Maatiaiskissat Lulu ja Lea sekä aby Lotta kertoilevat arjestaan ja siitä kuinka omistaja hurmataan.
Blogissa julkaistuja kuvia ei saa kopioida tai linkittää luvatta.
Olen pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni sivustoa joka keskittyisia suomalaisiin kissablogeihin. Eli sivusto olisi päivittyvä linkkikokoelma kissa-aiheisia blogeja. Näetkö tarpeelliseksi tälläisen sivuston vai riittääkövätkö nykyiset palvelut löytämään kissablogeja?
Loading ...
Millaisia ajatuksia ajatus herättää ja olisitko kiinnostunut osallistumaan mahdollisen sivuston toimintaan esim. ylläpidossa tai mainostajana?
//Tällä hetkellä tuntuu, että ainakaan toistaiseksi minulla ei ole teknista taitoa ja aikaa tehdä niin sellaista sivustoa jota olen visioinut. Siksi ajatus siirtyy ainakin eteenpäin. Ehkä vielä joskus-tyyppiseksi.
Otettiin tänään varsinainen pihamaraton. Vaikka ajallisesti ei ulkoilut ihan maraton mitoissa olleetkaan on kolmen kissan erillinen ulkoiluttaminen omanlaisensa juttu. Lulun ja Lean ulkoilusta en ottanut kuvia vaikka tytöt varsin nättejä kauniissa auringonpaisteessa olivatkin. Varsinkin kun upea kesävalo tuo molempien silmät täyteen kissamaista taikaa
Tällä kertaa pääosassa on Lotan ulkoilu Lululta lainatuissa valjaissa. Lotta on käynyt samaisissa valjaissa kerran aikaisemminkin ulkona joten nyt sitten tuli dokumentoitua Lotta ulkona osa II. Ensimmäisellä kerralla jo huomasin sen että Lotta on rohkea ja ei todellakaan pikkuasioista ärsyyntyvä kaveri. Valjaat eivät haitanneet sitä millään tavalla. Enemmänkin se ulkoilma oli uutta ihmeellistä ja vähän pelottavaakin.
Eteisessä kaikki on valmista lähtöön, tuntui että mikään mahti maailmassa ei saa tyttöä liikkeelle. Samassa asennossa kurkisteltiin pihalle aika tovi.
Kun emäntä sitten nosti pienen sankarittaren pihan puolelle kynnysmatolle alkoi armoton nuuhkinta.
Kynnysmatolta pois päästyä sitten tehtiin tuttavuutta niin kasvillisuuden, seinän kuin naapurienkin suhteen.
Istuen,
Seisten,
.. Kuin makoillenkin
Pelokasta ääntä Lotta ei pitänyt missään vaiheessa vaan tuijotteli uteliaasti ympärilleen. Tyttö kuitenkin tärisi sen verran, että päädyttiin lähtemään sisälle hyvissä ajoin. Parempi jättää mieleen uteliaisuus kuin paniikinomainen pelko.
Tänään uutisissa on mainostettu hurjia ruuhkahuippuja. Onneksi meidän ei tarvitse niistä kärsiä. Lähdetiin nimittäin kotimatkalle jo eilen puolen päivän aikaan. Ajeltiin kaikessa rauhassa (ja ajoittain kissan maukunalla säestettäessä) nelostien kautta kotiin. Ilma oli pohjoisesta lähdettä aurinkoinen ja kuulas ja Jyväskylän seudulla vesisade sai meidät kiinni.
Muuten matka meni mukavasti vaikka Lea ja Lotta olivatkin hiukan tyytymättömiä kaksionsa sisustukseen. Lulu hengaili rauhallisesti omassa yksiössään, välillä kuitenkin maukaisi olevansa edelleen mukana. Emäntä juoruili pitkiä aikoja puhelimessa (hands free’ssa tottakai). Tällä kertaa Lulu oli suopeana ja antoi minun juoruilla sillä usein Lulu alkaa puhelun aikana maukua tyytymättömästi, laulaa sen sijaan saan niin lujaa kuin keuhkoista lähtee ja niin nuotinvierestä kuin vain tuntuu. Kotosalla ääneen laulaminen on muuten kielletty Silloin Lulussa herää musiikkikriitikko.
Oltiin kotona noin puoli yhdeksän aikaan illalla joten matkaa taitettiin reipas 8 h, menomatkaan meni 7,5 h mutta näin juhannuksen kunniaksi me välillä vähän löysäiltiin ja ajettiin kiltisti asuntovaunujen takana (kun emäntä puheli puhelmissa)…. Oli mukava ajella kun joka puolella on vihreää ja juhannuksen bonuksena Suomen liput olivat monella talolla komeasti salossa. Mollaan suomalaisia, totisesti
Kotosalla satoi kovasti vettä, mutta pikkusade ei juurikaan haittaa. Lea maukui kun päästiin kotiin ja laskin sen ja Lotan boksin hetkeksi maahan vesisateeseen. Sisälle päästyämme ja ensijumpat otettuaan Lea oli kuitenkin valmis lähtemään ulos valjastelemaan. Vesisade ei sitä aktiviteettia olisi haitannut lainkaan
Nyt ollaan nukuttu porukalla omassa sängyssä (pohjoisessa oleva 80 cm sänky tuntui oleva kovin kapea kun kolme kissaa nukkuu siinä poikittain…) kunnon “ravitsevat” yöunet ja arki kotosalla voi taas alkaa.
