Kalenterin mukaan katsottuna olemme asuneet uudessa asunnossa melkein kolme viikkoa. Jo ensimmäisenä iltana Lea hyppäsi vaatekaappien päälle ja Lotta seurasi hetken myöhemmin.
Käytännössä siis ensi hetkestä lähtien Lea ja Lotta ovat viihtyneet kaappien päällä. Joskus ne nukkuvat siellä kaikessa hiljaisuudessa ja tyytyväisyydessä. Joskus katsovat uteliaasti mitä “valtakunnassa” oikein tapahtuu ja joskus taas vain hengailevat aikansa kuluksi.
Lulu ei koskaan ole osoittanut kiinnostusta hypätä ylös kaappien päällystöjä tutkimaan. Siksi laitoinkin rönsyliljan makuuhuoneen kaapin päälle kasvamaan ja saamaan aurinkoa. Sohvapöytä olohuoneessa kun oli kukalle vähän turhan vaarallinen paikka, siinä se joutui monta kertaa päivässä parturoiduksi, kun Lulu toteutti vihertassunsa kutsua.
Rönsylilja ehti olla evakkopaikassaan noin viikon verran.
Viime yönä Lulu sitten iski. Kuulin tutun kolahduksen ja vilkaisin kaapin päälle kumpi Lea vai Lotta sinne hyppäsi.
Yllätys olikin suuri kun siellä oli täti tuumiva eli Lulu. Olin jo ehtinyt ajatella, että
a) Lulua ei kiinnosta kaapin yliset,
b) Lulu pelkää hypätä sinne
c) Lulu tietää ettei se jaksa hypätä sinne.
Hyvin mitoitetulla hypyllä Lulu teki kaikki oletukset tyhjiksi. Se on vain Rouva Harkinta, samalla tavalla kun Herra Mäykynen on herra harkinta 
Nyt voidaan sitten odottaa että rönsyliljan elämä meidän taloudessa on hyvin kitukasvuinen ja päättyy ennen aikaisesti. Enää en ole paikkaa jonne Lulu ei halutessaan pääse.
Taktiikasta vielä sen verrran, että Lulun hypyn pituus on hiukan pidempikin vielä kun Lealla tai Lotalla ja laskeutuminen on varsin pehmeä. Rouva on siis kaikessa hiljaisuudessa suunnitellut ja luonut täydellisen ylös hyppy ja alastulo metodin. Kyseessä on siis vauhditon hyppy eteenpäin ja ylös. Eteenpäin matkaa on 85 cm ja ylöspäin 1 m. Ei mitään maailmanennätys kamaa mutta arkiverryttelyä kuitenkin.
Kaikki kissat hyppäävät tämän Ikea lipaston päältä. Taktiikka ja hyppykohta vaihtelevat. Lulu mittailee hyppypaikkaa huolellisesti joka kerta ja istuskelee tovin mangusti asennossa ennen varsinaista hyppyä.
Melkoinen hyppy! Olisi mukavaa tietää miten kissat arvioivat matkan ja hyppykykynsä.
Ne kuitenkin harvoin epäonnistuvat arvioissaan.
Tänään Kollo putosi kaapin päältä (siellä edestakaisin pyöriessään), kun tassut lipesi. Mutta laskeutuminen lattialle oli kissamaisen pehmeä.
Se on jännä miten kissa hyppää joskus lähes pystysuoraan ylös ja laskeutuu pehmeästi kun ruksin päälle. Ei vauhtia ei liukumisia. Ihan käsittämätöntä.
Hienoa löytää sukulaissieluja! Toki sitä kannattaa hypätä, mutta vasta sitten, kun on varma onnistumisesta. Mitä sitä turhaan tarjoaisi muille tilaisuutta vahingoniloon
Lululle olisikin äärimmäisen noloa, että sen hyppy ei olisi epätäydellinen
Tokihan Lean ja Lotan hölmöilyt on viihdyttäviä, mutta Lululle ei missään nimessä saa nauraa.