Meillä on ollut uusi blogi jo muutamia viikkoja, mutta Lea kuulumiset ovat jääneet kertomatta. Nyt tulee siihen muutos.

Ihan niinkuin Lulun kanssakin on Lealle ulkoilut nykyään tärkeä osa jos ei aivan päivittäistä niin ainakin viikottaista rutiinia. Lean kanssa ehdittiin tehdä jo pitkiäkin ulkoilulenkkejä, kunnes kävi vahinko jossa pudotin flexin maahan ja kelautuva nauha lähti neitiä kohti kovaa vauhtia. Lea säikähti pahasti sitä ja juoksikin vauhdilla ympäri ämpäri pihamaita ja pusikkoja. Sain viimein neidin kiinni koivun runkoon (puun tyvellä onneksi) surkeasti maukuen tarrautuneena. Tämän episodin jälkeen tuli minusta itsestäkin varovaisempi, sillä ihan oma vahinkohan se flexin pudottaminen oli. Samalla tajusin kuinka “vaarallista” kissan paha säikähtäminen ulkona on. Ei yhtään voi ennakoida mihin Lea lähtee kun se oikein pahasti säikähtää.

Tämän tapahtuman jälkeen josta on jo nyt pari viikkoa Lea on aloittanut ulkoilut “nollasta” eli tutustutaan uudelleen pihapiiriin ja sen ääniin. Iltaisin ajoittuvat ulkoilureissut ovat päivän kohokohtia vaikka yllättävän äänen kuuluessa tyttö ottaakin herkästi jalat alleen. Ulkoillessa Lea on kuitenkin sisäistänyt sen, että minun sylissäni on turvapaikka. Vaikka neiti ei sisällä juurikaan viihdy sylissä; voi ulkona pelottavassa tilanteessa neidin ottaa syliin ilman totaalista raapimispaniikkia.

Kuitenkin kaikesta sätkyilystä huolimatta pihapiirin yöperhoset ovat saaneet viime aikona kovaa kyytiä. Matalalentoiset öttiäiset joutuvat valkoisiin tassuihin todella asiantuntevasti ja kiinni saatuaan pikku metsästäjä syö ne hyvällä ruokahalulla. Ainakaa vielä ei neidin ilmeistä päätellen ole tullut pahanmakuista yökköstä vastaan, nimistään huolimatta

Sisällä Lea ottaa aina vain enemmän kontaktia minuun ja tänäänkin nukuin pienet päikkärit Lea vieressäni. Ei ihan kainalossa, mutta ei kaukana kuitenkaan. Lellu kehräili myös tyytyväisesti kun pääsi lähelleni ja tajusin itse kuitenkin pitää vähän etäisyyttä ettei ahdistus vain alkanut vaivata. Kerraassaan mukavat puoli tuntiset päikkärit.

Punnitsin eilen mansikkalaatikossa (tyhjässä…) tyttöset ja Lean kohdalla vaaka pysähtyi noin 5 kg, joten ulkoilun riemuissa on karissut 200 g pois painostakin, joten neitokaisen paino on nykyään juuri sopivat 5,0 kg. Kerrassaan hykerryttävää. Ruoka kuitenkin maistuu edelleen hyvin joten mistään paastolaihduttamisesta ei ole kyse. Touhua, vaikkakin varovaista on enemmän.

Kaunotarkuva.

Katsotaan kuinka vauhdikkaaksi elämä menee kun on vuosittaisen rokotuksen aika. Vielä en ole varannut eläinlääkärille aikaa, mutta heinäkuun aikana pitäisi sekin reissu tehdä…