Tässä kuitenkin kuva vielä pohjoisesta Leasta ja Lotasta, tytöt nukkuivat vierekkäin ja odottivat koska minäkin laitan nukkumaan
Tässä vielä kuva siitä kun Lotta haluaa nopeuttaa nukkumaan menoa. Ja kuten kuvasta näkyy tähän aikaan vuodesta pohjoisessa on valoisaa
Siivous vanhan maalaistalon komerossa jatkuu. Viimein pääsimme peräseinälle ja sieltä löytönä oli mm. vuoden 1965 lehtiä. Toinen kissoille paljon mieluisampi löytö oli paperipussissa. Meillä oli vielä 80-luvun puoli välissä kettuja. Hiukan kauempaa oli kuitenkin turkispalat ketun nahkasta josta oli aikaisemmin tehty hattu. Nyt tämä löytö, jossa oli mm. kaksi ketun käpälää riemastuttaa tyttöjä.
Itse muistan kettuajasta vain välähdyksiä, mutta minulla oli oma nimikko nimeltään Ketu Kettu Tämä kettu oli niin kiltti, että se antoi rapsuttaa ja tervehti aina minua kettumaisella määkimisellä kun menin sitä katsomaan. Ketu kuoli nukkuessaan koirahäkin takana olleessa häkissään. Se haudattiin samoille paikoille minne meidän perheen edesmenneet koiratkin ovat haudattu.
Tässä kuitenkin muutama kuva kissoista ja ketun käpälästä. Myöhemmin lisään videon jossa Lotta leikki todella touhukkaasti.
Lulu haisteli aluksi korvat epäluuloisesti luimussa, mutta intoitui myöhemmin leikkimään.
Lea tutkaili ja haisteli tarkasti
Lottakin malttoi sekunnin tuijottaa kameraan kun heiluttelin nenän edess ko. käpälää.
Ensimmäisessä Lulu leikkii iki-ihanan paperinaru pätkän kanssa. Videon loppupuolella kuulee kuinka Lotta maukuu valitellen kylppärissä. Sekin haluaisi mukaan leikkiin. Valitettavasti Lotta on niin nopea käänteissään, että Lulu ei ehtisi leikkiä suosikillaan jos Lotta olisi mukana…
Toisessa Lulu pätkässä seurasimme yhdessä naisten taitoluistelun finaalia. Lulu oli erittäin otettu taitoluistelijan hypyistä ja pirueteista.
Pohjoisessa ilmat jatkuvat edelleenkin sateisina ja koleina. Siksi kissat ovatkin osallistuneet päivän viihdytykseen parhaimmilla mahdollisillä konsteillaan. Ihan taattua Lulu, Lea ja Lotta laatua.
Lea tekee edelleenkin tunteja kestäviä katoamistemppuja. Esimerkiksi tänään mulla oli koko ajan käsitys että se oli pirtissä olevan leivinuunin eli muurin takana. Kas kummaa likka kuitenkin putkahti minun huoneesta näkösälle Olin ihan ihmeissäni sillä oli kääntänyt pikkuruisen huoneeni useamman kerran ympäri etsiessäni täti mustavalkoista. Viimein olin diagnosoin piilopaikan olevan muurin takana… Ei se siellä ollutkaan. Nyt kuitenkin tiedän mistä etsin jos Lea likka katoaa selittämättömästi.
Lotta kävi hakemassa nokikolari-lookin samaisen muurin takaa eilen. Silittelin typykkää koneella ollessani ja menin sitten hetken päästä pois koneen ääreltä. Peiliin vilkaistessa ihmettelin miksi mulla on nokea naamassa ja käsissä ja jaloissa, tarkemmalla vilkaisulla myös tietokoneen ja pöydän välissä oli mustia tassun jälkiä… Hetken aikaa meni “syyllisen varmistuksessa sillä myös Lea oli käynyt paijattavana äskettäin. Noh, yllättävän hyvin noki tosiaan Lotan turkkiin maastoutuu sillä oikein tarkkaan katsoessaankin ei kokeilematta voinut sanoa kumpi oli nokikolarin apulaisena toiminut.
Lulu on hengaillut kaikessa rauhassa koko ajan. Se tutkailee taloa kuin emäntä ainakin ja on ollut varsin tyytymätön että tänä päivänä talosta ollut käytössä vain puolet. Olemme äidin kanssa siivonneet komeroa joka olisi suorastaan kutsunut Lulua pitkällisille tutkimusmatkoille. Siksi Lulu suljettiinkin hyvissä ajoin oven toiselle puolelle.
Jerry on minuun ehkä hiukan närkästynyt nyt sillä olen aloittanut sille Axilur-kuurin ja olemme edenneet toiseen päivään. Vom Feinsten kana-kinkku pussi kuitenkin tasoitti suurimmat äksyily särmät, varsinkin kun ruoat sai nauttia tyttöjen kanssa ihan luvan kanssa. Nyt Jerryä “ahdistellaan” leikkiin useamman tytön voimin.
Lea on ajoittain varsin tiukka täti. Se ei siedä sitä, että Lotta viipottaa päättömästi sen nenän alla silloin kun daamilla on vähän äksympi päivä. Silloin Lotta voi liian lähelle tullessaan saada valkoisesta hansikkaasta päin nassua. Joskus myös Lea katsoo pahalla silmällä jos Lotta yrittää ängetä liian lähelle.