Meillä oli blogin suhteen vähän hiljainen vappu. Syy tähän hiljaisuuteen oli se, että lähdimme vappureissuun torstaina ja palasimme kotiin pari tuntia sitten.

Reissu tällä kertaa oli etelän suuntaan, Espooseen sikkoni luokse. Torstaina lähdettiin iltapäivällä töiden jälkeen Espoota kohti ja parin tunnin matkanteon oltiinkin jo perillä. Matkan aluksi Lotta vähän availi ääntänsä, mutta tyytyi pian Lean  seuraan kuljetuskopassa. Lulu taas oli varsin hiljaa omassa yksiössään.

Sikkoni luokse Lotta matkusti ensimmäistä kertaa, Lululle ja Lealle matka ja paikka oli jo varsin tuttu. Lulu marssi asunnossa samantien omistajan elkein, Lea vähän häntä matalana, mutta kuitenkin tuttuna paikkana. Lotta osoitti taas reippaan luonteenlaatunsa tutustuen uuteen paikkaan häntä pystyssä haistellen. Oikeasti en voi kuin ihailla Lotan rohkeaa tapaa suhtautua uusiin tilanteisiin. Verrokkina; Lea on käynyt asunnossa monta kertaa ja haisteli sen häntä matalalla läpi, Lotta tuli asuntoon ensimmäistä kertaa ja tutki häntä pystyssä koko talouden ja totesi, että täällä on joululta tuttu koirakin

Lotan kohdalta joulun sähinät olivat kokonaan unohdetut ja se suhtautui Taikaan (sikkon labbis) hyvin rauhallisesti. Makoili pitkin pituutta samalla matolla ja meni uteliaasti jopa ruokakupin viereen katsomaan mitä Taikan ruokakuppiin oli laitettu (vähän turhankin uteliasta ja Lotta komennettiin antamaan ruokarauha koiralle). Lotan olohuoneeseen tuoma lihapala taas löytyi myös Taikan mahasta kun pikku typykkä käänsi selkänsä hetkeksi.

Toisena aamuna siskoni totesi huvittuneena kuinka talouden eläinkunnalla on valitettava yhteisen kielen puute. Taika yritti innostaa kissoja leikkiin peppu pystyssä ja etutassut ojossa häntä vimmatusti heiluen ja Lulu katsoi lähinnä silmät sirrillä epäluuloisesti “mitä tuo oikein haluaa?”

Yhteiselo sujui hyvinkin sopuisasti joskin yöt rauhoitettiin niin, että Taika nukkui eri huoneessa. Silloin alkoi hurja kissaralli jota allekirjoittanut sai kuunnella pitkälle yölle ja aikaisin aamulla uudelleen. Yhteiselon saumattomuudesta kertoo myös se, että Taika halusi ehdottomasti pitää tyttöjen ruokakuppien puhtaudesta tarkastamalla ne säännöllisesti ruokailun jälkeen. Se että näytti kuppien olevan tyhjät ei riittänyt sillä Taikan mielestä puhtaus on puoli ruokaa tässäkin tilanteessa.

Lulu ja Lea pääsivät myös valjaissa ulkoilemaan pikkuisella pihapatiolla ja tämäkin oli oma innostava ohjelmanumero. Lulu toki vahti tämän jälkeen terassin ovea huolellisesti, mutta ajattelin, että pari kolme päivää kestän ovikyttäystä. Kotona on edelleenkin ulkoilukielto, valitettavaa mutta totta. Lotan kanssa odotellaa vielä lämpimämpiä kelejä ja omia valjaita joilla pääsee kuikelokin tylleröinen turvallisesti ulkoilemaan.

Matkalla kotiin kuului takapenkiltä pientä nurinaa, mutta hiljaisuus laskeutui nopeasti kun sen jätti omaan arvoonsa. Nyt kotona on varsin unisia kissoja. Matkailu avartaa, mutta koti on se jossa parhaat unet tulee.