Siitä saakka kun Lulu on täyttänyt 5 kk, ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti reissattu. Ensin matkat taitettiin junalla ja nyt viimeiset pari vuotta autoillen kun kissakavereita on kertynyt Lean ja Lotan muodossa. Koska kissani ovat kuitenkin luonteiltaan hyvin erilaiset ajattelin naputella muutaman sanan otsikolla Kyläluuta, joka siis ainakin meillä päin tarkoittaa vähän positiivista kuin negatiivistakin vierailijaa joka on paljon poissa kotoa. Kylästelemässä

Koska olen monesti kirjoitellut matkakuvauksia en kerro niistä nyt lainkaan. Olemme siis jo perillä määränpäässä ennen kuin aloitetaan . Yleisimmät määränpäät meillä ovat pohjoisessa oleva lapsuudenkotini jossa siis asuu äiti ja isä, kultainennoutaja nimeltään Hippu, musta maatiaiskissa nimeltään Jerry ja navetassa 15 lehmää ja nuorikarja. Lisäksi pohjoisessa voi olla myös nuoremman sikkoni A:n kaksi maatiaiskissaa punatiikeri Neko ja mustavalkoinen Milli

Toinen reissupaikka on isosikkoni J:n luona Espoossa jossa on sikkoni lisäksi myös musta labradorinnoutaja Taika. Kerran ollaan myös kyläilty nuoremman sikkoni kotona, silloin kun Neko ja Milli olivat pohjoisessa vanhempieni luona. Maantieteellisesti nuorempi sikkoni asuu Etelä-Pohjanmaalla.

Ja kuten nokkimajärjestys meidän taloudessa menee. Lulu aloittaa.

Lulu on aina matkan jälkeen, varsinkin jos ollaan ajettu pohjoiseen erittäin närkästynyt minuun. Siksi olenkin sille pelkkää ilmaa ensimmäisen illan. Pohjoisessa Lulu on kuitenkin heti tilanteen tasalla, Isältä vaaditaan rapsutuksia ja koko talo on tutkittava! Viimeiset kerrat Jerry (sekä Neko ja Milli jos ovat paikalla) kissat on jouduttu pitämään erillään ja se aiheuttaa omat hankaluutensa.

Lulu on erittäin sosiaalinen kissa ja sitä närkästyttää leppymättömästi se, että se kuulee ihmisten juttelevan ja nauravan lähellä, mutta ei näe heitä.  Lululle on myös tärkeää, että sitä rapsutellaan ja hellitellään ihan ohimennenkin on sille suljetun oven toisella puolella oleminen sille vähän kuluttavaa. Onneksi vanha talo on sen verran liikkunut ja elänyt, ettei Lulu yrityksistään huolimatta ole ainakaan vielä saanut väliovea auki. Tällä hetkellä oven omatoimisen avauksen saldo kun valitettavasti olisi kissatappelu.

Isän mukaan Lulu on ainoa vierailevista kissoista (Lulu, Lea ja Lotta sekä Neko & Milli) joka ottaa häneen kontaktia kohdatessaan ja silloin hän jää talouteen ainoaksi ihmiseksi. Lulu siis tykkää kovasti isästäni ja ja on varmaankin sen suosikkikissa. Todettakoon, että Lulu taitaa olla myös ainoa Jerryn lisäksi jota se kutsuu oikealla nimellä. Neko on Rusko ja Milli on Musta, Lotta on Hörökorva. Lean nimeä isä ei tunnu tarvitsevan kun näkee sitä niin harvoin

Pirttivuoron saatuaan Lulu tutkii myös talon ne osat joihin ei ole aikaisemmin päässyt ja tietenkin seurustelee ihmisten kanssa. Se makoilee mielelään keskellä lattiaa selällään ja vaatii rapsutuksia kovaäänisesti maukuen. Lulun hännänliikkeet ovat myös jatkuvan tarkkailun alaisena sillä sen mielialan voi usein jollain tavalla ennustaa villinä liikkuvasta hännästä.  Valitettavasti Lulu ei myöskään kaihda pöydille hyppimistä, ja siitä käydäänkin aina tiukkaa vääntöä ja kiellot ovat runsaslukuisia. Pöydän alla olevista tuoleista se tutkailee mieluusti ympäristöään ja hyppää kärppänä ovelle katsomaan kuka tulee jos kuulee oven käyvän.

