Tänään oli kaunis syysilma Hämeessä. Me ei kuitenkaan lähdetty tuulen tuiverrukseen ulos vaan pysyttiin sisätiloissa. Auringonpaiste kuitenkin kannusti kuvaamaan pitkästä aikaa joten tässä olisi muutama tulos siitä.

Tällä kertaa Lotta oli melkoisen rauhallinen joten kuvista tuli muutakin kuin tärähtäneitä sumukuvia.

Tässä oli ideana ottaa kuva siitä kuinka Lotta on varauksettoman ihastunut aina että sitä silitellään nenän päästä lähtien. Lähelle tuleva sormi ja koko käsi kutsuu, ja Lotta vastaa. Joka kerta.

Joskus tosin huumorintaju on eduksi.

Meillä nykyään hyvät kuvauskohteen rajoittuvat joko olohuoneen sohvalle lähelle ikkunaa tai makuuhuoneen sängylle taas lähelle ikkunaa. Kuvaus paikat on rajalliset, mutta nättiä kuvia tulee kyllä silloin kun jaksaa paneutua kuvaukseen ja valo-olosuhteet on otolliset.

Viime kevään Pirokissa Lottaa moitittiin vähän pulskaksi, mutta syksyllä Lotta oli jo ihan sopivan kokoinen tyttö. Luokan vaihto nuorista kastraatteihin teki enemmän kuin jatkuva ruokarosvon vahtiminen, mutta kyllä Lotta on välillä virtaviivaisemmankin näköinen…

Ja silmissä on edelleen häivähdys vihreää.

Olen jo julkaissut Lulusta ja Leasta 25 asiaa haasteet. Pian on Lotan vuoro.