan kokoajan. Aivan kuin saisin päähäni kadota neulan silmään…