Kävin pitkästä aikaa Lulun ja Lotan kanssa valjastelemassa ja nappasin vielä mp3-soittimen kaveriksi kameran. Tälläistä satoa tuli.
Ensimmäiseksi Lulu pyörähti onnen kuperkeikkaan ihan siitä riemusta että pääsi ulos.
Toisekseen piti toki poseerata peruskyllästyneenä pihapöydällä
Ja katsella epäluuloisesti ympärilleen jos pihalla tallustelee joku muukin, ja vielä roskapussin kanssa.
Perussetti poseerausta että kuvaaja pysyy tyytyväisenä.
Esitellä parvekkeelta Lulua katsovalle naapurustolle sutjakoita linjoja ja kissamaista liikkuvuuden runoutta
Tuijottaa herkeämättä koivua kansoittavia muurahaisia
Vaikka aurinkoinen päivä saa suorastaan läähättämään, älä missään nimessä lähde suosiolla alaovelle päin.
Kannoin pihan puskaeläimen alaovelle josta se sitten suostui viimein taapertamaan omin tassuin sisälle. Koko loppu matka tosin sähähdeltiin tyytymättömästi. Kameran kuvien aikaleimojen mukaan ulkoiltiin reipas puoli tuntia ja se oli Lulun mielestä ihan liian vähän.
Oi kun kaunis tuo muurahaiskuva. Kissat on monesti jotenkin tosi nättejä kun ne katsoo tuolla tavalla yläviistoon keskittyneesti. Ihailen aina Annia kun se parvekkeella esittelee juuri tuollen puoliprofiiliaan.
Siis niin kuin olis meiltä koko tarina….
Jep, jep. Toisaalta tuntuu kurjalta tuoda kissa sisälle kun se niin hyvin ulkona viihtyy. Mitä muutakaan sitä kuitenkaan voi kun kissa on selvästi kuumissaan eikä malta asettua varjoon makaamaan? Sitäkin kokeiltiin, mutta sitten Lulu äkkäsi pihan västäräkit….