Kuulun siihen osaan suomalaisista joilla aamu ei ala ilman kahvia. Keitän sitä itselleni ison mukin, joskus 1½ joka aamu. Juon kahvin makeutusaineen ja maidon kanssa. Usein aamukahvi tulee nautittua tietokoneen ääressä kun selaan sähköposteja tai käyn Facebookissa. Tässä jopa merkintä perinteisestä aamusta.
Minua kuitenkin jaksaa aina hämmästyttää kuinka sinnikkäästi Lulu haluaa tehdä tuttavuutta kahvini kanssa. Ei nyt sentään ihan joka kerta, mutta usein kuitenkin se oikeasti maistaa täydestä kupista. Karhea kissankieli minun aamuisessa kofeiininektarissa jos en pidä varaani. Poikkeuksetta kissan ilme maistamisen jälkeen on erittäin hapan. Ja viimeistään viikon päästä taas haistellaan ja maistellaan kahvia kun silmä välttää.
“Ihan viattomasti tulin tuoksutteleen…”
Onko muiden kisssoilla kofeiinikärkkymis taipumuksia? Maistellaanko aamuteetä kahvin sijaan?
Osoittaako kissa kiinnostusta muihin emännän/isännän juomatarjoihin?
Edit: Sama kahvikupillinen on edennyt puoleenväliin. Tuumakaan tilaa ei anneta!
Kahvi aiheuttaa tasaisin väliajoin nyrpistystä, mutta varsinaista kakostelua aiheutti taannoin se, kun Viivi päätti maistaa soija-wasabiseosta… ei maistunut. Silloin saimme syödä sushimme poikkeuksellisen rauhassa…
Heh. En ole koskaan maistanut sushia, joten Viivin kokeilut on edellä. Kokemuksia tältä aamulta on kuitenkin (kahvin jäähtyessä kupissa) siivosin Lean iloisesti matolle oksentamaa purkkisardiinia. Lasketaanko se
?
Voi ei, miten mainio tuo kurkistuskuva!
Kahvi ja tee eivät täällä kiinnosta, mutta poreilevat colajuomat ovat Unnasta loputtoman kiehtovia. Tyhjääkin colalasia nuuhkitaan pitkään ja hartaasti. Maistamaan ei ole sentään uskaltautunut.
L-L, lasketaan, jos maistoit…. =)
Kollo on joskus käynyt lipittämässä jäähtynyttä kahvinjämää kupin pohjalta, ilman maitoa. Yleensä mukillinen kahvia kuitenkin aiheuttaa kissan suunnalta peittelysutimiset eli asenne on “yök, tuota en juo”.
Viivi: En maistanut en, mutta tokihan siinä tuntee itsensä maailman naiseksi kun siivoa persikan väriseltä matolta epämääräistä oksennettua töhnää ilman aamukahvin tasoittavaa vaikutusta….
Ella: Minun kissoilla ei juurikaan ole hiilihappojuomista kokemusta sillä en kotiin niitä osta lainkaan. Voisin kuvitella, että jos niitä olisi meilläkin oli kolmen rinki lasia tuijottamassa. Jokainen kokeilisi todennäköisesti ihan tassulta miltä kuplat tuntuu
Sirpa: Meillä ei yksikään peitä kahvimukia. Kai ne on jo tottuneet että tämä on maman herkkua
Siinä taas yksi hyvä syy miksi meillä kissalla ei ole asiaa pöydille. Äippä haluaa irkki/facebook rauhan!
Meillä nautitaan melkein nestemäistä. Nimittäin meillä Elea nuolee olutvaahtoa olutlasin reunoilta.. Ja sit vähän chipsejä päälle
.. Siinäpä abyn satunnaiset viikonloppu’herkut’.
Ritva: Siinä saa isäntä ja emäntä olla sitten jo tarkkoina lasistaan
Juu! Tosin sitä kiertämistä & kärttämistä on huvittava seurata ja sitten sitä kuinka huolella asettaudutaan nauttimaan pikku määrästä tätä ‘herkkua’