Nyt kun tilanne on itselläkin hyvin pian ajankohtainen olisi minulla kaikille kissanomistajille kysymys. Tämä aihe käsittelee kissan tuloa uuteen kotiin. Minulla on jo kaksi kissaa ennestään ja kolmas kissa on pitkä aikainen haave. Lea oli noin vuoden vanha kun ensimmäisen kerran mietin, että kyllähän se kolmaskin kissa menisi tässä kahden rinnalla.
Silloin ajankohta oli väärä. Asunnossa olisi kyllä ollut tilaa, mutta kulkeminen muualle olisi ollut ylivoimaisen vaikeaa. Kuljin junalla ja yhden kissaboksin kanssa pärjäsin yksinkin liikenteessä. Kaksi kissaboksia ja muut tavarat olisivat olleet jo liikaa. Nyt minulla on kyllä pienempi asunto, kaksio kuitenkin ja oma auto jolla kurvailen varsin säästeliäästi, mutta sitäkin pidempiä matkoja sitten kerrallaan.
Millainen tarina liittyy siis sinun kissan/kissojen kotiin tulemiseen. Olitko jo pitkään haaveillut lemmikistä ja kaupan ilmoitustaululla tuli sitten se ilmoitus ja kuva vastaan jota et voinut vastustaa? Olitko miettinyt pitkään ja hartaasti rotukissa, etsinyt sopivaa rotua ja yhdistelmää? Pommittanut kasvattajia ja ajanut kaverisi epätoivon partaalle “kissa-aiheella”. Olitko ostanut kaikki tavarat valmiiksi ja miettinyt tulokkaalle nimen? Tuliko yllätyksiä siitäkin huolimatta?
Vai tuliko pentu tai aikuinen kissa niin yllättäen että tuttu, kaveri tai poika/tyttöystävä toi pennun kotiin ja totesi että tämä jää nyt meille? Ja lähdit saman tien ostamaan kissanhiekkaa, hiekkalaatikkoa ja ruokaa uudelle kehräävälle kaverille? Miten uusi yhteiselo alkoikaan?
Jos kotona oli jo aikaisemmin kissa kuinka varauduit tulevaan, mahdollisiin ongelmiin vai tuliko niitä lainkaan?
Minulle on siis tulossa kolmas kissa marraskuun alkupuolella. Olin seikkaillut monen eri kissarodun kasvattajan sivuilla jo kuukausia. Heinäkuun loppupuolella sitten päädyin Kawaii:n sivuille jonne juuri oli syntynyt tyttöpentue abessinialaisia. Niitä kauniita kissoja joita olen usein ihastellut näyttelyissä ja jotka näyttävät niin kissamaisilta kuin olla ja voi. Ihastuin, tulisesti 
(ei ollenkaan auttanut, että Vulpekselle oli juuri tullut Panda poikanen
Otin siis yhteyttä sähköpostilla samantien, ehkä itsellekin vähän yllättäen, mutta kuitenkin todella pitkään harkinneena. Nyt tilanne on se, että odottelen malttamattomana pennun kasvua ja kyttään uusia kuvia.
Tokihan Lulun ja Lean reagointi tilanteeseen ja Natiaiseen jännittää. Olen jo varautunut uudella Feliway-haihdutin pullolla ja “äitiyslomalla” kolme päivää olen kotona katsomassa miten yhteiselämä alkaa sujua. Kävin juuri nettikaupassa ostamassa ruokaa kissoille. Riemastuin, kun pääsin ostamaan pitkästä aikaa penturuokia. Olin niin innoissani purkkiruoista, että unohdin pentujen kuivaruoan Uusia yhteensopivia kissanruokakuppejakin pitää olla. Vielä on siis haasteita. Marraskuuhun on pitkä lyhyt aika 
