Lotta on veikeä ulkoilija. Tyttö on tuhannen innoissaan nähdessään ulkoiluajan olevan käsillä, että änkeää jokaisiin valjaisiin jotka mulla on käsissä. Lulu on tästä tietysti äärimmäisen närkästynyt (varsinkin kun Lulun vuoro on ollut perinteisesti ensimmäisenä).  Lotta siis sujahtaa omiin valjaisiinsa innoissaan, polkee tassulla vauhtia jos en ole ulko-ovella tarpeeksi nopeasti ja kiitää rapussakin häntä innokkaasti pystyssä.

Sitten tulee maaginen alaovi ja kun ovi napsahtaa kiinni, ollaan ulkona.

Sitten seisoskellaan alaovella.

Makoillaan alaovella

Makoillaan ja kurkistellaan alaovella

Ja istuskellaan alaovella

Kunnes avataan alaovi ja mennään rapun kautta kotiin.

Lotan puolustukseksi voin kertoa, että pihalla oli kaikenlaista aktiviteettia koko ajan mm. ihmisiä lappoi niin kävellen kuin pyörällä ympäri pihaa. Tällä kertaa Lotta ei kuitenkaan halunnut ottaa askeltakaan pois betonirapulta. Otin sen syliin ja vein keskemmäksi pihaa, mutta neiti alkoi täristä siihen malliin että sisälle lähtö oli ajankohtaista.

Lotalle ulkoilu on siis iloinen, mutta toisaalta hirveän jännä asia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun innosta ymmyrkäinen Lotta sitten jäätyy kun viimein pääsee kauhean intoilun päätteeksi ulos. Uskoisin kuitenkin että Lottakin ulkoiluun tottuessa rohkaistuu ja pääsee taas vauhtiin. Tämä oli muuten vasta toinen kerta kun käydään uuden kodin pihalla. Edellisessä asunnossa ulkoilu oli ensimmäisinä kertoina samanlaista jojoilua.

Lean ulkoilusta vielä sen verran että ensimmäisellä kerralla, (silloin minulla ei ollut kameraa mukana) Lea pelkäsi hirveästi kaikuvaa rappua vaikka kannoin sen sylissäni alaovelle saakka. Alaoven laatoituksella Lea pyörähti muutaman kerran akselinsa ympäri, mutta muutoin huusi melkein koko ajan.

Toiselle ulkoilureissulle jolta siis Lulun ja Lotan kuvat ovat Lea ei halunnut lähteä ollenkaan. Koska ulkoilun kuitenkin pitää olla kissoille kiva harrastus, en lähtenyt Leaa metsästämään valjaisiin sängyn alta jonne se oli luikkinut kun Lulun kanssa tultiin ulkoa. Heilutellessani Lean valjaita sängyn vierellä jotta tyttö näkee mistä on kysymys oli Lotta innokkaana tunkemassa päätään Vänttisten valjainen kaulasilmukasta sisään (vähän meinasi valjaat hölskyä Lotan päällä…), Lotta oli pettynyt kun en antanutkaan sen jäädä Lean valjaisiin. Innoistui kuitenkin kovasti kun hain näkösälle sen omat valjaat. Siitä siis lähti Lotan ulkoiluvuoro. Katsotaan nyt siis miten Lean ulkoilut tästä eteenpäin jatkuvat. En aio sitä ulos pakottaa jos neiti ei tahdo tulla, mutta käytän jos se suostuu valjaat päälleen pukemaan.

Omalla parvekkeella Lea kuitenkin osaa nauttia kesäpäivistä.