Lapsuudenkotini on vanha maalaistalo joka on myös isäni lapsuudenkoti. Suvulla olevassa Bibliassa taloon muuttovuodeksi on merkitty vuoden 1908 joulukuu. Ja tämä vuosi kertoo koska talo on siirretty nykyiselle paikalleen, kukaan ei  tiedä kuinka kauan edellisellä paikallaan talo ehti olla.

Koska kyseessä on siis talo +102 vuotta on sen pirtin ylpeys alkuperäinen muuri, jota olen muutaman kerran kirjoituksissani sivunnutkin. Korjaukset siihen rajattu näihin:  rapattu ulkopuolelta alaosastaan 1978  yläosan jäädessä alkuperäiseen asuun sekä sisäosat on peruskorjattu 2006, maalauksia on tehty useita kertoja vuosien varrelta ja niiden yhteydessä on korjattu lohjenneita rappauksia.

Nyt nappasin muurista kuvan ja ajattelin esitellä sen, sillä epäilen ettei kovin monessa kodissa vastaavaa enää löydy. Muurin osien nimitykset ovat olleet meillä puhekielessä niin kauan kuin muistan ja siksi niiden kirjoittaminenkin tuntuu aina yhtä hölmöltä.

Tässä ne kuitenkin ovat:

Muurinkorva jolle kissat usein hyppäävät kiertää muuria siis kahdelta puolelta. Lea ja Lotta ovat saaneet itsensä ansoitettua pellinnaruihin jotka roikkuvat siis muurinkorvan päällä.

Pesä on kuvasta katsoen vasemmalla syrjällä ja kruu sen alapuolella ja vasemmalla. Pesää lämmitetään edelleen talvisin ja kesäisin harvakseltaan kylminä ja kosteina päivinä. Peruskorjauksen jälkeen muurin kyljet eivät enää juuri kuumene (lapsena ei lämmityspäivinä saanut muuriin koskea sillä se oli niin kuuma paikoittain) ja lämpö pysyy paremmin.

Kruuksi siis meillä kutsutaan sitä osaa johon palaneet hiilet tyhjennetään.Valitettavasti yksi kissojen suosikki tutkimuskohde ja takuuvarma tassujen tuhkaaja.

Piisi on suojattu kipinäsuojalla ja siinä voi polttaa edelleen valkeaa. Isänäidin lapsuudessa piisi oli myös talvi-iltoina ainoa valonlähde ja myös ruoanvalmistuspaikka. Itse olen valanut uudenvuoden tinat piisin valkeassa. Nykyisellään siinä saatetaan loimuttaa lohta.

Nyt ovat muurin osat tuttuja joten seikkailut jatkukoon