Kesä ja vapaa-aika on vienyt meidät pohjoiseen. Kissat ovat majoittuneet taas talon toiseen päähän ja ovat paljon ajasta keskenään.
Sinä aikana kun olen poissa luoja yksin tietää, mitä tytöt aikansa kuluksi keksivät. Todennäköisesti katsovat jonkin kivan paikan johon aurinko paistaa, ei kuitenkaan liian kuumasti ja laittavat nukkumaan. Illan tullen kissatkin aktivoituvat.
Sääsket, nuo inisevät pikku otukset kansoittavat peltoja joilla kävelen päivät äidin apuna sähköaidan pystytyksessä, ovat löytäneet myös pihaan ja sisälle. Siksipä koko päivän energiaa keränneet tytöt ovatkin mainioita sääskien metsästäjiä. En ole koko aikana käyttänyt lainkaan muita metodeja kuin kissojen palveluita sääskien hävittämis tehtävässä. Lotta on niin virkaintoinen, että se kiikkuu verhoissa katonrajaan tai on valmis hyppäämään metrin ylöspäin, eteenpäin ja tarvittaessa vielä kääntymään 180 astetta saadakseen kuppaajan kiinni. Onneksi sääsket ovat liikkeissään hiukan hitaampia kuin kärpäset joten silläkin tämä metsästys on paljon tuotteliaampaa ja hauskempaa Lotalle.
Tosin myös Lulu katsoo välillä ympärilleen pääkallellaan ja paikallistaessaan kohteen, se syöksyy tarmokkaasti toimeen. Ainoastaan Lea tuntuu olevan immuuni sääskien aikaansaamalle metsästysvaistolle. Kotosalla Hämeessä ei näitä otuksia ole riesana lainkaan joten tämä iltainen ja joskus päivälläkin piuvaava aktivointipala tuntuu olevan todella tervetullut touhuhetki.
Myöhempiä huomioita…
…Toisena yönä kuitenkin totesin sen, että ehkä toisenlainen sääskien torjuntakeino on tarpeen. Lotta saattaa nimittäin siekailematta hypätä varoittamatta banzai-hypyn päälleni jos sääski lentää ohitseni tai parhaimmassa tapauksessa laskeutuu “ruokaillakseen”.
…Kolmannen päivän aamuna taas seinällä kiipeilevä amppelikukka oli ilmeisesti toiminut kiipeilyliaanina katonrajassa majailleelle sääskelle ja jo edellisenä iltana kukkamullat hyppäsivät iloisesti Lotan hyppyjen tahdissa.
…Lulu taas tuijotti keskiviikko aamuna oman nenänsä päälle laskeutuvaa sääskeä silmät kierossa, kupata ei kuitenkaan antanut vaan siinä vaiheessa tassuläpsäys oli jo tarpeen.
Yhteenvetona kolmen päivän kokemuksen jälkeen voisi sanoa. Lotta on valmis metsästämään. Huoneeni sisustus ei.



Hihii – hauskasti kirjoitettu! Se on kyllä huvittavaa seurata, kuinka katin katse muuttuu, kun näkökenttään tulee inisisiä/surisia ja se on menoa sitten – sisustuksesta viis…