Rauhallinen juhannus on sopivasti puolivälissä joten tässä kuulumisia viikon varrelta.
Lähdimme liikkeelle pakatun arsenaalin voimin viime sunnuntaina. Henkilökohtaisesti minulla meinasi otsasuoni pullahtaa paikaltaan sinä vaiheessa kun Lotta oli määkinyt noin 600 km matkasta joka on yhteensä pihasta pihaan 695 km (muuton jälkeen täytyi tarkka matka tarkistaa 
) Lotta on siis matkustaja joka istuu kuljetuskopassa kirjaimellisesti perseellään seinään nojaten ja määkii. Ihan vain siitä riemusta että voi määkiä.
Kuunneltuani sitä about 550 km meni hermo niin, että hain tyhmimmän cd-levyni auton levyjemmasta, syötin sen soittimen ja aina kun takapenkiltä kuului ääntä lisäsin volaa. Voin sanoa, että lopulta äänenvoimakkuutta oli paljon, mutta takapenkki otti vinkistä vaarin ja hiljeni. Hetkeksi. Tiedän, todella tyhmää, mutta ärtyneenä todella terapeuttista.
Perillä kissat ovat asettuneet taloksi ja suuriakaan ongelmia ei ole kohdattu. Onhan toki raskasta, ettei kaikkia kissoja voi yhdistää samaan tilaan. Tämän vuoksi olenkin kehittänyt “ovikuulon” jolla kuulen toisesta päästä taloa suljettiinko väliovi kunnolla ja yksi jos toinenkin on hiukan ärsyyntynyt minuun kun rääkäisen aina välillä että “ovi ei mennyt kiinni!!” (totuuden nimessä, ovikuulo on välillä vähän epäkunnossa, on se ovi kiinni sittenkin…)
Olen leiponut useana päivänä (raparperi on sesongin raaka-aine) ja näitä leipomuksia on sitten mussutettu kahvipöydässä. Tästä Lulu tuntuu olevan kovin närkästynyt sillä keittiö on juuri oven toisella puolella. Eli siellä jonne Lulu kuuluu (minun ääneni) mutta ei näe. Lea ja Lotta eivät juurikaan pidä meteliä oven takana, mutta Lulu valittaa välillä, että sekin haluaisi olla kahvipöydän ihasteltavana.
Katsokaa minua!
Kuten edellä kerroin, Lotta on kunnostautunut sääskien metsästyksessä ja Lulu toimii enemmänkin harrastuspohjalla. Lotta tunnistettaisiin die hard-fanina. Lean mielestä homma on edelleenkin tosi epäkiinnostavaa.
Muutoin juhannus on aloitettu rauhallisesti ja tassut ojennuksessa sillä leikkasin aamulla koko kolmikolta pitkästä aikaa kynnet. Päädyin tähän sillä Lotta on jo useana aamuna leiponut olkapääni pienille verinaarmupisteille ja Lulu ja Lea yrittävät samaa Tällä kertaa kynsien leikkaus oli toimenpide joka sai Lulun närkästymään, mutta ainakaan vielä mikään ei ole voittanut raksujen vetovoimaa. Pieni dramaqueen kierros lattialla ja neiti tulee kerjäämään hellyyttä.
Juhannusruokana olen antanut Lululle ja Leallekin ihan oikeata lihaa ja päädyin vielä siihen, että tätä ruokaa ei tropatakaan millään tavalla. Saavat kaikki kissat syödä yhtenä päivänä ehtaa possun suikalelihaa ja sen jälkeen Lulu ja Lea palaavat takaisin dieettiruoalle.
Yleisestä liikuteltavuudesta voisi sanoa Lea sipsuttelee ympäriinsä kaikessa ylhäisyydessään jos äitiäni on uskominen ja tämä rauhallinen tyyli toimii. Lea on selvästi äidin suosikkikissa jota äiti käy välillä paijailemassa. Itse en ole koskaan miettinyt Lean liikkumistapaa, mutta äiti totesi, että Lea liikkuu “rauhallisesti, ylhäisesti ja lyhyin askelin sipsuttamalla“.
Isän mukaan Lulu taas on hänen väärti eli hyvä kaveri. Lulu tykkääkin kovasti nimenomaan isän raisusta tavasta silittää.Lulu saattaakin hypätä ylös kesken päikkäreiden jos kuulee, että isä tulee samaan huoneeseen. Tosin Luluhan on aina tykännyt kovasti matalaäänisistä miehistä
Lotta on oma höpö itsensä joka palloilee päättömästi ja usein miten niin koheltaen, ettei vieraammat oikein tiedä mitä siitä ajatella. Lotan suhteen ei kannata ottaa minusta paineita, ei sekään paljoa ajattele… Neiti on todella söpö, mutta joskus tuntuu, että sanonta herneenkokoiset aivot on Lotan kohdalla jo liian paljon 
Toisaalta joskus taas tuntuu, että neiti soittaa varsinaista sooloviulua säätäessään tilanteita oman makunsa mukaan.
.
