Sain Annilta ja Sealta kivan kummituseläin heijastimen tänään. Avasin kuoren ja laitoin heijastimen takiin hihaan samantien, sillä lähden pian töihin ja palaan kotiin pimeällä.
Lulu näki että laitoin ulkotakkiin jotakin. Seuraava bongaus olikin jo tämä.
Meillä asuu murheellinen kummituseläin. Pahoittelen kuvan huonoa ja laatua ja sitä että ihana heijastin sai damagea jo ensimmäisenä 5 minuuttina uudessa kodissaan. Sen tulevaisuus näyttää myös äärimmäisen epävarmalta…
Voihan kissanviikset! Voi ei! Voi ei! Voi ei! Kuten pikkusisko sanoo (ja Liisan Ihmemaassa).