Olen ollut koko päivän kotosalla. Pessyt pyykkiä ja pötkötellyt kissojen kanssa. Otin hyvä uniset päikkäritkin kissa kainalossa.
Hetki sitten hoksasin, etten ole nähnyt Leaa pitkään aikaan. Missä on pikku pörrikkä? Kurkistin sängyn alle, sohvan taakse, vaatehuoneeseen, tietokonepöydän taakse ja saunaan sekä hattuhyllylle. Mitä useampi paikka tuli koluttua läpi sen hikisemmäksi tuntui otsa menevän. Järjellä tiesin että Lea ei ole päässyt mihinkään kauhean kauas. Ikkunat ovat olleet koko päivän suljettuina, samoin ovet. Siltikin kissaa ei löydy ja hiki puskee päälle. Kysyvä huhuilu äänikin menee vähän kimeämmäksi.
Viimein hoksasin katsoa myös makuuhuoneen pikkuvaatekaappiin. Sieltä löytyi uninen Lea.
Tässä kissojen kanssa merkinnässä jutellaan kissojen piilopaikoista. Millaisia teidän kissoilla ne on. Onko jokaisella kissalla oma bravuuri piilo ja osaako ne jo etsiä ilman paniikin poikasta.
Leallahan oli myös Seinäjoen asunnossa piilo, josta se onnistui säikäyttämään ensimmäisellä kerralla minut ja myöhemmin siskoni J:n ja hoitaja M:n. Olin molemmille unohtanut sanoa allaskaapin valeseinästä ja faktasta, että sen yli pääsee keittiökaapiston sokkeliin. Sinne Lea oli siis kaivautunut ja asiasta tietämättömät J ja M (eri kerroilla tosin) etsivät hätääntyneinä Lellua. Pahoittelen edelleen etten muistanut asiasta kummallekaan kertoa.
Millaisia piiloja on siis omilla kissoillasi ja millaisia tarinoita sinulla on kerrottavanasi piilosilla olevista kissoista?
Mulla meni aikanaan kissunpentu alalaatikkoon takakautta. Laatikon edessä oli pahvilaatikko joten sitä kautta kissa ei sisään päässyt enkä tiennyt sinne pääsevän takakautta (takana oli levy, mutta ei nähtävästi tarpeeksi iso).
Siinä tuli melkein tunnin jälkeen soitettua siskolle puoli-itkussa ja epäiltyä oliko niitä pentuja sittenkin vain kolme eikä neljä kuten luuli (ne oli silloin jo jotain 10vk). Pakastimenkin katsoin viisi kertaa. Lopulta pentu onneksi löytyi paikasta mihin sen ei mitenkään pitänyt päästä.
Kuvahavaintoa ->
http://www.flickr.com/photos/elina_/169134285 ja
http://www.flickr.com/photos/elina_/169134286
Meidän molli menee jääkaapin päälle nukkumaan, siellä on lämpönen paikka. En minä löytänyt sitä, vain se pelästytti minut kun olin tekemässä jotain ruokaa, se vaan hyppäsi niskoihin.
En ole suomalainen, niin että jos on jotain virhettä niin Sorry. Paljon terveisiä Lululle ja lealle.
Roope meni joskus tyynyliinan sisään, siellä se kelli ihan tyytyväisenä vaikka mää olin huudellut ja etsinyt joka paikasta. Kiinnitin lopulta huomiota siihen että miten mun tyyny on niiin pullea…
Ihan bravuuri on tietty vain istua liikkumatta jossain näkösällä ja katsoa isoin silmin kun mä etsin häntä. Jotenkin sitä ei vaan näe, jos se kerta on “hävinnyt”
Harmaan vakiopiilo on mennä ikkunaverhon taakse ikkunalaudalle. Musta pinkaisee sängyn alle varapatjan päälle.
Ja tietenkin klassikko.. mennä litteäksi sänkyyn päiväpeitteen alle. Voi kun ne tajuais että se voi olla myös vaarallista.
Yhdyn niiin Zepan sanoihin tuosta bravuurista. Olen usemmankin kerran hiki hatussa etsinyt kissaa ympäri asuntoa, luulleen kolunneeni kaikki mahdolliset piilot: saunasta, sängyn ja sohvan alta, vaatekomerosta… ja sitten kissa onkin istunut koko ajan eteisen pöydän alla, aina juuri tietyssä paikassa kissasta riippumatta, ja toljottaa sieltä ihmetellen, että mitä se nyt touhuaa ja huutaa, tässähän minä olen ollut jo kotvan aikaa!
Ja tämä tapahtuu yleensä aina silloin, kun olen kiireellä lähdössä johonkin ja haluan laskea kissat, jotta tiedän ettei kukaan ole jäänyt esim. parvekkeelle suljetun oven taakse. Milloinkohan sitä oppisi ensiksi tarkistamaan tuon paikan…