“Omalla puolella” asustellessa Lulun suosikki nukkumapaikka on kirjoituspöydän (joka on sallittu paikka) päällä oleva pyyhe. Tämä pyyhe on ainaisesti kissakarvoissa. Närkästys oli valtava, kun äiti muutama päivä sitten pesi sen ja pyyhe ei ollutkaan omalla paikallaan Nukkumapaikka on lähellä tietokonetta, jossa siis blogisti emäntäkin viihtyy usein. Paikka on myös sopiva rapsutteluun joten jokainen tietokoneenkäyttäjä niin surffailija kuin pasianssin pelaajakin on potentiaalinen rapsuttelija.

Pohjoisessa Lulu mukautuu talon rauhalliseen tahtiin jossa olen välillä poissa pitkiäkin aikoja “näkösältä”, mutta palaan kuitenkin ruokkimaan kissat ja hellittelemään päivän aikana. Päiväunien suhteen valinnanvaraa löytyy myös vintin rauhasta, mutta yöunet otetaan tavallisesti ja tutusti minun vieressä tai ainakin lähimaastossa.

Hippu on rauhallinen koira jota Lulu ei todellakaan pelkää. Se saattaa puskea Hippua ohi kulkiessaan ja onpa kehitellyt itselleen myös “fetissin” Hipun tassuhien haistelusta.  Hippu on tästä nuuhkinnasta lähinnä nolostunut.

Isosikkoni luona Espoossa Lulu kylästelee myöskin tuttavallisesti. Taika on liikkeissään paljon nopeampi ja sen innostus on välillä vähän yliampuvaakin. Kerran huomasimme Lulun välttelevän Taikaa harkitusti ja syyksi paljastui se, että Taika halusi osoittaa ihastustaan nuolemalla Lulun naaman puhtaaksi aina ohi kulkiessaan. Lulu oli närkästynyt tästä vulgaarista tavasta Lululta ja Taikalta puuttuu valitettavasti yhteinen kieli, sillä siinä missä Taika olisi valmis leikkiin on Lulu äärimmäisen epäluuloinen Taikan tarkoitusperistä ja lähtee epäilleen pois.

Lulu pitää kuitenkin isosikkoni kotiakin ihan kivana paikkana ja viihtyy siellä ihan hyvin. Tokihan viihtyvyyteen vaikuttaa myös se, että rivitalosta pääsee näppärästi terassille valjastelemaan ja pikkuisella pihalla on aina jotakin nähtävää. Jos ei muuta niin ötököitä ja oravia.

Pikkusikkoni luona ollaan käyty vain kerran ja silloin kiinnostuksen vei taloudessa oleva akvaario ja terraario jossa oli viljakäärme. Tokihan oman vauhtisäväyksen vierailuun toi myös sikkoni tytär, oma kummityttöni <3 Lulu kuitenkin osoitti hämmästyttävää sopeutuvuutta heittäytymällä kummityttöni jalkoihin samalla tavalla kuin sikkollekin. Kummityttöni taas meinasi lähinnä kompastella jalkoihinsa lakoavaan kissaan, vaikka oli toki myös ihastuksissaan ja aulis silittelemään.

Tässä siis huomioita Lulun kylästely ominaisuuksista takana on matkailua reippaat 5 vuotta ja kirjoitus kattaa koko tämän ajanjakson reissaukset.

Otattaisitteko vierailijan vastaan?