Iloista juhannusta kaikille blogimme lukijoille.
Toivottavat L-L sekä Lulu, Lea ja Lotta
Hyvää juhannusta
1
Monthly Archives: kesäkuu 2010
Inisijät
Kesä ja vapaa-aika on vienyt meidät pohjoiseen. Kissat ovat majoittuneet taas talon toiseen päähän ja ovat paljon ajasta keskenään.
Sinä aikana kun olen poissa luoja yksin tietää, mitä tytöt aikansa kuluksi keksivät. Todennäköisesti katsovat jonkin kivan paikan johon aurinko paistaa, ei kuitenkaan liian kuumasti ja laittavat nukkumaan. Illan tullen kissatkin aktivoituvat.
Sääsket, nuo inisevät pikku otukset kansoittavat peltoja joilla kävelen päivät äidin apuna sähköaidan pystytyksessä, ovat löytäneet myös pihaan ja sisälle. Siksipä koko päivän energiaa keränneet tytöt ovatkin mainioita sääskien metsästäjiä. En ole koko aikana käyttänyt lainkaan muita metodeja kuin kissojen palveluita sääskien hävittämis tehtävässä. Lotta on niin virkaintoinen, että se kiikkuu verhoissa katonrajaan tai on valmis hyppäämään metrin ylöspäin, eteenpäin ja tarvittaessa vielä kääntymään 180 astetta saadakseen kuppaajan kiinni. Onneksi sääsket ovat liikkeissään hiukan hitaampia kuin kärpäset joten silläkin tämä metsästys on paljon tuotteliaampaa ja hauskempaa Lotalle.
Tosin myös Lulu katsoo välillä ympärilleen pääkallellaan ja paikallistaessaan kohteen, se syöksyy tarmokkaasti toimeen. Ainoastaan Lea tuntuu olevan immuuni sääskien aikaansaamalle metsästysvaistolle. Kotosalla Hämeessä ei näitä otuksia ole riesana lainkaan joten tämä iltainen ja joskus päivälläkin piuvaava aktivointipala tuntuu olevan todella tervetullut touhuhetki.
Myöhempiä huomioita…
…Toisena yönä kuitenkin totesin sen, että ehkä toisenlainen sääskien torjuntakeino on tarpeen. Lotta saattaa nimittäin siekailematta hypätä varoittamatta banzai-hypyn päälleni jos sääski lentää ohitseni tai parhaimmassa tapauksessa laskeutuu “ruokaillakseen”.
…Kolmannen päivän aamuna taas seinällä kiipeilevä amppelikukka oli ilmeisesti toiminut kiipeilyliaanina katonrajassa majailleelle sääskelle ja jo edellisenä iltana kukkamullat hyppäsivät iloisesti Lotan hyppyjen tahdissa.
…Lulu taas tuijotti keskiviikko aamuna oman nenänsä päälle laskeutuvaa sääskeä silmät kierossa, kupata ei kuitenkaan antanut vaan siinä vaiheessa tassuläpsäys oli jo tarpeen.
Yhteenvetona kolmen päivän kokemuksen jälkeen voisi sanoa. Lotta on valmis metsästämään. Huoneeni sisustus ei.
Haavemaa 2
Melkein 3 vuotta sitten kirjoittelin Lulun ja Lean blogiin Haavemaasta. Sen verran on siitä asiat edistyneet, että kotoani löytyy abessinialainen, väriltään tosin sininen eikä riista tai punainen. Ja kolmen kissan laumaani kuljettaa farmarimallinen peltilehmä.
Nykyisin “kissamakuni” on muuttunut sen verran, että bengalin ja egyptin maun kanssa käytäisiin tiukka kisa. Eläinsuojeluyhdistykseltä otettu löytökissa mahtuisi edelleen kotiini. Sinibirma taas kävisi puolipitkärkarvaisen kissan kisaa siperiankissaa vastaan. Russin eli venäjänsinisen tahtoisin varmaankin vieläkin, tosin olen niin ihastunut abyynkin, että ei voi tietää. Abyn perusvärejä on neljä, mulla on vasta yksi 
.
Kyseiseen Haavemaa ketjuun vastasi muutama henkilö. Jos luette vielä blogiani, oletteko edelleen samaa mieltä? Vai onko mieli muuttunut jollain tavalla. Uudemmat lukijat, millaisia haaveita teillä on?
Onko kissaihmistä joka ei haaveilisi tämän näköisestä ihanuudesta?
Luulet vaan-syndrooma
Varmasti jokainen kissan omistaja on tottunut tarkkailemaan kissansa käytöstä. Perusarki on kuitenkin usein hyvin samanlaista joten muuttuva käytös on kotioloissa useinmiten helppo havaita.
Jos on tottunut siihen, että kotiin tullessa kissa on ovella vastassa ja yks kaks ei siellä oven takana maukujaa näykään sitä automaattisesti miettii missäs se nyt on? Onko joku hätä?
Sama juttu on aamulla, olet tottunut siihen, että kissat pyörii jaloissa ja saat pujotella siinä kävellessä kun kissa pyörii kahdeksikkoa jalkojen ympärillä. Ruokaa kuppiin laittaessa se saattaa hypätä polvia vasten ja mäykyä ruokaa. Sohvalle haluaa liki ja rapsutuksia tai tietokoneen tuuletusaukko vonkuu aina kun kissa makaa sen päällä.
Sitä perussettiä jota ei periaatteessa huomaa, muuta kuin sitten kun se puuttuu. Kun kissaa ei siinä tutulla paikallaan näy. Missä se on, mikä sillä on hätänä?
Lea aiheutti mulle tänä aamuna sellaisen olon. Ei ollut nälkä ja neiti meni todella epäleamaisesti saunaan lauteiden alle makaamaan. Ruoka ei maistunut edes siellä, tuntui olevan jotenkin huono olo kun neiti naukaisi. Nappasin vastaanhangoittelevan tytön syliin ja vein sen keittiöön. Annoin herkkuruokaa jota neiti alkoikin sitten syödä, kun tajusi etten aio mitään ilkeää (kuljetuskoppaan laittamista) vaan haluan että se syö. Ruoka katosi ja syönnin jälkeen neiti painui allaskaapin alle piilon, etten vain saa mitään ilkeää päähäni (laita sitä sinne kuljetuskoppaan).
Lähdin pois kotoa sovittuun menoon ja palasin muutaman tunnin päästä takaisin kotiin. Koko poissaoloajan olin spekuloinut sitä, mikä nyt voisi olla vikana. Onkohan eläinlääkäreitä päivystyksessä jos tarvitsen apua ja jos on missä.
Kotiinpalatessa Lea nukkui taas tutussa päikkäripaikassaan, päiväruoka maistui. Ruoan jälkeen oli kunnon turkkipyykki ja omien päikkäreiden jälkeen neiti innostui leikkimään ja jahtaamaan maitonappeja Lulun ja Lotan kanssa.
Ihan selvästi kaikki oli nyt hyvin. Miksi aamulla kaikki oli toisin? Luulinko vain? Kuinka monelle tämä on tuttu syndrooma? Millaiset muutokset huomaat ja kuinka kauan menee että niihin reagoit?
Lean luulet vaan-syndrooma on tällä hetkellä lepotilassa, mutta luulet vaan jos kuvittelet että lopetan huolehtimisen
Neiti Syndrooma
