Melkein 3 vuotta sitten kirjoittelin Lulun ja Lean blogiin Haavemaasta. Sen verran on siitä asiat edistyneet, että kotoani löytyy abessinialainen, väriltään tosin sininen eikä riista tai punainen. Ja kolmen kissan laumaani kuljettaa farmarimallinen peltilehmä.
Nykyisin “kissamakuni” on muuttunut sen verran, että bengalin ja egyptin maun kanssa käytäisiin tiukka kisa. Eläinsuojeluyhdistykseltä otettu löytökissa mahtuisi edelleen kotiini. Sinibirma taas kävisi puolipitkärkarvaisen kissan kisaa siperiankissaa vastaan. Russin eli venäjänsinisen tahtoisin varmaankin vieläkin, tosin olen niin ihastunut abyynkin, että ei voi tietää. Abyn perusvärejä on neljä, mulla on vasta yksi 
.
Kyseiseen Haavemaa ketjuun vastasi muutama henkilö. Jos luette vielä blogiani, oletteko edelleen samaa mieltä? Vai onko mieli muuttunut jollain tavalla. Uudemmat lukijat, millaisia haaveita teillä on?
Onko kissaihmistä joka ei haaveilisi tämän näköisestä ihanuudesta?
Siis niin ihana kuva! Jos joku ei ihanasta ja yleensä ongelmattomasta maatiaisesta haaveilisi (ja vielä mustavalkoisesta sellaisesta….) niin jotain on vialla…
Mä vastasin silloin “isompi asunto, ajokortti, auto, korat, bengali ja venäjänsininen sekä pari kotikissan pentua. ” Kelpaisi vieläkin
)
Komppaan zepaa. Isompi koti ja pari kotikissaa, mieluiten löytökissoja.
Tosin luulen ettei Anni arvosta mun haaveita hirveästi. Ehkä jos ne uudet kissat on pentuja voisi sopu löytyä, aikuisen kohdalla epäilen. Mutta se valkokilpparia kummittelee edelleen, se on vielä joskus saatava.
Mä en vielä kaksi vuotta sitten lukenut blogeja, mutta haaveilen yhdestä burmillasta ja yhdestä abystä. Väri valitaan vasta, jos toive joskus toteutuu.
Oh dear, mä en edes muistanut vastanneeni! Mun haaveet on näemmä toteutuneet, isompi asuntokin on nyt tiukasti työn alla! Sitä cornaria ei tosin koskaan tullut, kun hairahduin lumiväriseen sijoitusbengalinaaraaseen…
Haaveita olisi edelleenkin, mutta olen niiden suhteen aika maltillinen. Ensin pitää katsoa miten tämän lauman dynamiikka hioutuu kohdilleen – itse asiassa voi olla ettei meille tule enää tämän enempää kissoja. Aiemmin olin vannoutunut täplikkäiden kannattaja, mutta etenkin Kiepin pojat saivat mut ihastumaan marmoreihin entistä enemmän…