Viikon ero päättynyt onnellisesti. Lulu tahtoi ensimmäisenä yönä nukkua kainalossani ja pestä käteni huolellisesti pois muista hajuista. Lea kuolapussasi kasvoni ja Lotta tahtoi tehdä kaikki edellä mainitut ja puskea myös silmälasini likaisiksi.

Äiti on huolehtinut kissoista esimerkillisesti, mutta ilmeisesti olen kissojen mielestä kuitenkin ykkönen. Kaikkien käytös on kuulemma muuttunut vieläkin sosiaalisemmaksi, Lotan etunenässä. Lotan tapauksessa kai voi sanoa niin, että Lotta on yhden ihmisen kissa joka viihtyy ja on kohtelias vieraiden joukossa mutta pitää omaa ihmistään kuitenkin maailman parhaimpana kaverina. Lulu on kaatuilee edelleenkin isäni jalkoihin rapsutuksia vaatien ja Lea nauttii kun äitini rapsuttelee rauhassa. Kuitenkin minun askeleet saavat koko kolmikon liikkeelle ja piiloistaan suorastaan ennätysvauhtia.

Oma ajatuskatko ruokinnan suhteen on aiheuttanut sen, että Lotta on viimeisen viikon ja kuukaudenkin aikana täyteläistynyt huomattavasti joten heti kotiin tullessani alkanut raksulaihis ei ole Lotan suosikkijuttu. Vaikka onkin ihanaa että mama on kotona… Syyskuun näyttely on ohjelmoitu ja tarkoitus ei ole viedä sinne mitään pillaria vaan kaunis ja sopusuhtainen abyneito

Reissuni etelässä meni oikein mukavasti, mutta on mukava palata kissankarvojen alkulähteelle.

Nyt kun olen palannut takaisin vahditaan minua huolellisesti ihan kokoajan. Aivan kuin saisin päähäni kadota neulan silmään…