Kaverillani on muutama kilpparia eli konnaa. Mitä olen niiden touhuja ja tempauksia kuunnellut ja katsellut niin jätän kilpparit asiantuntijoille. Ei vaan nappaa. Varmasti löytyy konnapoikkeuksiakin en sitä väitä, mutta yleisesti mitä kilpparikissan omistajia olen kuunnellut niin tempperamenttia löytyy todellakin.
Kilpparit vaativat omistajiltaan paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

Sea: väittävät, että kilpparikissat ovat temperamenttisia ja ehkä myös hieman “vaikeita” ja omapäisiä. En tiedä mitä piirteitä Kärpästä vielä kasvaessaan löytyy, mutta tähän mennessä se on ollut lähinnä kissa.

Mitä muihin lemppariväreihin tulee, sininen ja erilaiset täplikkäät ja tabby kuviot(marmorin näköinen, kuten toisella kissallamme Opulla on) on aivan ihania. Haaveilenkin, että joskus vielä taloudestamme löytyisi venäjänsininen tai bengali.

Muut lempivärit on riista ja lila ja itselleni yllätyksenä vanha kunnon perinteinen ruskeatiikeri. Ennen pidin sitä kovin tylsänä ja tavallisena värinä, mutta niin vaan elämäni Kissa on saanut minut niin tassunsa alle. Ruskeatiikeri kotikissa. <3

Punaiset ja tavalliset kilpparit ei iske (sinikilppari ja runsaalla valkoisella ryhditetyt kilpparivalkeat on poikkeuksia). Mutta kissa kuin kissa, ihania kaikki.

Punainen ja creme ovat tulleet mun lemppareiksi, kuviollisina tai kuviottomana, mielellään kera valkoisen tai sitten ilman.
Mutta mustavalkoinen pysyy edelleen myös lempparina.
Sinitiikeri on jäänyt edesmenneen Miion takia myös hyvin lemppariksi.
Suklaa on myös aina niin herkullisen värinen..

Kilppareita ihailen, mutta itse en voisi kuvitella sellaista ottaa. Kilppari on aina kilppari, mitä olen kuunnellut.
Sukupuolirasistina täytyy todeta, että uroskissat ovat enemmän mieleeni. Tasaisempia(ainekin vähän) ja helpommin luettavissa.

Kuitenkin jos uutta perheenjäsentä on ottamassa ei se väri kaikkea ratkaise vaan kissassa on oltava sit jotain mikä huutaa, että tuo on se oikea.

Mun mielestä edellinen kissani Peto (r.i.p) oli kauneinta mitä on <3

Tätä ette sitten kukaan kerro Mustalle ettekä varsinkaan Harmaalle…