Mulla oli pitkään dvd-hyllyni päällä kolme kukkaa sievästi rivissä. Sitten Lotta päätti, että hyllytason päälle mahtuu myös yksi sutjakka kissa. Kukat jotka kyseisellä tasolla majailivat ovat mulle erityisen tärkeitä; amatsoninlilja joka on suoraan alenevassa polvessa edesmenneen Mummini kasvatti, pullukka jonka ostin itselle valmistujaislajaksi pitkällisen kukkakirjasta ihailun päätteksi. En halunnut, että kummallekaan kasville käy pahasti niiden pudotessa reilun metrin alas. Erittäin epäterveellistä kiintyä kukkiin silloin kun asunnossa (37 neliötä) asuu kolme kissaa!!  Siksi päädyin siirtämään kukkien paikkaa.

Tämä jätti uuden pienen maapläntin kissoille vallattavaksi:

Paikasta on tullut erityisesti Lean suosikki, sen vuoksi että siinä saa köllötellä rauhassa.

… Ja syödä rauuhassa. Lotalla on paha tapa tupata toisten kissojen kupille kun on ensiksi syönyt muutaman palan omalta kupiltaan. Ihmeekseni olen todennut, että ruokaa rakastava Lea ei osaa pitää puoliaan ruokarosvoa vastaan vaikka muuten leikeissä mätkiikin Lottaa välillä jos tiitiäinen tulee liian lähelle. Tähänkin tilanteeseen Lotta yritti hypätä mukaan, mutta ei onnistunut.

Lean karvanlähtö on pikkuhiljaa tasoittunut mutta jotain vieläkin sentään. Tänään harjatessani oikein keskityin “takapöksyjen” harjaukseen kun sinne oli näemmä kertynyt vanhempaakin karvaa. Niin muuten kuin Lea harjauksesta pitääkin sen mielestä pöksyt pitää jättää rauhaan. Tämän vuoksi neljän vuoden yhteiselon jälkeen neiti sähähti mulle erityisen tyytymättömästi! Lulun kanssa nämä sähähdykset on melkein arkipäivää. Lean kanssa ne on lähinnä söpöjä. Mamman pehmeällä tytöllä on myös tuikea puolensa!