Varmasti jokainen kissan omistaja on tottunut tarkkailemaan kissansa käytöstä. Perusarki on kuitenkin usein hyvin samanlaista joten muuttuva käytös on kotioloissa useinmiten helppo havaita.
Jos on tottunut siihen, että kotiin tullessa kissa on ovella vastassa ja yks kaks ei siellä oven takana maukujaa näykään sitä automaattisesti miettii missäs se nyt on? Onko joku hätä?
Sama juttu on aamulla, olet tottunut siihen, että kissat pyörii jaloissa ja saat pujotella siinä kävellessä kun kissa pyörii kahdeksikkoa jalkojen ympärillä. Ruokaa kuppiin laittaessa se saattaa hypätä polvia vasten ja mäykyä ruokaa. Sohvalle haluaa liki ja rapsutuksia tai tietokoneen tuuletusaukko vonkuu aina kun kissa makaa sen päällä.
Sitä perussettiä jota ei periaatteessa huomaa, muuta kuin sitten kun se puuttuu. Kun kissaa ei siinä tutulla paikallaan näy. Missä se on, mikä sillä on hätänä?
Lea aiheutti mulle tänä aamuna sellaisen olon. Ei ollut nälkä ja neiti meni todella epäleamaisesti saunaan lauteiden alle makaamaan. Ruoka ei maistunut edes siellä, tuntui olevan jotenkin huono olo kun neiti naukaisi. Nappasin vastaanhangoittelevan tytön syliin ja vein sen keittiöön. Annoin herkkuruokaa jota neiti alkoikin sitten syödä, kun tajusi etten aio mitään ilkeää (kuljetuskoppaan laittamista) vaan haluan että se syö. Ruoka katosi ja syönnin jälkeen neiti painui allaskaapin alle piilon, etten vain saa mitään ilkeää päähäni (laita sitä sinne kuljetuskoppaan).
Lähdin pois kotoa sovittuun menoon ja palasin muutaman tunnin päästä takaisin kotiin. Koko poissaoloajan olin spekuloinut sitä, mikä nyt voisi olla vikana. Onkohan eläinlääkäreitä päivystyksessä jos tarvitsen apua ja jos on missä.
Kotiinpalatessa Lea nukkui taas tutussa päikkäripaikassaan, päiväruoka maistui. Ruoan jälkeen oli kunnon turkkipyykki ja omien päikkäreiden jälkeen neiti innostui leikkimään ja jahtaamaan maitonappeja Lulun ja Lotan kanssa.
Ihan selvästi kaikki oli nyt hyvin. Miksi aamulla kaikki oli toisin? Luulinko vain? Kuinka monelle tämä on tuttu syndrooma? Millaiset muutokset huomaat ja kuinka kauan menee että niihin reagoit?
Lean luulet vaan-syndrooma on tällä hetkellä lepotilassa, mutta luulet vaan jos kuvittelet että lopetan huolehtimisen 
Neiti Syndrooma
Meidän emännällä on ainakin tuo sama tauti! Jos ei aina jaksa olla ihan yhtä innostunut kuin yleensä tai jos menee muuten vaan sängyn alle, niin heti se on kyselemässä, että onko paha olo ja kerro mulle ja mikä on ja oothan käyny pissalla ja oothan käyny kakalla.
Lenni ja Tommi: Jep, kuulostaa tosi tutulta. Ja tokihan kissoille jutellaan, vaikka mitään syytä Luulet vaan-syndroomaan ei olisikaan
Mä olen tosi huoleton omistaja… Toki jos kissaa ei vähään aikaan näy katselen missä se on, mutta lähinnä ettei se ole keksinyt jotain älytöntä.
Vaan kyllä mäkin varmaan huolestusin jos Anni ei olisi aamulla pyörimässä jaloissa, mutta yleensä en huolestu kovin helposti vaikka toinen olisikin vähän vaisu. Lekuriin ei mennä ennen kun pää on kainalossa, mutta se johtuu myös taloudellisesta tilanteesta, osaksi on opittua kotoa maalta, jossa kissoja ei lekuriin viety välttämättä koko elinikänä (-80 luvulla ei edes leikattu).
Sea: Ei meilläkään minun lapsuudessa hoidettu kissoja eläinlääkärillä, vaikka hän maalalaistalossa kävi kotieläimiä hoitamassakin. Kissojakin oli välillä ihan liikaa, kun leikkaamattomia narttuja oli useita.
Nyt voin kuitenkin sanoa, että kotonakin kissa-asiat on paremmin hoidossa. Vanhemmilla on kissa, mutta se on leikattu kolli. Ja sillä on mm. ruokinta kohdallaan, madotukset kunnossa ja sisäaudienssi, jota ei minun lapsuuteni navettakissoilla ollut. Tokihan vapaasti ulkoileva maalaiskissa ottaa myös Suomen kesästä hyödyn irti, jos tarjoilut sisällä ei miellytä.
Sen jälkeen kun otin Lulun aloin laittamaan rahaa sivuun joka tilistä, “pahanpäivän” varalle. Lähinnä yllättäviin ell. kuluihin tai muihin vastaaviin menoihin.
Muutaman vuoden päästä ostin niillä säästörahoilla Lotan. Tokihan aina rahaa ei voi laittaa säästöön ja talouden suhteen täytyy olla tarkempi. Itsellä on tarkanmarkan kausi, mutta onneksi näitä pahanpäivän säästöjä on edelleen.
Periaatteenani kuitenkin on, että kissat käytetään lääkärissä jos on syytä epäillä, että jotain on hullusti. Usein hermoilut on turhia, mutta valitettavasti myös epäilyt ovat joskus osoittautuneet oikeiksi.
Minä olen ollut tämän nykyisen kissan kohdalla tarkempi ja Kollo on käynyt joka vuosi eläinlääkärin tarkastuksessa, kun edellinen kissa kävi 19 vuoden elämänsä aikana yhteensä 3 kertaa eläinlääkärillä (kastroitiin, haettiin tulehtuneelle haavalle antibioottiresepti ja viimeinen eläinlääkärireissu jäi viimeiseksi
).
Jos yli vuorokauden olisi vaisu ja kuivaruokakaan ei maistuisi niin veisin Kollon eläinlääkäriin. Hyvällä ruokahalulla varustetulla kissalla ruoan menekki kuvastaa osaltaan kissan vointia.
Joo – tämä on tuttua! Jos ei ole V aamulla polkemassa kainalossa, ekaksi tulee mieleen, että mitä nyt on tapahtunut, onkohan V kipeä…. taitaa olla vaan omista kipeä luulosairaudesta…
Sirpa: Juuri tuo kuivaruoan huono menekki Lealla sai hälytyskellot kilisemään. Lea kun tavallisesti rrrakastastaa rrraksuja
Viivi: Kun omistaja oppii hyvälle (eli kissaan kainalossa) niin tokihan sitä ensimmäiseksi mietti mitä pahaa nyt on tapahtunut jos se kissa ei sieltä kainalosta löydy. Jos on kissat joskus hassuja, niin omistajat on aina…
Kun elää tuttujen kissojen kanssa pitkään, oppii lukemaan niitä ihan hyvin ja tekemään päätelmiä.