Pienen kissan silmin

Äskettäin meillä oli paha-sohva episodi. Olin olohuoneessa jossa jostain syystä (–kas kummaa kolme kissaa vetää vauhtiajoja) oli matto rytyssä. Oikaisin maton nykäisemällä sitä aika voimakkaasti. Lotta oli maton päällä lähellä sohvaa. En ajatellut asiaa sen kummemmin vaan tosiaan vetäisin maton suoraan ja näin kun Lotta lähti porhaltamaan vauhdilla pois maton kulmalta.

Hetken päästä hoksasin, että Lotta tyttönen uskaltaa kyllä seisoa maton päällä mutta pelkää kovasti sohvaa. Mietin ja kelasin että missä on vika ja päädyin tosiaan tähän “suoristusoperaatioon”. Koko iltana Lotta ei uskaltautunut lähestyä isoa pahaa sohvaa vaan kurkisteli isompia tyttöjä sen reunalta, huitoi tassulla kuin vimmattu kun lelu oli sohvan ulkopuolella, mutta ei uskaltanut hypätä sen kyytiin. Perin kummallista.

Jossain vaiheessa myös minusta tuli vähän pelottava, pötköttelinhän sohvalla enkä piitannut Lotan piipityksestä sen reunan ulkopuolella. Nukkumaan mennessä sohva oli iso mörkö ja emäntäkin vähintäänkin epäluuloa herättävä.

Nukahdin vähän ihmeissäni illan saamasta käänteestä. Jännäsin että kuinka seuraava päivä alkaa jos Lotta pelkää sekä minua, että melkein puolet olohuoneesta vievää sohvaakin.

Seuraavana päivänä aamu valkeni kehräyksen säestämänä. Yön aikana minusta oli kuoriutunut taas kiva tyyppi joka heräteltiin hellästi kurraten, kehräten, puskien ja tassutellen. Sain pikkuruisesta Lotasta jopa kaulahuivin lievittämään koleaa arkiaamua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pitkällisen testauksen jälkeen sohva on todettu uudelleen hyväksi tyypiksi ja emäntä saa tyttösen kehräämään milteinpä katsomalla vain silmiin.

… Ja niin matot ovat edelleenkin aina syltyssä. Myös olohuoneessa.

Lotta muuten osaa jo suvereenisti viereen nukkumaan tulemisen taidon. Ainoa juttu jota tarvitsee vielä hioa on paikallaan pysyminen. Lulu ja Lea antavat molemmat sen olla vieressä, silloin kun neiti malttaa pysyä paikallaan. Lea on pessyt Lottaa jo tyylin ensimmäisen viikon jälkeen ja eilen yhytin Lulun ensimmäistä kertaa pesupuuhista. Lotta suorastaan hyrräsi tyytyväisyydestä.

Lulu ja Lea haluaisivat hoitaa kunnolla ja ajankanssa, mutta tällä hetkellä kun  Lotalla ikää on 4 kk,  paikallaan pysyminen on kuitenkin vielä vähän mahdotonta…

Jatketaan harjoituksia.

One thought on “Pienen kissan silmin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>