Sain sitten otettua kamerankin mukaan ulkoilu reissulle. Lulun kanssa pihalenkki on hyvin samanlainen joka kerta; päämäärätöntä palloilua ympäriinsä ja jos kissaa käyntiä yrittää nopeuttaa se sähähtää tyytymättömästi. Lulu pelkää jatkuvasti että rajoitan sen ulkonaliikkumiskieltoa pitämällä sitä sylissä

Neitokainen ei tällä kertaa ollut kauhean kuvauksellinen, mutta jotenkin se osaa olla hellyttävä ollessaan niin ärsynyt kuvauksesta.

Rappukiveyksen kallistus on tietysti ensimmäinen juttu mikä täytyy tehdä. Heti ulko-oven jälkeen pötkölleen, muut voivat odottaa jos oven takana sattuu joku olemaan.

Lulu kuuluu niihin kissoihin jotka voivat haistella häiriintymättä samaa heinää 5 minuuttia putkeen.

Pientä ärsyyntymistä aiheuttaa vain se, että kuvaaja haluaisi nähdä muitakin aktiviteettejä kuin heinän haistelua.

Jotta ulkoilut varmasti jatkuvat täytyy kuvaajalle mieliksi katsoa kameraankin välillä. Näin kuvaaja kokee saneensa ulkoilu reissulle “katetta” ja lähtee toisellakin kertaa.

Ylimääräiset ohjelmanumerot ja kuivausrekille poseerauskuvien toivossa nostot ovat sitten jo push it too much osastoa!

Nyt kun kuvaajallakin on pelinhenki selvillä voi taas kaikessa rauhassa haistella välillä ruohoa.