Etusivun elämä käy välillä raskaaksi. Siksi täytyy aina silloin tällöin hakea omaa aikaa ja hengailla incognito. Jokainen blogikissa varmasti allekirjoittaa tämän väitteen.
Incognitos
1
Monthly Archives: maaliskuu 2010
Täti tuumiva
Kalenterin mukaan katsottuna olemme asuneet uudessa asunnossa melkein kolme viikkoa. Jo ensimmäisenä iltana Lea hyppäsi vaatekaappien päälle ja Lotta seurasi hetken myöhemmin.
Käytännössä siis ensi hetkestä lähtien Lea ja Lotta ovat viihtyneet kaappien päällä. Joskus ne nukkuvat siellä kaikessa hiljaisuudessa ja tyytyväisyydessä. Joskus katsovat uteliaasti mitä “valtakunnassa” oikein tapahtuu ja joskus taas vain hengailevat aikansa kuluksi.
Lulu ei koskaan ole osoittanut kiinnostusta hypätä ylös kaappien päällystöjä tutkimaan. Siksi laitoinkin rönsyliljan makuuhuoneen kaapin päälle kasvamaan ja saamaan aurinkoa. Sohvapöytä olohuoneessa kun oli kukalle vähän turhan vaarallinen paikka, siinä se joutui monta kertaa päivässä parturoiduksi, kun Lulu toteutti vihertassunsa kutsua.
Rönsylilja ehti olla evakkopaikassaan noin viikon verran.
Viime yönä Lulu sitten iski. Kuulin tutun kolahduksen ja vilkaisin kaapin päälle kumpi Lea vai Lotta sinne hyppäsi.
Yllätys olikin suuri kun siellä oli täti tuumiva eli Lulu. Olin jo ehtinyt ajatella, että
a) Lulua ei kiinnosta kaapin yliset,
b) Lulu pelkää hypätä sinne
c) Lulu tietää ettei se jaksa hypätä sinne.
Hyvin mitoitetulla hypyllä Lulu teki kaikki oletukset tyhjiksi. Se on vain Rouva Harkinta, samalla tavalla kun Herra Mäykynen on herra harkinta 
Nyt voidaan sitten odottaa että rönsyliljan elämä meidän taloudessa on hyvin kitukasvuinen ja päättyy ennen aikaisesti. Enää en ole paikkaa jonne Lulu ei halutessaan pääse.
Taktiikasta vielä sen verrran, että Lulun hypyn pituus on hiukan pidempikin vielä kun Lealla tai Lotalla ja laskeutuminen on varsin pehmeä. Rouva on siis kaikessa hiljaisuudessa suunnitellut ja luonut täydellisen ylös hyppy ja alastulo metodin. Kyseessä on siis vauhditon hyppy eteenpäin ja ylös. Eteenpäin matkaa on 85 cm ja ylöspäin 1 m. Ei mitään maailmanennätys kamaa mutta arkiverryttelyä kuitenkin.
Kaikki kissat hyppäävät tämän Ikea lipaston päältä. Taktiikka ja hyppykohta vaihtelevat. Lulu mittailee hyppypaikkaa huolellisesti joka kerta ja istuskelee tovin mangusti asennossa ennen varsinaista hyppyä.
Evästystä
Kävin viime viikolla pitkästä aikaa barffinetissä ostamassa kissoille erilaisia lihoja. Mukaan tarttui tällä kerralla mm. broilerin siipiä jauhettuna, broilerin kauloja sekä kivipiiroja, lampaan suikalelihaa, poron massalihaa, porsaan sydäntä kokonaisena ja Lean suosikki herkkua hevosen suikalelihaa.
Kivipiira, lampaanliha ja poron massaliha ovat ihan uusia tuttavuuksia meidän taloudessa. Ja tänään sitten avarrettiin makumaailmaa oikein urakalla. Aamuruoaksi olin napannut pakkasesta lammassuikaletta, ruoka maistui mainiosti Lealle, Lotalle joten kuten ja Lulu murjotti.
Päiväruoaksi oli broilerin kivipiiroja. Lotta söi pentukodissaan barffiruokaa ja sille kivipiirat olivat tuttuja sitä kautta, neiti veteli hyvällä ruokahalulla niitä napaansa. Lea oli vähän epäluuloinen, mutta maistoi kuitenkin. Arvatenkin Lulu murjotti.
