Lulu, Lea ja Lotta

Tämä hiirulo pussattavan ihana <3

Emännällä on apua blogipäivitysten tekemisessä. Avustajista ei ole pulaa joten laiska päivitystahti ei ole ainakaan kissojen syytä.

Ja jos Lean silmät näyttää näissä kuvissa ihanilta niin katsokaapas edellisen merkinnän videota. Smaragdisilmä Lea.

Tasa vuosi sitten kirjoitettiin eräässä blogissa tälläinen merkintä ja viikkoa myöhemmin tämä.

Onnittelut pienelle sinipuumalle. Terhakas pikku mimmi on tosiaan jo vuoden vanha prinsessa.

Tässä on myös tältä päivältä tuore kuva. Typykkä ei ollut lainkaan innostunut kuvauksesta. Yritetään jossain vaiheessa lisäkuvia. Tai sitten laitan kokoelman niitä Lotta kuvia jotka eivät onnistuneet

Tässä on vielä pikku videot maitonappi herkuttelusta. Pahoittelen etten osaa kääntää Lotan ja Lean videoita.

Lulun suoraviivainen tapa.

Ihan tavallisilla päikkäreillä tai oikein virallisesti nukkumaan mentäessä on Lotalla selvä suosikkipaikka. Siinä missä Lulu parkkeeraa kainaloon, olkapään viereen tai jalkojen väliin. Lea mahan päälle tai toiseen olkapään mutkaan on Lotan paikka selvä.

Emännän vasemman jalan reisi on ehdottomasti paras nojailupaikka nukkumiseen. Turvallinen, lämmin ja optimaalisessa paikassa. Siitä pääsee helposti emännän herätessä a) toivottamaan hyvää huomenta nenuttelemalla ja b) juoksemaan vessakaveriksi. Lisäksi muut kissakaverit ovat myös turvallisesti lähellä, mutta eivät kuitenkaan ahdista liiallisella läsnäolollaan.

Ehdottomasti unipaikkojen aatelia. Ja mikä parasta, tästä unipaikasta eli ole koskaan riitaa muiden kanssa. Ihan iki-ikioma.

Edellisessä merkinnässä Lotta vaati jo toimia valjas-asian eteen ja tänään sitten tartuttiin toimeen.

Lotta herätteli minua useaan otteeseen aamupäivällä ja riemastui kun viimein kymmenen aikaan nousin ylös. Hellekelit vetävät tytötkin vähän laiskoiksi, mutta possun suikis maistuu aina! Ruokittuani kissat kävin hakemassa varastosta kuljetuskopan ja kippasin sen sisälle asuntoon. Lotta meni samantien tutkimaan “uutuutta” ja nappasin kuljetuskopan oven kiinni ja pikkupuuman autoon.

Tämä käänne sapetti Lottaa melkoisesti ja se huusi suoraa huutoa koko vartin matkan jonka teimme paikalliseen Mustiin ja Mirriin valjas sovitukseen. Sen viiden minuutin aikana jonka olimme sitten liikkeessä Lotta pussaili minua antaumuksella ja hurmasi samalla myyjän. Miten voi vastustaa tylleröistä joka katsoo rakastuneesti silmiin ja puskee niin riemukkaasti, että testivaljaat suorastaa solahtavat päälle?

Mittailun tuloksena laitettiin S-koon Vänttisen valjaat tilaukseen omalla värivalinnalla ja korkeammalle asetetulla pikalukolla. Sovituksen jälkeen lähdimme samantien kotimatkalle.

Harmitti, sillä lähellä oli kauppa jossa olisi voinut tehdä viikon ruokaostoksetkin, mutta helteellä ei voi jättää lemmikkiä kuumaan autoon hetkeksikään. Siispä ajalen varmaan huomenna uudelleen ruokakauppaan.

Kotimatka sujui muuten vähän rauhallisemmin. Lotta maukui vain puolet vartin matkasta

Myöhemmin saimme liikkeestä puhelun jonka seurauksena valmiiksi maksetut valjaat postitetaan meille kunhan valmistuvat. Kohta pääsee Lottakin pihalle oman näköisissään ja sopivissa valjaissa.

Niitä odotellessa…

Nyt tarvitaan jo topakkaa komennusta, että tapahtuu jotain. Ainakin niin Lotta ajattelee kun katsoo minua näin vaativasti.

Lotalla ei edelleenkään ole omia valjaita vaikka tyttö käy ulkona samalla innolla kuin Lulu ja Leakin. Eilen käytiin yöulkoilulla töiden jälkeen. Lulu ja Lea osasivat tutusti omat vuoronsa ulkoiluun ja juuri kun ajattelin, että Lotan valjaat ovat yhä kaupassa eikä sen kanssa kannata lähteä ulos puikkasi Lotta asiantuntevasti eteiseen ja vaati omaa ulkoiluaikaa. Kengät siis jalkaan, Lean valjaat pienennykseen ja menoksi.

Emännälle on tehty selväksi että ulkoilu on tullut jäädäkseen myös Lotan ohjelmistoon. Josko huomenna lähdetään viimein kauppaan sovittamaan Lotalle jo valjaita ja laitetaan sitten omat valjaat tilaukseen.