Viime lauantaina kävimme Lulun ja Lotan kanssa eläinlääkärin luona kylässä. Oma flunssa sai aikaan sen, että kävin hakemassa kuljetuskopat varastosta vasta lauantai aamuna juuri ennen lähtöä. Luonnollisesti eteisessä kolisevat kuljetuskopat saivat koko tyttöjengin harvinaisen epäluuloiseksi. Lea piiloutui sillä sekunnilla kun tulin eteisestä takaisin sisälle ja Lulukin kurkisteli epäilevästi sängyn alta valmiina pikasyöksy piiloon. Ainoastaan Lotta tuli iloissaan minua vastaan ja jaksoi kehrätä lakkaamatta kun silittelin tyttöä.

Olin sopinut eläinlääkärin kanssa, että en ruoki kissoja ennen reissua joten se, että en aamulla anna ruokaa sai Lulun vieläkin epäluuloisemmaksi. Ja viimeinen niitti luonnollisti siinä, että tarjoan herkkuraksuja sängyn alla piilottevalle tiikerille…

Jouduin harhauttamaan piilottelevaa tiikeriä käynnistämällä tietokoneen, laittamalla takin takaisin naulakkoon ja istumalla tietokoneen ääreen, vaikka eläinlääkärin luo oli jo kiire.

Kun Lulu viimein suostui tulemaan olohuoneeseen, jäi oma aamiainen väliin kun nappasin moukuvan kissan syliin ja vein sen eteiseen ja pakkasin kuljetuskoppaan. Lea piilotteli edelleen ja Lotta palloili vieressäni vähän hämmentyneen näköisenä. Sain Lotan napattua myös mukaan ja viimein kissat lastattua autoon. Olin aikataulusta myöhässä noin 10 minuuttia joten kurvailin eläinlääkärin luoksi vauhdikkaasti (ja en aivan nopeusrajoituksia noudattaen).

Lulun boksista nostaminen eläinlääkärin vastaanotolla ei ole koskaan helppoa ja neiti ei kerta kaikkiaan anna eläinlääkärin koskea itseensä. Siksipä jouduimme tälläkin kertaa rauhoittamaan tytön 5 minuutin verinäytteenottamista varten. Todella kurjaa, sillä rauhoituksen jälkeen Lululta menee koko päivä toipumiseen, tiikeri ei kuitenkaan anna periksi asian suhteen, vaan ell ei saa koskea ei edes sitä 5 minuuttia että verinäyte saataisiin otettua.

Odotellessa Lulun rauhoitusaineen vaikutusta napattiin Lotta tyttönen näytille joka tällä kertaa kävi ensimmäistä kertaa meidän oma eläinlääkärillä. Varoittelin jo valmiiksi, että neiti Lotta on varsin vauhdikas tapaus, mutt tyttö pysyi hienosti tutkinta pöydällä. Kehräten ja puskien se antoi tarkistaa itsensä ja sydämen kuunteleminenkin oli haasteellista lähinnä kehräyksen ja ylettömän puskemisen vuoksi. Lotalle tuikattiin Fel-O-Vax rokote joten ensi kevään näyttelyt ovat taas luvallisia rokotusten puolesta.

Lotan rokotuksen jälkeen Lululta sitten otettiin verikoe ja laitettiin tiikeri tutimaan kuljetuskoppaan. Vielä tarvittavat kuittaukset, Lululle Renalzin-tahna ja laskun maksu ja päästiin kotimatkalle.

Tänään soitin Lulun verikokeen tulokset. Kahden kuukauden Renalzin kuuri on vaikuttanut siten, että urea arvo joka oli alkaessa 12,8 on tällä hetkellä 12,3. Jatkamme siis tahnalla lääkintää1 ml x 2 krt /vuorokausi. Seuraava kontrolli on noin 6 kk kuluttua.

Olen seuraillut Lotan vointia viime päivät rokotteen sivuvaikutusten poissulkemiseksi. Tällä kertaa rokotus meni kuitenkin Lotan suhteen onnekkaasti sillä touhukas tyttö on syönyt hyvällä ruokahalulla vaikka lauantai iltana vähän normaalia enemmän väsyttikin. Ainakaan vielä ei kuitenkaan isoja ongelmia ole rokotuksen jälkeen ollut joten pääsimme sen kanssa aika vähällä. Tokihan kuitenkin seuraan tytön vointia koko ajan.

Rokotusten suhteen Lulu ja Lea viettävät välivuotta joten seuraavan kerran on isommat tytöt rokotetaan vuoden 2010 syksyllä.