Nyt jo melkein iltapala aikaan on Lululla kova nälkä. Niin kova, että äsken leipoessani itselle neiti tuli ruokakuppinsa ääreen ja näykki kivipiiran palaa ja söikin sitä hiukan, todella pitkin hampain 
Koko kissan olemuksesta hohkasi “etkö nyt näe, minulla on hirveä nälkä, niin nälkä että jo melkein syön tätä uutta epäilyttävää ruokaa”
Neiti nälkäinen kävi jopa minun uunituoreen muffinssin kimppuun ja meinasi varastaa ihan harkitusti viimeisen suupalan kun lueskelin samalla kirjaa ja heiluttelin ajatuksissani viimeistä muffinipalasta. Lulun käytös on omassa sarjassaan niin sitä Lulumaisuutta jolle pikku hiljaa 5,5 vuoden yhteiselon jälkeen alan olla melkein immuuni. Tyttö ei syö mitään uudempaa ruokaa vapaaehtoisesti ja valitettavasti kaikki uudet ruokamaut käydään läpi tämän hermopelin kanssa.
Sama juttu oli viimeksi hevosen lihan kanssa. Nyt Lulu kuitenkin syö sitä jo ihan hyvin ja Lealle siitä on muodostunut suorastaan herkkuruoka. Lottahan toki syö kaikki lihat mitä keksin sen nenän eteen laittaa. Ja vahtimatta se söisi myös lihapalat minunkin ruokalautaselta.
Nyt alkaa olla iltaruoan aika ja silloin onkin tiedossa ihan tuttua ns. perusruokaa naudan suikaletta. Koko päivän täyden ruokakupin edessä paastonnut Lulu on varmasti tikkana paikalla ja ruoka katoaa parempiin suihin vauhdilla.
Jokainen taaplaa tyylillään ja Lulun perusnirsoon luonteeseen tämä on perin tyypillistä. Jokainen liharuoka jota se nykyään syö on käynyt läpi tämän saman paastomankelin. Siksi olenkin toiveikas siitä, että niin lampaan lihan kuin kivipiirojenkin menekki kasvaa tulevaisuudessa. Minun pitää olla vain kärsivällinen.
Lopuksi vielä kuva Lulusta päivänpaisteessa.
Ja kuva jossa alunperin oli tarkoitus kuvata muuton jälkeen “taloksi asettunutta” kirjahyllyä.
Btw. Minua pidetään tiukasti silmällä koko ajan. Istun tietokoneella ja Lulu nukkuu vieressä sängyllä. Jos vaihdan pikkuisenkin asentoa kääntyy kissansilmät minua kohti…
Kawaii G-pentue
Kävin eilen katsomassa Lotan Hilma-siskon pentuja Nokialla. Pikkuiset heräilivät juuri päikkäreiltä vierailulle tullessani. Vallaton persoona oli myös Hilma kaikessa vieraanvaraisuudessaan. Mamma oli ehkä hiukan närkästynyt kun puhuttelin ensiksi pentuja.
Kun rapsuttelin ja jutustelin myös emoa niin sain myöhemmin tutustua ja kuvata rauhassa myös pentuja. Hilmaa oli muuten vaikea kuvata sillä se halusi tulla syliin ja katsoa 10 sentin päässä nenästä jos sen huomiota yritti hakea kuvausta varten Vaikka Hilmalla on neljä pentua joita se vielä aktiivisesti imettää on se varsin hyvässä kunnossa. Tokihan mamma on todella sutjakka, mutta ei kuitenkaan hirvittävän laiha.
Lotan Heta sisko vuorostaan oli vähän ujompi, mutta tuli kuitenkin katsomaan minua pienen matkan päästä. Heta leikattiin vuoden vaihteessa ja sen jälkeen luonne on muuttunut myös vähän uteliaammaksi vieraiden suhteen. Aikaisemmin Heta ei juurikaan vieraista piitannut. Hetan linjoille penturuoat ovat hyvin tehneet kauppansa ja aikaisempi leikkaamaton nälkäkurki on kadonnut täyteliäämmän vanhapiika tädin tieltä.
Luonteeltaan Lotta on näiden kahden siskonsa välistä. Lotta ei ole vieraille niin ylitsevuotavan hellä kuin Hilma, mutta tulee kyllä syliin tutustumaan hetken päästä toisin kuin Heta.
Tässä sitten lupaamani kuvat (klikkaa pentukuvasta galleriaan)
Pentuja on yhteensä neljä. Kaksi niistä on väriltään beigejä ja lisäksi yksi riista ja yksi punainen. Kuvasin paljon punaista Pipsa-tyttöä joka on todella kaunis. Pentueesta on varattu ilmeisesti kaksi pentua ja yksi beige pentu etsii sijoituskotia. Yhteydenotot jos pennut kiinnostavat voi ottaa pentueen kasvattajaan Piaan Kawaii-kissalasta.
Lululle, Lealle ja Lotalle ei ole kuitenkaan tulossa pientä kaveria. Vaikka pennut ovatkin aivan ihania ja Pipsa suorastaan ihastuttava ei meillä ole vielä oikea aika pennulle.