Kävin viime viikolla pitkästä aikaa barffinetissä ostamassa kissoille erilaisia lihoja. Mukaan tarttui tällä kerralla mm.  broilerin siipiä jauhettuna, broilerin kauloja sekä kivipiiroja, lampaan suikalelihaa, poron massalihaa, porsaan sydäntä kokonaisena ja Lean suosikki herkkua hevosen suikalelihaa.

Kivipiira, lampaanliha ja poron massaliha ovat ihan uusia tuttavuuksia meidän taloudessa. Ja tänään sitten avarrettiin makumaailmaa oikein urakalla. Aamuruoaksi olin napannut pakkasesta lammassuikaletta, ruoka maistui mainiosti Lealle, Lotalle joten kuten ja Lulu murjotti.

Päiväruoaksi oli broilerin kivipiiroja. Lotta söi pentukodissaan barffiruokaa ja sille kivipiirat olivat tuttuja sitä kautta, neiti veteli hyvällä ruokahalulla niitä napaansa. Lea oli vähän epäluuloinen, mutta maistoi kuitenkin. Arvatenkin Lulu murjotti.

Nyt jo melkein iltapala aikaan on Lululla kova nälkä. Niin kova, että äsken leipoessani itselle neiti tuli ruokakuppinsa ääreen ja näykki kivipiiran palaa ja söikin sitä hiukan, todella pitkin hampain Koko kissan olemuksesta hohkasi “etkö nyt näe, minulla on hirveä nälkä, niin nälkä että jo melkein syön tätä uutta epäilyttävää ruokaa”

Neiti nälkäinen kävi jopa minun uunituoreen muffinssin kimppuun ja meinasi varastaa ihan harkitusti viimeisen suupalan kun lueskelin samalla kirjaa ja heiluttelin ajatuksissani viimeistä muffinipalasta. Lulun käytös on omassa sarjassaan niin sitä Lulumaisuutta jolle pikku hiljaa 5,5 vuoden yhteiselon jälkeen alan olla melkein immuuni. Tyttö ei syö mitään uudempaa ruokaa vapaaehtoisesti ja valitettavasti kaikki uudet ruokamaut käydään läpi tämän hermopelin kanssa.

Sama juttu oli viimeksi hevosen lihan kanssa. Nyt Lulu kuitenkin syö sitä jo ihan hyvin ja Lealle siitä on muodostunut suorastaan herkkuruoka. Lottahan toki syö kaikki lihat mitä keksin sen nenän eteen laittaa. Ja vahtimatta se söisi myös lihapalat minunkin ruokalautaselta.

Nyt alkaa olla iltaruoan aika ja silloin onkin tiedossa ihan tuttua ns. perusruokaa naudan suikaletta. Koko päivän täyden ruokakupin edessä paastonnut Lulu on varmasti tikkana paikalla ja ruoka katoaa parempiin suihin vauhdilla.

Jokainen taaplaa tyylillään ja Lulun perusnirsoon luonteeseen tämä on perin tyypillistä. Jokainen liharuoka jota se nykyään syö on käynyt läpi tämän saman paastomankelin. Siksi olenkin toiveikas siitä, että niin lampaan lihan kuin kivipiirojenkin menekki kasvaa tulevaisuudessa. Minun pitää olla vain kärsivällinen.

Lopuksi vielä kuva Lulusta päivänpaisteessa.

Ja kuva jossa alunperin oli tarkoitus kuvata muuton jälkeen “taloksi asettunutta” kirjahyllyä.

Btw.  Minua pidetään tiukasti silmällä koko ajan. Istun tietokoneella ja Lulu nukkuu vieressä sängyllä. Jos vaihdan pikkuisenkin asentoa kääntyy kissansilmät minua kohti…